Valtio päätti jälleen tukea yliopistojen varainhankintaa lupaamalla jokaista yksityiseltä lahjoittajalta saatua euroa kohden vastinrahaa. Vuosina 2015–2017 toteutettua kampanjaa varten valtio on varautunut enintään 150 miljoonalla eurolla.

Valtion enimmäissijoitus, kolme euroa yhtä euroa kohden, toteutuu, jos yliopistot keräävät yhteensä 50 miljoonaa euroa. Jos keräys tuottaa enemmän, vastinrahoitus kohdennetaan suhteessa kunkin yliopiston keräämään summaan. Kerroin voi tällöin olla esimerkiksi 1,5, 2 tai 2,5 euroa, riippuen yliopistojen kokonaispotista. Edellisen vastaavan hankkeen kuluessa vuosina 2009–2011 yliopistot keräsivät yhteensä lähes 300 miljoonaa euroa. Silloin valtion vastinrahoitus nousi 2,5:n kertoimella 733 miljoonaan.

Säätiöoikeuden asiantuntija, Helsingin yliopiston professori Heikki Halila on tutkinut, miten säätiölain säännökset ja säätiön sääntöjen määräykset vaikuttavat säätiöiden mahdollisuuteen tukea yliopistojen keräystä.

”Jos säätiön tarkoituksiin kuuluu yleisesti tieteen tukeminen, yliopistoissa annettavan opetuksen edistäminen tai tietyn yliopiston tukeminen, säätiö voi lahjoittaa varoja yliopistokeräykseen.”

Professori Halila huomauttaa leikillisesti, että vastinrahakeräyksen harkitseminen on oikeastaan hyvin toimivan tiedesäätiön velvollisuus: ”Säätiön hallituksenhan on huolellisesti toimien edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua. Jos yliopiston varainkeräykseen osallistuminen on säätiön tarkoituksen mukaista, voidaan kärjistetysti sanoa, ettei säätiön hallitus toimi säätiön etua tavoitellen, jos se ei harkitse vakavasti keräykseen osallistumista. Vastinrahan tuomaa vipuvaikutusta kun ei saada, jos säätiö ei osallistu tähän keräykseen!”

Jos säätiön tarkoituksena on jonkin yliopistossa edustettuna olevan tietyn tieteenalan kuten oikeustieteen tai lääketieteen tukeminen, säätiö voi merkitä lahjoituslomakkeeseen oman alansa tiedekunnan (tai useampia tiedekuntia), mikä on molempia osapuolia, yliopistoa ja lahjoittajaa, sitovaa. Vuosien 2010–2011 vastinrahakeräyksessä tällaista kirjausta ei voitu tehdä.

Lahjoittaja voi myös käydä selventävän taustakeskustelun yliopiston edustajien –viime kädessä rehtorin – kanssa, jolloin on mahdollista esittää toivomus siitä, mihin lahjoitusta käytetään. Jos lahjoitus käytetään siihen tarkoitukseen, josta rehtorin kansa on puhuttu, säätiö on toiminut sääntöjensä mukaisesti, mikäli kohdealue on säätiön tarkoituksen mukainen.

Professori Halila selventää lahjoituksen kohdentamista esimerkillä: ”Jos säätiön tarkoituksena on historiatutkimuksen tukeminen, säätiö voi lahjoittaa yliopistolle varoja ja merkitä lahjoituslomakkeessa rastin valtiotieteellisen ja humanistisen tiedekunnan kohdalle. Jos yliopistoon perustetaan historian oppituoli jompaankumpaan tiedekuntaan, säätiön varat ovat menneet säännöissä määrättyyn tarkoitukseen. Jos sen sijaan säätiön lahjoittamilla varoilla perustetaan filologian professuuri humanistiseen tiedekuntaan, varat eivät ole menneet säätiön sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen, vaikka rasti on merkitty oikeaan ruutuun. Tämän vuoksi on syytä käydä taustakeskustelu, vaikka se sinänsä on oikeudellisesti sitomaton.”

Vuosien 2014–2017 yliopistokeräys poikkeaa aikaisemmasta siinä, että valtion vastinrahan kerrointa ei ole määrätty etukäteen. Vain vastinrahan yhteismäärä, 150 miljoonaa euroa, on tiedossa. Siten etukäteen ei tiedetä, miten paljon pääomaa tarvitaan esimerkiksi lahjoitusprofessuuriin. Edellisellä kerralla vastinrahakerroin oli 2,5 ja professuuriin riitti vain 525 000 euron lahjoitus.

Nyttemmin on arvioitu, että pysyvä lahjoitusprofessuuri edellyttää noin 2,5–3 miljoonaa euroa. Jos yliopistot keräävät lahjoituksia saman määrän kuin on tulossa vastinrahaa eli 150 miljoona euroa, vastinrahakerroin on yksi, ja professuuriin tarvitaan (vähintään) 1 250 000 euron lahjoitus. Jos yliopistojen keräämä pääoma jää 75 miljoonaan euroon, kerroin on kaksi, ja professuuriin riittäisi 834 000 euron lahjoitus.

Jos säätiön tarkoituksena on lahjoittaa professuureja, on siis syytä käydä tarkkoja taustakeskusteluja. Tiedekunta voisi esimerkiksi rahoittaa professuurista sen osan, joka mahdollisesti vielä tarvitaan lahjoituksen ja vastinrahan lisäksi. Voisi olla järkevää sopia jo alun alkaen siitäkin, miten lahjoitusta käytetään, jos varat eivät riitä ensisijaisesti kaavailtuun tarkoitukseen. Tämänkin on tietenkin oltava sopusoinnussa säätiön tarkoituksen kanssa.

***

Vain vastikkeettomat ja sitomattomat lahjoitukset ovat vastinrahakelpoisia. 10 000 euroa ja sitä suuremmat lahjoitukset voidaan lahjakirjalla kohdentaa tietylle yliopiston koulutusalalle. Valtion vastinrahaan oikeuttavan lahjoituksen tulee olla yliopiston toimintaan yleisesti tarkoitettu siten, ettei lahjoituksen käyttöön liity sen käyttöä rajaavia ehtoja. Lahjoitus tulee tehdä yliopistolle 1.11.2014–30.6.2017 välisenä aikana.