Taiteilijat ja tieteilijät luovat parempaa yhteiskuntaa, mutta heidänkin pitää elää. Verovapaan apurahan määrä on jäänyt jälkeen suhteessa elinkustannusten nousuun ja luovan työn arvostukseen.

Kaikki suomalaiset nobelistit ovat saaneet apurahaa kotimaisilta säätiöiltä ennen kansainvälistä läpimurtoaan. Yhteys apurahan ja urakehityksen välillä on selvä myös muiden kuin Nobelin palkinnon saaneiden tieteen- ja taiteentekijöiden piirissä. Voidaan turvallisesti sanoa, että jokainen merkittävä suomalainen tieteen, taiteen tai kulttuurin tekijä on jossain uransa vaiheessa saanut apurahan kotimaiselta säätiöltä.

Yksityiset säätiöt tukevat tiedettä sekä taidetta ja kulttuuria sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Tärkeä osa säätiötuesta jaetaan henkilökohtaisina apurahoina. Tukea saaneet raportoivat säätiöille, miten apuraha on käytetty. Näiden raporttien perusteella tiedämme, että säätiötuki osuu usein saajan elämän käännekohtaan, jolloin myös säätiön rahoituksen merkitys on ollut suurimmillaan.

Apurahatutkijoiden kunnianpalautus

Vaikka moni voisi luulla toisin, tutkijan kannalta on ratkaisevaa, mistä hänen rahoituksensa on peräisin. Vaikka usein kuulee parjattavan vain apurahapätkiä, on monessa työsuhteisuudessa vähintään yhtä suuria murheita tutkijoille. Tieteentekijöiden liiton mukaan määräaikaisuus ja palvelussuhteen epävarmuus ovat yliopistotutkijoiden suurimmat haitallisen työstressin aiheuttajat. Monella työsuhteisista tutkijoista hallinto ja opetus vievät kaiken ajan, eikä tutkimukseen jää aikaa.

Väitöstutkijoista vain yksi kymmenestä on yliopiston rahoituksella, loppujen tutkimuksen rahoittavat pitkälti säätiöt. Jos haluamme saada Suomen lahjakkaimmat nuoret tutkijoiksi, heille on taattava houkutteleva urapolku ja vaihtoehtoisia, kiinnostavia rahoitusmuotoja. Riittävän suuri apuraha on oiva kannustin tutkijanuralle.

Akateeminen yhteisö arvostaa yksityisten säätiöiden tukea, joka joustavana ja nopeana pystyy vastaamaan muuttuvan tutkimuksen tarpeisiin. Julkinen tutkimusrahoitus on usein kankeampaa eikä ulotu välttämättä yksityisen rahoituksen nopeudella tutkimuksen käänteisiin. Tieteentekijöiden mukaan kulloinkin vallalla oleva tiedekäsitys ohjaa julkista tutkimusrahaa toisinaan vahvastikin.

Säätiörahoitus on tärkeä vapaan tieteen tukimuoto. Yksityinen tutkimusrahoitus takaa vaihtoehtoisuuden: tänään oudoilta tuntuvat tutkimussuunnitelmat voivat olla huomisen pelastajia. Säätiöiden apurahat ulottuvat marginaaleihin ja ottavat riskejä. Tutkijoiden näkökulmasta tärkeintä on, että rahoitusta on saatavana riittävästi, oikeaan aikaan ja tieteen ehdoista tinkimättä.

Taiteilijoiden arvostuksella maan sivistystaso mitataan

Suuri osa taiteellisesta työstä tehdään yksin, ilman työsuhdetta tai tilaajaa. Tämä on luovan työn ja taiteen luonne. Vapaus on taiteen edellytys, mutta taiteilija tarvitsee rahaa elääkseen. Keskittyminen luovaan työhön on mahdollista vain kun toimeentulo on turvattu. Siksi valtion ja säätiöiden myöntämät apurahat ovat ratkaisevan tärkeä taiteen rahoituksen muoto.

Taiteilijaseuran mukaan apurahoitus on taiteen rahoittamisen tavoista kaikkein kustannustehokkain ja tärkein. Nykyinen verovapaan vuosiapurahan taso ei kuitenkaan riitä taiteilijalle elinkustannusten jälkeen edes työhuoneen vuokraan. On tärkeätä muistaa, että valtion taiteilija-apurahan tasolla on tärkeä ohjausvaikutus myös yksityisten säätiöiden myöntämän apurahan määrään.

Valtion verovapaan taiteilija-apurahan taso on jäänyt jälkeen elinkustannuksista. Taiteilija-apurahan ostovoima on tasaisesti laskenut ja pitää taiteilijat konkreettisesti nälässä: joka kolmas suomalainen kuvataiteilija elää ja työskentelee köyhyysrajan alapuolella. Kun suurimmasta verovapaasta taiteilija-apurahasta (1 709 €/kk) vähennetään pakollinen eläke- ja tapaturmavakuutus, käteen jää 1 479 €. Se on vain 279 € yli köyhyysrajan (noin 1 200 €/kk, 2016). Jos taiteilija joutuu – kuten käytännössä aina joutuu – käyttämään apurahaa elämisen lisäksi työskentelykuluihin, hänen todelliset nettotulonsa jäävät helposti köyhyysrajan alapuolelle (Tulonjakotilasto 2016, Tilastokeskus).

Luovan työn erilaiset rahoittajat ja rahoitusmuodot ovat Suomen etu ja vahvuus

Niin valtion kuin yksityisten säätiöiden apurahat rikastavat suomalaista taide- ja tiede-elämää, tukevat luovia osaajia, tekevät monipuolisen kulttuurin saavutettavaksi kaikille – ja turvaavat suomalaisen yhteiskunnan moniarvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Ehdotamme, että valtion vuotuisen verovapaan taiteilija-apurahan määrä nostetaan 30 000 euroksi nykyisestä noin 20 000 eurosta kannustamaan tutkijanuralle, luoville aloille ja ideoimaan uutta koko Suomen hyödyksi.

Verovapaan apurahan yhteys valtion taiteilija-apurahaan kannattaa purkaa. Näin säätiöillä olisi halutessaan mahdollisuus myöntää suurempia apurahoja ilman, että valtion tarvitsisi lisätä omia kustannuksiaan.

_{Kuvitus: Mari Suhonen}