Säätiölakiuudistus on tärkeä mahdollisuus parantaa säätiöiden toimintaedellytyksiä ja siten hyödyttää koko kansaa. Säätiöiden kautta jokainen meistä voi päättää, mitä asiaa tai aatetta haluaa tukea.

Säätiöt ovat yhteiskunnan toinen mielipide

Säätiölakiuudistus on tärkeä mahdollisuus parantaa säätiöiden toimintaedellytyksiä ja siten hyödyttää koko kansaa. Säätiöiden kautta jokainen meistä voi päättää, mitä asiaa tai aatetta haluaa tukea.

Viime aikojen säätiökohut ovat muistuttaneet siitä, ettei säätiöissäkään ole säästytty itsekkäiltä ihmisiltä ja omaneduntavoittelijoilta. Väärinkäytöksiä ei voi puolustella, sillä yleishyödyllisen säätiön tarkoitus on tuottaa yleistä, ei yksityistä hyötyä.

Kohujen katveessa kuitenkin käsitys säätiöiden yhteiskunnallisesta merkityksestä on päässyt hämärtymään. Pari mätää munaa on pilaamaisillaan jättikorillisen priimatavaraa, josta poikii kaikille suomalaisille vuosittain suurta hyötyä ja iloa.

Yleishyödylliset säätiöt rahoittavat suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla. Yksinomaan Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan, Suomen ainoan säätiöiden kattojärjestön, 150 jäsensäätiötä myöntävät apurahoja yli 330 miljoonaa euroa vuodessa. Se on enemmän kuin Suomen Akatemia. Monilla aloilla tärkeiden laitossäätiöiden toiminnan arvo mitataan lisäksi sadoissa miljoonissa euroissa.

Asiansa kunnolla hoitavat säätiöt ovatkin huolissaan nykyisestä ilmapiiristä, jossa säätiöiden tekemä hyvä työ uhkaa unohtua. Meneillään oleva säätiölakiuudistus on tärkeä mahdollisuus parantaa säätiöiden toimintaedellytyksiä ja siten hyödyttää koko kansaa. Lakiuudistuksen potentiaalia ei saa hukata (kieli)poliittiseen peliin tai median skuupin metsästykseen.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta on omassa lausunnossaan lain uudistamisesta esittänyt monia huolenaiheita. Useat niistä ovat samoja kuin säätiöitä valvovalla viranomaisella, Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisterillä. Säätiöt itse kannattavat tehtyä lakiesitystä tiukempaa sääntelyä: esimerkiksi säätiön säännöt pitäisi kirjoittaa esitettyä paljon tarkemmin ja säätiöiden harjoittama liiketoiminta pitäisi sallia ainoastaan yhtiöitettynä.

Liiketoimintaa varten on luotu erinomaiset omat yhteisömuotonsa, joihin säätiömuotoa ei pidä sekoittaa. Säätiöiden omaleimaisuus pitää säilyttää eikä säätiövarallisuutta tule altistaa liiketoiminnan riskeille.

Lakiesityksen parasta antia ovat avoimuuden lisääminen ja entistä tiukemmat lähipiirisäännöt – jotka ovat myös tiukemmat kuin missään yhteisömuodossa. Säätiöt kannattavat tiukennuksia ja toivovat myös vastuukysymysten tarkempaa määrittelyä. Nyt säätiöissä pelätään, että esitetty yhteisöjäsenen mahdollisuus hallituksessa hämärtää sen, kuka on vastuussa.

Lain jatkovalmistelussa tulee korostaa selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Lain pitää edistää hyvää hallintotapaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä, ei lisätä juristeriaa sen itsensä vuoksi. Säätiöiden luottamustehtävissä ja hallinnossa täytyy voida työskennellä ilman oikeustieteellistä loppututkintoa. Siksi on tärkeätä, että säätiön toimintaa määrittelevät jatkossakin sen omat, riittävän yksityiskohtaiset säännöt. Näin myös ulkopuolinen pystyy helposti hahmottamaan, miten säätiön pitäisi toimia.

Suomalaissäätiöiden varallisuus on karttunut pääsääntöisesti yksityishenkilöiden lahjoituksista. Useiden säätiöiden taustalla on pienituloisia, jotka ovat halunneet lahjoittaa vähästään. ”Hyvän asian puolesta” säätiöille ovat kukkaronnyörejään hellittäneet menneiden ja nykypolven suomalaiset, jotka ovat uskoneet sivistyneen, omaa napaa avaramman yhteiskunnan siunauksellisuuteen.

Säätiöt ja säätiörahoitus ovat yhteiskunnan harvoja vapaita alueita. Säätiöiden kautta jokainen meistä voi päättää, mitä asiaa tai aatetta haluaa tukea. Oikein hoidetussa säätiössä mikään komitea ei pääse käyttämään urheilunvihaajan lahjoitusta hiihdon hyödyksi, eikä kukaan poliitikko pääse ohjaamaan postmodernismin inhoajan rahoja nykytaiteen ostoon. Se on iso asia.

Säätiörahoituksella ruokitaan usein ideoiden ituja ja pölytetään marginaaleista esiin vaihtoehtoisuutta. Julkisin varoin rahoitetaan usein hankkeita, joiden lopputulos on jo tiedossa. Säätiöt voivat ottaa riskejä ja tukea hankkeita, jotka eivät ole itsestään selviä tai mediaseksikkäitä. Säätiöt ovat yhteiskunnan toinen mielipide, jota todella tarvitaan.