European Foundation Centerin vuosikokous ja -seminaari kokosivat yli 600 asiantuntijaa ympäri Eurooppaa ja maailmaa pohtimaan ajankohtaisia säätiökysymyksiä kevätmyrskyiseen Milanoon. Yleensä pikemmin pintamuodin kuin kestävän kehityksen mekkana tunnettu Milano isännöi parhaillaan myös maailmannäyttelyä, jonka ravinto- ja energiateemaan EFC:n konferenssikin “Visions and energy for change” limittyi.

Neljään alakategoriaan jaettu kolmipäiväinen seminaari oli rakennettu tarjoamaan jokaiselle jotakin. “Nuoriso muutoksen tekijänä” kuvasi, miten säätiöiden tulisi valjastaa uuden sukupolven ideat ja energia yhteiseksi hyväksi. “Julkisen ja yksityisen sektorin sitoutuminen sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen” etsi säätiöille keinoja yhteistyön lisäämiseksi eri sektoreiden välille. “Yhteisöjen voimauttaminen” muistutti, että säätiöt ovat avainasemassa tukemassa yhteiskunnallista kehitystä. “Planeettamme tulevaisuutta” kartoitettiin miettimällä, miten tieteellinen tutkimus, vastuulliset innovaatiot ja kestävä kehitys puolestaan tukevat säätiöiden omien visioiden toteuttamista.

Esitelmissä, workshopeissa ja keskusteluissa toistuivat samat hyvät ydinajatukset: on ryhdyttävä toden teolla kehittämään uusia yhteistyön muotoja ja pakottauduttava oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vain aktiivisella otteella säätiöt voivat löytää todella toimivia ja nopeita ratkaisuja aikamme yhteiskunnallisiin ongelmiin. Taloudellisten ja poliittisten uudistusten tarve lausuttiin ääneen useaan otteeseen, ja säätiöjohtajille soviteltiin ratkaisijoiden roolia yhteiskunnallisen muutoksen katalysaattoreina. Ennaltaehkäisyn henkeä korostavasti seminaarin voisi kiteyttää ajatukseen: passiivisuus on lopulta paljon aktiivisuutta kalliimpaa.

Massiivinen säätiötapahtuma on hyvä tilaisuus kohdata uusia ja vanhoja tuttavuuksia, saada tuoreita ajatuksia ja tarkistaa luutuneita käsityksiä. Ottaen huomioon sen älyllisen kapasiteetin, joka Milanon vanhaan kongressikeskukseen oli säätiöläisissä onnistuttu kokoamaan, kotiinviemisiä ei kuitenkaan kertynyt aivan odotettua määrää. EFC:n ilmeinen haaste onkin sen suuruudessa: kun kaikille yrittää tarjota jotakin, vaikeutena on valikoiman laadun säilyttäminen. Puhujat olivat varsin hyviä ja aiheet kiinnostavia, mutta esitystapoihin olisi kaivattu tuoreutta.

Parasta antia olivat hyvät, ajatuksia inspiroivat kysymykset niin luennoitsijoilta kuin yleisöstä. Monipäiväinen hiljentyminen kuuntelemaan eri näkökulmia antaa parhaiten ravintoa omalle ajattelulle. Ja kaikkihan tietävät, että buffetpöydästäkin lähtee voittajana se, jolla ei ole tukala ähky vaan tilaa vielä jälkiruoalle.

Mikä EFC?

Siinä missä Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan 165 jäsenessä riittää moniäänisyyttä ja erilaisuuden rikkautta, Euroopan säätiöt yhdessä ovat tätä kaikkea potenssiin kymmenen. Vuonna 1989 perustettu European Foundation Centre (EFC) on säätiöiden ja rahastojen kansainvälinen jäsenyhdistys. Alkuperäisestä seitsemästä perustajajäsenestä yli 200 jäseneen kasvanut yhdistys edustaa paljon enempää kuin vain paria sataa säätiötä. EFC on eurooppalaisten säätiöiden ja hyväntekijöiden äänitorvi ja kentän paras asiantuntija. Suomesta EFC:n jäseniä on seitsemän: Helsingin Sanomain Säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Svenska folkskolans vänner, Svenska litteratursällskapet ja Svenska Kulturfonden. SRNK on EFC:n jäsen DAFNE-yhdistyksen  jäsenyytensä kautta.

Seuraava EFC:n vuosikonferenssi pidetään 26.–28.5.2016 Amsterdamissa, jossa säätiöläisten keskustelut kiertyvät tulevaisuus-teeman ympärille. Konferenssiin saavat osallistua myös ei-jäsenet. Katso lisää EFC:stä ja sen toiminnasta www.efc.be.