Tohtoreiden koulutus ja työllistyminen herättävät säännöllisesti keskustelua. Tämä johtuu muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen mittavista säästöistä sekä tohtoreiden työttömyyden kasvusta 2010-luvulla – mutta myös väittelyn jälkeisen työelämän monimuotoistumisesta.

Säätiöille tutkijakoulutuksen tukeminen on tärkeää, koska säätiöt katsovat, että se edistää tiedettä ja yhteiskuntaa. Säätiöt pyrkivät aktiivisesti myös edistämään tohtorien työllistymistä esimerkiksi PoDoCo-ohjelmalla (Post Docs in Companies). Tohtorikoulutus ja sen rahoitus kuitenkin elävät ympäristön muuttuessa. Jotta voisimme pohtia, millaista tohtorikoulutusta tarvitsemme 2020- ja 30-luvulla, nyt olisi hyvä selvittää yhdessä, mitä kaikkea tiedämme tohtorien asettumisesta työelämään.

Yliopistot ovat keränneet systemaattisesti tietoa tohtoreiden työllistymisestä ja urakehityksestä vuodesta 2007 lähtien uraseurantakyselyillä. Kyselyjen toteutuksesta vastaa yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmä. Kyselyn sisältöjen edelleen kehittämisestä on käyty keskusteluja viime syksystä asti. Mukana on ollut yliopistojen lisäksi muun muassa säätiöitä, työmarkkinajärjestöjä sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

Keskustelun aikana olemme huomanneet kolme asiaa:

• Tohtoroituminen ja tohtorien työllistyminen kiinnostavat laajasti, ja aiheeseen liittyviä tutkimus- ja selvityshankkeita on useita.
• Uraseurantatietoa pidetään tärkeänä tietolähteenä, ja kansalliselle kyselytoiminnalle on selvä tilaus myös tulevaisuudessa. Kyselytutkimusten haasteena on kuitenkin nykyisin se, että niihin on yhä haastavampaa saada vastauksia.
• Yhteistä tietopohjaa tohtorikoulutuksesta ja tohtorien työllistymisestä pitäisi vahvistaa. Eri tietolähteiden, rekisteriaineistojen ja kyselyaineistojen systemaattista analyysiä ja tiedon käyttöä tulisi lisätä yhteistyössä eri toimijoiden kesken.

Korkeakoulujen uraseurantafoorumissa joulukuussa 2017 keskustelut tohtorien uraseurannoista kiteytyivät paljolti siihen, että meillä voisi olla tarkempi ja jaettu käsitys siitä, mitä kaikkia tohtoreiden työllistymiseen ja urakehitykseen liittyviä tietolähteitä on olemassa. Kyselyillä ei kannata kerätä tietoa, joka voidaan saada rekistereistä ja muista tilastoista. Uraseurantakyselyt ovat siis vain yksi, vaikkakin tärkeä, osa laajempaa tietopohjaa.

Ehdotammekin, että yliopistot, säätiöt ja muut tohtorikoulutuksesta kiinnostuneet sidosryhmät ja tahot lähtevät yhteistyössä vahvistamaan tietämystämme tohtorikoulutuksen vaikuttavuudesta. Tämä vaatii jo käytettävissä olevan tiedon nykyistä systemaattisempaa kokoamista sekä yhteistyössä tehtävää tilastointia ja raportointia tohtorikoulutuksen ja tohtoreiden työelämään asettumisen avainluvuista ja teemoista. Tiedon keruuta ja rekisteritietojen sisältöä on syytä pohtia yhdessä (esim. yliopistojen opintorekisterit, säätiöiden rekisterit ja tilastot).

Esitämme tässä neljä avausta, joiden uskomme lisäävän ymmärrystä tohtorikoulutuksesta ja tohtoreiden asettumisesta työelämään.

1. Jatketaan tiedon keräämistä säätiöiden rahoituksesta väitöskirjantekijöille.
Säätiöt ovat merkittäviä tohtorikoulutuksen rahoittajia, mutta tietomme tohtorikoulutuksen säätiörahoituksen sisällöstä ja volyymistä ovat puutteelliset. Säätiöiden rooli täytyisi tehdä näkyväksi! Dosentti Allan Tiitan ryhmän pian valmistuva tutkimus säätiöiden tiederahoituksesta vuosina 1917–2017 tuo lisätietoa menneisyyden osalta, mutta ei kerro tästä vuodesta eikä tulevaisuudesta. Säätiöiden kannattaisi nyt yhteistyössä määritellä, miten tohtorikoulutuksen ja muunkin tieteen säätiörahoitusta voidaan seurata ja tilastoida vuosittain. Kun monet säätiöt pystyivät luovuttamaan tietoja Tiitan projektille, niin miksi tapaa ei voisi jatkaa? Luokitteluja olisi hyvä miettiä yliopistojen ja Tilastokeskuksen kanssa, jotta päästäisiin lähemmäs yhteismitallisuutta.

2. Kehitetään yhteistyössä Suomen yliopistojen rekisteri- ja palautetietojen kuvausta ja standardisointia tohtorikoulutukseen liittyen.
Yliopistojen opintorekistereissä on paljon arvokasta tietoa tohtorikoulutuksesta, ja yliopistoilla on myös tietoa niistä, jotka tekevät väitöskirjaa työsuhteessa. Yliopistojen yhteisen tietolähteen eli uraseurantakyselyjen lisäksi yliopistoilla on omia tohtorikoulutuksen palautekyselyjä. Yliopistot voisivat tehdä yhteistyössä tohtorikoulutukseen liittyvien rekisteritietojen ja kyselyjen kuvauksen. Kuvauksessa pitäisi ottaa huomioon, mitä tietoa rekisterit ja palautteet tuottavat. Toisessa vaiheessa kannattaisi tarkastella yliopistojen rekisteritietojen ja palautekyselyiden soveltuvuutta kansalliseen tiedontuotantoon ja raportointiin tohtorikoulutuksesta. Onko tietoaukkoja? Pitäisikö tiedon keruuta muuttaa tai kehittää kansallisesti? Onko tiedon luokittelu valtakunnalliseen raportointiin sopiva? Saadaanko olemassa oleva tieto riittävällä tavalla analysoitua ja käytettyä?

3. Tarkastellaan kokonaisvaltaisesti Tilastokeskuksen tilastoja.
Tilastokeskuksen tietoja yliopistoista valmistuneiden tohtoreiden työllistymisestä julkaistaan mm. opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessa. Ne ovat tärkeä osa tohtoreiden työllistymisen seurantaa. Tilastokeskuksen tilastojen täyttä potentiaalia ei kuitenkaan tällä hetkellä hyödynnetä tohtorikoulutuksen ja tohtoreiden työllistymisen ja urakehityksen analyysissä. Toivommekin, että Tilastokeskus lähtee kumppaniksi valtakunnallisen tietopohjan vahvistamiseen – ja tiedon käytön lisäämiseen.

4. Selvitetään yhdessä tohtorikoulutettujen tilannetta 10 vuotta rahoituksen tai valmistumisen jälkeen.
Yliopistojen tohtoriuraseurantakysely on kohdistettu henkilöihin, joilla väittelystä on kulunut 2-3 vuotta. Jotkut ovat toivoneet, että mittauspistettä siirrettäisiin viiden vuoden päähän, kuten maistereiden kohdalla tehdään. Mittauspisteen muuttaminen voi olla perusteltua, mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin tietolähteitä on kartoitettu kunnolla. Myös selvästi pidemmälle tohtorien uraseurannalle on tarve. Joissakin säätiöissä ja yliopistoissa on kaavailtu tai ollaan jo toteuttamassa selvitystä tohtoreiden tilanteesta 10 vuotta valmistumisen jälkeen. Vastaava selvitys voitaisiin tehdä myös yliopistojen ja useamman säätiön yhteistyönä sen jälkeen, kun olemme merkittävästi vahvistaneet valtakunnallista tietopohjaa.

Aiomme esitellä näitä ehdotuksia tämän kevään aikana ja hakea niihin palautetta tohtorikoulutuksen kannalta keskeisistä organisaatioista ja sidosryhmiltä. Mikäli haluat tulla tähän työhön mukaan tai antaa palautetta tai kehittämisideoita tässä tekstissä esitettyihin ideoihin, ole meihin yhteydessä.

Kirjoittajat
Kalle Korhonen on SRNK:n hallituksen jäsen ja Koneen Säätiön tiedejohtaja
Eric Carver on uraohjauksen asiantuntija Helsingin yliopiston urapalveluissa ja toimii puheenjohtajana Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmässä
Maija Urponen työskentelee palvelupäällikkönä Helsingin yliopiston Tutkimuspalveluissa

Kuva: Anne Kaikkonen, Timangi