Suomi halutaan nostaa maailman johtavien maiden joukkoon tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa. Ensi vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriö on lähtenyt toteuttamaan tavoitetta julkisen sektorin organisaatioiden kanssa, mutta avoimuuden haaste koskee yhtä lailla säätiöitä sekä muita yksityisiä rahoittajia ja tutkimuslaitoksia.

Tieteen avoimuudella on monia erilaisia ulottuvuuksia. Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus eli open access tarkoittaa sitä, että tutkimusartikkelit ja -raportit ovat avoimesti ja maksutta kaikkien kiinnostuneiden saavutettavissa ja pysyvästi säilytettyinä. Tähän päästään joko käyttämällä avoimen lukuoikeiden sallivia julkaisusarjoja tai julkaisemalla artikkeleiden rinnakkaistallenteet esimerkiksi oman tutkimusinstituutin verkkosivuilla. Toinen perustava avoimuuden ulottuvuus on tutkimusaineistojen tallentaminen avoimiin datavarastoihin. Muita avoimuutta lisääviä käytänteitä ovat mm. avoimen lähdekoodin käyttäminen ja tutkimusprosessien julkinen dokumentointi.

Tieteen avoimuus ei ole itsetarkoitus, vaan sen avulla edistetään tutkimuksen läpinäkyvyyttä, tulosten saavutettavuutta ja vaikuttavuutta, tutkimusten toistettavuutta ja aineistojen tehokasta hyödynnettävyyttä. Mikäli tutkimukset julkaistaan maksullisissa tiedelehdissä tai kirjoissa, tuloksista kiinnostuneilla ei välttämättä ole mahdollisuutta päästä käsiksi tarvitsemaansa tietoon. Yhteiskunnalliselle päätöksenteolle kaivataan kestävää ja luotettavaa tietopohjaa, joten voidaan katsoa tiedeyhteisön velvollisuudeksi taata päättäjille, päätösten valmistelijoille ja suurelle yleisölle esteetön pääsy alkuperäisen tutkimustiedon äärelle

Tutkimusaineistojen avoin tallentaminen mahdollistaa kertaalleen kerätyn aineiston tarkistamisen ja uudelleenkäytön esimerkiksi vertailu- ja seurantatutkimuksiin tai uudesta näkökulmasta esitettyjen kysymysten tarkasteluun. Samalla tutkimusaineiston julkaiseminen muodostuu itsenäiseksi tieteelliseksi meriitiksi aineiston pohjalta kirjoitetun artikkelin tai kirjan rinnalle. Aineisto nimetään ja se saa ainutkertaisen, pysyvän tunnuksen (urn-tunnus), jonka avulla aineisto jatkossa löydetään. Pysyvästi tallennettuun aineistoon voidaan viitata kuten tutkimustekstiin.

Avoimen tieteen tarve ja tavoitteet kuulostavat perustelluilta, mutta käytänteiden toteuttaminen askarruttaa yhtä lailla tutkijoita kuin tutkimuksen rahoittajia ja tutkimusorganisaatioitakin. Tulosten avoin julkaiseminen ei ole ilmaista. Tiedekustantajat ovat perinteisesti keränneet tulonsa julkaisusarjojen ja kirjojen tilaus- ja myyntimaksuista. Mikäli tutkija haluaa saattaa tiedelehdessä julkaisemansa artikkelin avoimesti saataville, joutuu hän tyypillisesti maksamaan julkaisemisen kulut itse. Datavarastojen ylläpito aiheuttaa samoin kustannuksia, eivätkä organisaatiokohtaiset tietovarastot välttämättä ole ulkopuolisten käytettävissä. Näistä syistä säätiöissä pohditaan, täytyykö tutkimusapurahojen kylkeen ryhtyä myöntämään kuluvaroja avointa julkaisemista varten. Entä miten tutkijoille annetaan mahdollisuus tallentaa aineistonsa avoimiin tietovarastoihin tai miten pitäisi käsitellä arkaluontoisia ja henkilöihin kytkettävissä olevia aineistoja?

Avoimen tieteen mahdollistaminen vaatii hiukan vaivaa ja järjestelyjä, mutta ylitsepääsemättömistä asioista ei ole kysymys. Säätiöt voivat soveltaa esimeriksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen tiekartassa eriteltyjä rahoittajan vastuita itselleen soveltuvin osin. Mikäli säätiö ilmoittaa kannustavansa apurahansaajia tulosten avoimeen julkaisemiseen, on open access -maksut myös syytä ottaa huomioon rahoituspäätöksissä. Jos apurahatutkija työskentelee yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa, säätiö voi kehottaa tätä käyttämään instituution datavarastoa tutkimusaineistonsa avoimeen ja pysyvään tallentamiseen. Riippumattomia tutkijoita varten taas kannattaa kerätä saataville lista avoimesti käytettävissä olevista tietovarastoista ja varautua kattamaan niiden käyttöön mahdollisesti liittyvät kustannukset. Suomessa toimiva Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on valtakunnallinen palveluntarjoaja, joka arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Kaikki sen palvelut ovat maksuttomia.

Suunnittelemalla omat hakuprosessinsa ja hanketietokantansa laajasti yhteen toimiviksi ja tiedonsiirron rajapintoja hyödyntäviksi, säätiöt voivat lisäksi liittyä mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimaan, kehitteillä olevaan kansalliseen tutkimustietovarantoon, josta kerrottiin kuluvan vuoden ensimmäisessä Saranassa. Tutkimustietovaranto paitsi tukee tieteen avoimuutta ja tutkimustiedon hyötykäyttöä, myös edesauttaa säätiörahoituksen tuomista yleiseen tietoisuuteen.

Avoin tiede on säätiöille ennen kaikkea mahdollisuus. Avoimesti julkaistut tulokset ja uudelleen käytettävissä olevat tutkimusaineistot tekevät säätiöiden rahoittamat tutkimushankkeet uudella tavalla näkyviksi ja lisäävät niiden vaikuttavuutta. Mahdollisimman suuri avoimuus on myös omiaan hälventämään rahoituspäätöksiin kohdistuvaa kritiikkiä. Kaiken kaikkiaan tieteen avoimuus on nykypäivää.

Lisälukemista:

OKM:n Avoin tiede ja tutkimus –sivusto
Käytännön ohjeita; mm. datan jakamiseen liittyviä linkkejä sekä tietoarkistoja ja tallennuspaikkoja
Avoimen tieteen käsikirja tutkijoille ja tutkimusorganisaatioille
Tutkimustietovaranto
Datan käsittelyyn, levittämiseen, käyttöön ja uudelleenkäyttöön keskittyvä lehti Data Science Journal

Kuva: Päivi Tikka