Suomessa yksityiset säätiöt, rahastot ja yhdistykset tekevät tärkeätä työtä yhteiseksi hyväksi mitä moninaisimmin tavoin, mitä erilaisimmilla aloilla. Mutta mitä säätiön perustamista suunnittelevan pitää tietää? 

Sekä säätiöt että yhdistykset ovat merkittävä osa kansalaisyhteiskuntaa: ne ovat erinomaisia osallistamaan ihmisiä ja aikaansaamaan yhteiskunnallista muutosta. Mitä perustajana tai lahjoittajana tulisi ottaa huomioon?  

Riittävästi varoja ja ikuinen tarkoitus sopivat säätiötoimintaan

Säätiön perustajalla on yleensä valmiiksi mahdollisuus maksaa säätiön vaatima peruspääoma. Perustaminen edellyttää nykyisen säätiölain mukaan 50 000 euron peruspääomaa, mutta säätiön jatkuvan toiminnan takaamiseksi tarvitaan paljon enemmän. Riittävä pääoma perustamisvaiheessa takaa sen, että varallisuuden tuotoilla saadaan itsenäisen säätiön toiminta tehokkaaksi ja vaikuttavaksi. Paljonko sitten on riittävästi?

Esimerkiksi säätiön sijoittamalle kolmelle miljoonalle eurolle voidaan laskea neljän prosentin tuotto-odotuksella 120 000 euron vuositulot. Vaikka summasta on vähennettävä välttämättömät kulut kuten pankki- ja tilintarkastuskulut, verkkosivut tai vastaavat viestintäkulut sekä mahdolliset palkkiot hallintotyöstä, tällaisella summalla voidaan jo ajatella olevan merkitystä tietylle alalle. Summa vastaa esimerkiksi viittä kokovuotista apurahaa tutkijalle tai taiteilijalle tai täyttä professorin vuosipalkkaa sivukuluineen. 

Tätä pienemmällä summalla säätiön perustaminen ja pyörittäminen on varsin työlästä suhteessa siihen, minkä verran varoista on mahdollista saada tuottoja varsinaiseen toimintaan. Muuttuuko maailma uuden säätiön perustamisen myötä riittävästi suhteessa varojen hallinnoinnin edellyttämään työmäärään? Vai olisiko sittenkin järkevämpää ja tehokkaampaa etsiä lahjoitusvaroille jo olemassa oleva, ammattimaisesti toimiva emo-organisaatio, jolla olisi hyvät hallintoprosessit ja valmiit asiantuntijaverkostot toivotun tarkoituksen toteuttamiseksi? Tällöin kannattaa neuvotella omaa kiinnostuksenkohdetta lähellä olevien, hyvämaineisten säätiöiden ja rahastojen kanssa, voisiko niiden alaisuuteen perustaa niin sanotun nimikkorahaston tukemaan tiettyä alaa tai tarkoitusta. 

Oma nimikkorahasto olemassa olevaan säätiöön on helppoa ja tehokasta 

Vaikka lahjoitusvarallisuutta olisi paljonkin, olemassa olevat, vakiintuneet säätiöt ovat lahjoittajalle riskittömimpiä ja vähiten vaivaa tuottavia verrattuna alusta asti perustettavaan uuteen organisaatioon. Jo toimivissa säätiöissä on jo tarkat toimintatavat, hyvät prosessit ja näyttöjä sekä varallisuuden onnistuneesta hoitamisesta että tarkoituksen toteuttamisesta vaikuttavasti ja tehokkaasti. Siksi nimikkorahasto valmiissa säätiössä on oiva tapa saada ”säätiöimisen” hyödyt ilman kokonaan uuden perustamisen vaivaa. Tyypillisesti nimikkorahaston lahjoittaja voi määritellä rahaston nimen lisäksi toivomansa tarkoituksen varojen käytölle. Usein nimikkorahasto perustetaan testamenttilahjoituksella mutta myös merkkipäiväkeräyksillä kartutetaan rahaston varoja.

Suomessa on monia säätiöitä, jotka hallinnoivat allaan erilaisia nimikkorahastoja kuten mm. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Säätiöiden lisäksi myös yhdistyksissä ja yliopistoissa on nimikkorahastoja, ja myös vaikkapa osakuntien rahastoille voi lahjoittaa, jos haluaisi tukea nuoria opiskelijoita. Hallinnoiva emosäätiö pystyy tyypillisesti tarjoamaan uutta säätiötä tehokkaampaa hallintoa ja varainhoitoa mittakaava- ja synergiahyötyjen vuoksi. Tätä vastaan nimikkorahasto usein korvaa pienellä yleiskululla keskushallinnon menoja, mutta saa vastineeksi suurempaa tuottoa varallisuudelleen ja vaikuttavampaa toimintaa tarkoituksensa toteuttamiseksi.

Laaja tarkoitus, selkeät säännöt ja hyvä hallinto takaavat säätiön vaikuttavuuden

Suomessa on hyvin riskitöntä lahjoittaa säätiölle. Erityisesti Hyvään säätiötapaan sitoutuneet apurahasäätiöt ovat osoitetusti taitavia varainhoitajia, jotka noudattavat säätiön hyvää hallintotapaa kaikissa prosesseissaan. Moderni säätiölakimme ja -valvontamme estävät tehokkaasti väärinkäytökset, joten säätiössä pääoma pysyy turvassa ja on periaatteessa ikuisesti käytettävissä juuri siihen tarkoitukseen, johon perustaja on halunnut. Säätiön tarkoitusta voidaan muuttaa vain säätiölaissa mainituissa tilanteissa. 

Juuri toiminnan tarkoituksen ja sääntöjen muotoilu ovat merkittävimmät vaiheet säätiön perustamisessa.  Riittävän laveasti muotoiltu mutta selkeästi ilmaistu tarkoitus kertoo yhtä hyvin tänään kuin huomenna, mihin ja miten perustaja haluaa varoja käytettävän. Sääntöihin perustajan on mahdollista asettaa myös mahdollisia rajoituksia tai oikeuksia säätiön toimintaan liittyen. 

Ajan hammas puree helposti tarkoituksiin, jotka ovat kovin rajoitettuja kuten ”Karjalankannakselta kotoisin oleville miespuolisille huippututkijoille suomenkielistä tuberkuloositutkimusta varten”. Sen sijaan laajempi ”keuhkosairauksien tutkimus” on todennäköisemmin ikuisesti merkityksellinen ja silti sääntöihin voidaan kirjata erityispainotuksia alueellisesti tai demografisestikin ”mahdollisuuksien mukaan” noudatettaviksi.

Säätiön tarkoituksen toteuttamisesta vastaa aina sen hallitus, jonka täydentämisestä ja jäsenten nimeämistavasta perustaja voi halutessaan määrätä säännöissä. Hallituksen yläpuolella voi olla myös hallintoneuvosto, jonka vastuut ja velvollisuudet ovat kuitenkin säätiön hallitusta rajatummat. Perustaja tai hänen perheenjäsenensä voivat myös itse olla säätiön hallituksessa mutta etuuksia nämä eivät voi lähipiirisääntelyn mukaan saada, ainoastaan tavanomaisen ja kohtuullisen palkkion säätiön hyväksi tehdystä työstä. Säätiölle kerran lahjoitettu omaisuus säilyy ikuisesti säätiön omistuksessa, vaikka lahjoittaja tulisi katumapäälle. 

Kannattaisiko sittenkin perustaa yhdistys?

Yhdistysmuodon hyvät puolet näkyvät erityisesti sellaisessa toiminnassa, jossa useammat henkilöt toimivat yhdessä jonkin tarkoituksen hyväksi, ja pääomia tärkeämpää voi olla vapaaehtoisten työpanos. Yhdistyksillä ei ole vähimmäisvaatimusta peruspääomalle, ja niiden perustamismenettely on muutenkin säätiötä kevyempi. Lisäksi yhdistyslaista puuttuu säätiölainkaltainen lähipiirisääntely, mikä helpottaa hallinnollista työtä. Yhdistys harjoittaa toimintaansa usein jäsenmaksujen ja muilta saatujen tukien avulla. Yhdistyksessä ylintä päätäntävaltaa käyttävät aina yhdistyksen jäsenet eli yhdistyskokous. Tämä tarkoittaa myös, että jäsenten tahto ohjaa yhdistyksen toimintaa. 

Myös yhdistykset perustavat säätiöitä, usein juuri samoista syistä kuin muutkin säätiön perustajat. Monipuolisesti toimivissa organisaatioissa tiettyjen toimintojen säätiöiminen voi olla hyvän hallinnon mukaista, kun kaikki varat eivät ole toimivan johdon alaisuudessa ainakaan suoraan, kyseisistä asioista tehdään itsenäiset päätökset ja kaiken kaikkiaan toiminta on läpinäkyvämmin järjestetty. Tyypillinen tilanne on, kun yhdistys saa suuren lahjoituksen: säätiöitynä saatu pääoma säilyy turvassa eikä yhdistyksen vaihtuva jäsenkunta tai jäsenten muuttuvat arvot ja mielipiteet tai valtataistelut voi vääristää lahjoitusvarojen alkuperäistä käyttötarkoitusta. Tällaisissa tapauksissa yllä mainittu kolmen miljoonan euron raja voi olla turhan korkea, ja jo paljon pienemmälläkin summalla kannattaa perustaa säätiö turvaamaan yhdistyksen tiettyjä toimintoja.  

Verotuksessa säätiö ja yhdistys käsitellään lähtökohtaisesti samalla tavalla, jos tuloverolain 22 §:ssä mainitut yleishyödyllisyyden kriteerit täyttyvät. 

Lue lisää

Lydman, Kari & Löfman, Martin: Rahastointi yhdistyksessä ja säätiössä. Artikkeli Tilisanomissa 5.3.2021.

Valokuva: Shutterstock