Muuttuva maailma näkyy yhtä aikaa geopoliittisissa puheissa ja kaukaisissa paikoissa – arktisella alueella, Afrikassa ja Euroopassa. Säätiöille järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Jyrki Katainen hahmotteli maailmanpolitiikan muutosta suorasanaisesti: globalisaation aikakausi on päättynyt.

Suomalaiset säätiöt toimivat usein paikallisesti, mutta niiden toimintaympäristö on yhä globaalimpi. Geopolitiikan muutokset, turvallisuusympäristön kiristyminen ja taloudellisen vallan siirtymät vaikuttavat myös siihen, millaisessa maailmassa tiedettä, kulttuuria ja sivistystä rakennetaan. 

Maailmanjärjestys on muuttunut nopeammin kuin moni vielä muutama vuosi sitten uskoi. Turvallisuus, talous ja arvot kietoutuvat nyt toisiinsa tavalla, joka haastaa myös eurooppalaiset instituutiot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Jyrki Kataisen analyysin lähtökohta on yksinkertainen mutta radikaali. Globalisaation vuosikymmenet perustuivat oletukseen, että yhteiset taloudelliset intressit luovat vakautta. Kansainvälinen työnjako, avoin kauppa ja keskinäiset riippuvuudet nähtiin rationaalisina ratkaisuina.

Siksi esimerkiksi Venäjän kaasuyhteistyö Euroopan kanssa vaikutti pitkään järkevältä. Ajattelun taustalla oli oletus, että valtiot toimivat ennen kaikkea taloudellisen rationaalisuuden pohjalta. Tämä oletus ei enää päde.

Suurvaltapolitiikka on Kataisen mukaan palannut tavalla, jossa oman edun tavoittelu voi tarkoittaa myös kilpailijan tietoista heikentämistä. Oma intressi ei enää tarkoita vain itsepuolustusta – se voi tarkoittaa myös naapurin vahingoittamista.

^{Eurooppa on 2 prosenttia maapallon pinta-alasta, vähän alle 7 prosenttia kuivasta pinta-alasta.}

Kolme johtajaa, yksi suunta

Kataisesta maailmanjärjestyksen muutos ei ole sattumaa. Kehitystä ovat tietoisesti ajaneet kolme keskeistä poliittista johtajaa: Vladimir Putin, Xi Jinping ja Donald Trump.

Heidän tavoitteensa ja arvomaailmansa ovat erilaisia, mutta vaikutus maailmanpolitiikkaan on samansuuntaista.

Putinin johtama Venäjä toimii ilman monia länsimaiden institutionaalisia rajoitteita. Kiinan presidentti Xi puolestaan pyrkii haastamaan läntisen dominanssin maailmanjärjestyksessä. Yhdysvaltojen politiikassa taas on voimistunut suuntaus, joka suhtautuu epäilevästi perinteisiin liittolaissuhteisiin ja vapaakauppaan.

Tämä ei Kataisen mukaan ole lyhytaikainen ilmiö. On todennäköistä, että tämä uusi maailmanjärjestys on pitkäkestoinen eikä vain suhdanne.

Arvot palasivat politiikan keskiöön

Globalisaation vuosina taloudellinen yhteistyö saattoi usein ohittaa arvokysymykset. Nyt tilanne on muuttunut: poliittiset järjestelmät, demokratian tila ja ihmisoikeudet vaikuttavat yhä enemmän siihen, miten valtiot suhtautuvat toisiinsa.

Samaan aikaan myös läntisen demokratian sisällä näkyy jännitteitä. Yhdysvaltojen politiikassa on noussut voimia, jotka kyseenalaistavat perinteisiä liberaalin demokratian periaatteita.

Euroopan kannalta tämä merkitsee uutta tilannetta. Taloudelliset riippuvuudet voivat muuttua poliittisiksi riskeiksi. Esimerkiksi teknologiariippuvuus yhdysvaltalaisista pilvipalveluista on noussut keskusteluun kriittisenä osana taloudellista turvallisuutta.

Euroopan vastauksen kannattaisi olla vahvempi unioni

Kataisen johtopäätös on selkeä: Euroopan on vahvistettava omaa taloudellista, teknologista ja sotilaallista kykyään, konkreettisesti.

Tärkeimpiä kysymyksiä ovat esimerkiksi

• puolustuskyvyn vahvistaminen
• edullisen ja puhtaan energian tuotanto
• uudet kauppasopimukset
• pääomamarkkinoiden kehittäminen
• eurooppalaisten pankkien vahvistaminen
• teknologinen suvereniteetti

Yksi Euroopan keskeisistä rakenteellisista ongelmista on Kataisen mukaan pääomamarkkinoiden ohuus. Euroopassa on paljon osaamista ja innovaatioita, mutta rahoitusjärjestelmä ei aina tue niiden kasvua samalla tavalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Myös henkinen asenne on Kataisesta osa ongelmaa: EU:ta ivaillaan kepeästi sen hitaudesta ja byrokraattisuudesta. Euroopan kunnianhimo kehittää itseään on kieltämättä vaikuttanut matalalta mutta henkisen laiskuuden on syytä loppua viimeistään nyt.

Varautuminen on kallista mutta välttämätöntä

Turvallisuusympäristön muutos näkyy myös varautumiskeskustelussa. Euroopan unionissa on valmisteltu niin sanottua varautumisunionistrategiaa, mutta sen toimeenpano on pitkälti jäsenmaiden vastuulla.

Varautuminen on poliittisesti vaikeaa, koska se on kallista ja usein näkymätöntä: varautuminen on tylsää ja kallista – eikä sillä saa yhtään ääntä vaaleissa. Silti se on aivan keskeinen osa yhteiskunnan resilienssiä.

Klassikkoneuvo sopii tähänkin hetkeen: hyvää kriisiä ei kannata hukata. 

Miksi tämä koskee myös säätiöitä?

Geopoliittinen muutos ei koske vain valtioita, yrityksiä tai turvallisuuspolitiikkaa. Se koskee myös kansalaisyhteiskuntaa.

Suomalainen säätiökenttä toimii moninaisten arvojen varassa: sivistys, tiede, kulttuuri, demokratia ja yleishyödyllisyys ovat sekä säätiöiden toiminnan perusta että tavoite. Juuri nämä arvot ovat nousseet myös geopoliittisen kilpailun kohteeksi.

Monet säätiöiden rahoittamat alat – tutkimus, teknologia, koulutus ja kulttuuri – ovat avainasemassa Euroopan pitkän aikavälin kestävyydelle. Maailmassa, jossa taloudellinen kilpailu, teknologinen kehitys ja arvopolitiikka kietoutuvat yhteen, myös yleishyödyllisyydellä on uusi rooli.

Säätiöt eivät ole irrallisia saaria. Ne ovat osa yhteiskunnan kykyä uudistua, rakentaa tietoa ja vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa. Siksi niitä tarvitaan vielä aiempaa enemmän lujittamaan avointa yhteiskuntaa, johon tieteen ja taiteen vapaus, kaikki mukaan ottava sivistys ja aktiivinen kansalaisuus kuuluvat. 

Jyrki Katainen on Nordean yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja. Aiemmin Katainen on toiminut Euroopan komission varapuheenjohtajana, EU-komissaarina, pääministerinä, valtiovarainministerinä, Kokoomuksen kansanedustajana ja puoluejohtajana sekä Sitran yliasiamiehenä.

Kirjoitus perustuu kirjoittajan muistiinpanoihin Jyrki Kataisen alustuksesta keskustelutilaisuudessa ”Euroopan muuttuva turvallisuuskuva ja finanssisektorin huoltovarmuus – varautuminen ja mahdollisuudet”, Nordea, Helsinki 9.3.2026.

.

Kuva: Osa Gustav Klimtin (1862–1918) Beethoven-friisistä. Belvedere, Wien, pysyvästi lainassa Secession-rakennuksessa. Kartta: thetruesize.com