Säätiölakiesitys on edennyt valiokuntakäsittelyyn. Vaikka lopulliseen lakitekstiin voi siis vielä tulla muutoksia, esityksestä voi nostaa tärkeimpiä näkökohtia esiin jo nyt. Säätiöiden näkökulmasta lakiuudistuksessakin yksi asia nousee ylitse muiden: Yhteiskunta hyötyy nyt ja tulevaisuudessa säätiöistä sekä niiden tehokkaasta ja joustavasta toiminnasta yhteiseksi hyväksi. Säätiölain uudistaminen on hyvä asia, jotta osin vanhentunut laki päivitetään ja säätiöille luodaan paremmat edellytykset tukea omalta osaltaan talousvaikeuksissa kamppailevaa Suomea ja suomalaisia.

Säätiölakiesitystä käsitellään parhaillaan lakivaliokunnassa, joka saa lausunnon myös talousvaliokunnalta. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta on jo ollut kuultavana molemmissa valiokunnissa, joissa käsittely jatkuu nähtävästi marraskuun ensimmäiselle viikolle asti. Todennäköisesti marraskuun jälkipuolella oikeusministeri ottaa kantaa asiantuntijalausuntoihin ja esittelijän niihin laatimaan vastineeseen. Jatkotoimenpiteiden laajuudesta tai aikataulusta ei vielä ole varmuutta, mutta tärkeimpiä näkökohtia hallituksen esityksestä voi nostaa esiin jo nyt.

Ensinnäkin, miksi säätiöt ovat ylipäätään tärkeitä?

Säätiöissä on kysymys ihmisistä, jokaisesta meistä. Yhtäältä säätiöiden toiminnan kohteina kuten apurahansaajina tai palveluiden käyttäjinä, toisaalta säätiöiden perustajina, lahjoittajina, työntekijöinä tai luottamushenkilöinä. Säätiöt tuovat kansalaisille lisää mahdollisuuksia vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Säätiöiden kuten muunkin kansalaistoiminnan merkitys kasvaa julkisten varojen vähentyessä. Säätiölakiuudistuksen tarkoituksena onkin nimenomaan kehittää säätiöiden toimintamahdollisuuksia ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Säätiöt kun ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, eivät julkista sektoria.

Säätiölain uudistaminen on hyvä asia, jotta osin vanhentunut laki päivitetään ja säätiöille luodaan paremmat edellytykset tukea omalta osaltaan talousvaikeuksissa kamppailevaa Suomea ja suomalaisia.

Toisekseen, mitä säätiölakiuudistukselle on tapahtunut työryhmän mietinnön (15.5.2013) ja hallituksen esityksen (25.9.2014) välillä?

Hallituksen esitys uudeksi säätiölaiksi on huolellisen valmistelun tulos. Lakiesitystä on selkeytetty ja tiukennettu huomattavasti alkuperäisestä esityksestä. Lähipiiritoimien ja esteellisyyden sääntelyä tiukennetaan eikä oikeushenkilö voi toimia säätiön toimielimissä; tämä pitää vastuut selkeinä ja estää vilpin. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan Säätiön hyvän hallinnon ja Hyvän säätiötavan ohjeet ovat olleet tiukat jo entuudestaan, joten niitä noudattaville uusi laki ei tuota ongelmia.

Sijoitustoiminta on pääomasäätiöille tärkein varainhankinnan muoto, jonka osalta säätiöitä tulee tarkastella samoin kuin muitakin yksityisiä sijoittajia. Säätiöiden sijoitustoiminta on pitkäjänteistä ja vastuullista. Pakollisen sijoitussuunnitelman ja ristiriitaisen ilmaisun sijoittamisesta ”varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla” poistaminen on korvattu hallituksen huolellisuusvelvoitteen sekä tilintarkastajan roolin korostamisella.

Liiketoimintamahdollisuuksia on rajattu aiemmasta esityksestä, mikä apurahasäätiöiden näkökulmasta on hyvä, koska säätiöistä ei ole tarkoituksenmukaista tehdä liiketoimintayksiköitä – sitä varten on olemassa muita, siihen tarkoitettuja yhteisömuotoja. Vaikka liiketoiminta sallitaan, sitä verotetaan niin kuin muidenkin vastaavaa toimintaa. Tämä on tärkeätä muistaa kilpailuneutraliteetin kannalta. Säätiömuotohan ei sinänsä tuo veroetua, vaan niin säätiön kuin yhdistyksen yleishyödyllisestä asemasta päättää verohallinto.

Kolmanneksi, mitä mieltä asiantuntijat ovat lakiesityksestä?

Valiokunnat ovat kutsuneet asiantuntijoiksi runsaasti eri tahoja alkaen ministeriöiden edustajista aina Asianajajaliittoon, KHT-yhdistykseen ja muihin säätiöiden sidosryhmiin asti. Muutamilta yksittäisiltä säätiöiltä on lisäksi pyydetty kirjallisia lausuntoja hallituksen esityksestä. Asiantuntijakäsittelyssä ei ole noussut esiin erityisen yllättäviä näkökulmia, mikä vahvistaa käsitystä huolellisesta lainvalmistelutyöstä. Hallituksen esitystä on pääsääntöisesti kannatettu, joskin muutostoiveitakin on kuultu:

Useampi asiantuntija ja virkamies suosittelee, että velvoite arvioida konsernitilinpäätöksen tarve siirrettäisiin Kirjanpitolautakunnalta säätiön oman harkinnan piiriin.

Perustajalle varatut uudenlaiset vaikutusmahdollisuudet ovat herättäneet näkemyksiä niin puolesta kuin vastaan. Säätiömuodon puolustajat pelkäävät omistajamallin rakentumista säätiöihin ja liberaalimmat arvioivat perustajan laajempien oikeuksien mahdollistavan entistä paremmin säätiön tarkoituksen toteutumisen juuri perustajan kaavailemalla tavalla.

Jossakin määrin huolta on esitetty säätiövalvonnasta, erityisesti Patentti- ja rekisterihallituksen tulevasta roolista sekä tiedonantovelvollisuuden käytännön toteutuksesta. PRH:n roolin pelätään muuttuvan yleisen tuomioistuimen kaltaiseksi elimeksi, jolle säätiöiden liepeillä toimivat tahot ryhtyvät tehtailemaan vapaamuotoisia kanteita milloin mistäkin. Maksuttomat kantelut ovat puolestaan omiaan kuormittamaan viranomaisia kohtuuttomasti ilman todellista valvonnan tehostumista.

Entä mitä sitten, mitä on odotettavissa seuraavaksi?

Jos esittelijän (lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiaisen) laatimassa vastineessa puolletaan sisällöllisiä muutoksia hallituksen esitykseen, oikeusministeri päättää vastineen hyväksymisestä. Muissa tapauksissa virkamiesjohto päättää vastineen hyväksymisestä. Esittelijä tiimeineen avustaa valiokuntaa lakitekstin muutosten ja niiden perustelujen valmistelussa. Sen jälkeen esittelijä informoi ministeriä ja virkamiesjohtoa valiokunnan valmistelemista muutoksista. Ministeri ja virkamiesjohto ottavat kantaa asiaan harkintansa mukaan. Eduskunta päättää hallituksen esityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä, ja voi halutessaan liittää päätökseensä lausumia esimerkiksi lain täytäntöönpanosta ja seurannasta tai uuden lainsäädännön valmistelusta.

Säätiölakiuudistus on prosessina ollut hyvin avoin ja sen aikana on kuultu laajasti eri asiantuntijatahoja. Monivuotinen prosessi on pakottanut lainsäätäjän ohella myös säätiöt itse miettimään rooliaan, toimintatapojaan ja hallintokäytäntöjään ulkopuolisen silmin. Tämä peiliinkatsomis-työ tekee säätiöille varmasti hyvää ja tehostaa lähivuosina säätiöiden strategiatyötä aivan uudella energialla.

Laaja lainvalmistelutyö on myös nostanut säätiöt julkisuudessa entistä myönteisemmässä valossa esiin, kun säätiöiden merkityksestä kansalaisyhteiskunnalle on kerrottu eri näkökulmista. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan rooli säätiökentän vahvana liberona on sekin tuntunut vahvistuvan uudistushankkeen kuluessa.

Yhteiskunta hyötyy nyt ja tulevaisuudessa säätiöistä sekä niiden tehokkaasta ja joustavasta toiminnasta yhteiseksi hyväksi. Kansalaisia tulee puolestaan jatkossa kannustaa tukemalla yksityishenkilöiden lahjoittamista yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Mutta se onkin sitten jo seuraavan lainsäädäntöhankkeen tehtävä.