”Säätiöiden prosesseista en tiennyt mitään, enkä siitä datasta yhtään sen enempää”, Axel nauraa nyt. ”Mutta kun kuulin, että koko suomalainen säätiökenttä haluaa yhdessä ymmärtää omaa dataansa paremmin, olin aivan myyty. Missä muualla saisi mahdollisuuden rakentaa karttapalapeliä, joka koostuu sekä taiteilijoiden unelmista, tutkijoiden ideoista että syrjäseutujen nuorten tulevaisuudesta?!”
Säätiöiden yhteinen data-analyytikko on vastaus kahteen isoon haasteeseen, jotka Axel on tunnistanut heti ensimmäisten viikkojensa aikana: läpinäkyvyyden tarve ja vaikuttavuuden katvealueet.
Säätiöt ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä, joilla on verotuksellinen erityisasema, koska ne tekevät työtä kaikkien yhteiseksi hyväksi. ”Erityisaseman vuoksi ihmisten pitää saada haluamansa tieto säätiöistä. Ja paras tapa parantaa läpinäkyvyyttä on hyödyntää dataa”, Axel tiivistää.
Axel innostuu erityisesti siitä, mitä data voi paljastaa rahoituksen jakautumisesta: ”Voisi vaikkapa olla, että merimiestaustaisia sirkustaiteilijoita on tuettu valtavasti, mutta metsuritaustaisia sirkustaiteilijoita ei lainkaan. Ilman dataa kukaan ei edes huomaa tällaisia katveita.”
Hän haaveilee tulevaisuudesta, jossa säätiöiden data yhdistyy myös esimerkiksi Tilastokeskuksen ja ministeriöiden rahoitustietoihin ja pystyy näyttämään suomalaisen sivistys- ja kulttuuriekosysteemin todellisen kartan.
Jo muutaman viikon jälkeen yksi asia kirkastui: ”Ihmiset tietävät säätiöistä paljon vähemmän kuin kuvittelin. Monelle tulee yhä mieleen kuva isoista herroista, jotka istuvat rahakasojen päällä ja jakelevat sinne tänne seteleitä”, Axel hämmästelee.
Myös ero kieliryhmien välillä hämmensi Axelia: ”Ruotsinkielisellä puolella kaikki tuntevat Kulturfondenin, mutta suomenkielisellä puolella säätiöt jäävät etäisiksi.”
Hän kertoo esimerkin kaverin tupareissa tapaamastaan väitöskirjatutkijasta, joka stressasi siitä, uskaltaako kirjoittaa hakemuksensa ”oikeasti asiantuntijatasoisesti”, kun ei tiennyt, kuka sen lukisi. ”Sellainen epävarmuus on valtava viestinnällinen haaste, jota myös data voi auttaa hälventämään.”
Data-analyytikon työkalut ovat yhdistelmä kovaa teknologiaa ja pehmeitä yllätyksiä.
Teknisesti Axel käyttää eniten Pythonia ja Power-BI:tä, jota hän ei vielä kuukausi sitten ollut edes kokeillut. Nyt se on päivittäisessä käytössä ja antaa hienoja mahdollisuuksia tehdä säätiöille hakemusdatasta näkyväksi sellaista, mitä nämä eivät osanneet kuvitellakaan.
Samaan aikaan data on kaikkea muuta kuin kylmää: ”Hakemusten vastaukset ovat välillä todella liikuttavia. Ihmiset kertovat itsestään kaikenlaisia asioita. Data on siis myös tosi inhimillistä, välillä huolestuttavallakin tavalla.”
Axel painottaa jatkuvasti yhtä rajaa: ”En ikinä haluaisi, että tekoäly päättää, kuka saa rahoituksen. Arvot tulevat aina ennen dataa.” Silti teknologia voi tehdä prosessista reilumman.
Hän antaa konkreettisen esimerkin: ”Jos nuori hakee puusepän opintoihin, hänen ei tarvitse olla maailman paras hakemuksen kirjoittaja. Tekoäly voisi tukea hakijoita tasapuolisesti, jotta rahat menisivät aina parhaille ideoille eivätkä niille, jotka osaavat kirjoittaa hyvin.”
Viiden vuoden päästä Axel näkee Suomen säätiökentän näin:
”Säätiötoiminta on kuin karttapalapeli, jossa jokaisella säätiöllä on oma palansa. Kun palat yhdistetään, saadaan kartta, josta näkee, minne kannattaa kulkea seuraavaksi”, sanoo kunnianhimoinen data-analyytikkomme.
Suomalainen sivistys tarvitsee tuekseen yksityisten säätiöiden viisautta jakaa rahojaan yhteiseksi hyväksi mahdollisimman yhdenvertaisesti ja vaikuttavasti. Data antaa mahdollisuuden analysoida, kehittää ja visioida säätiörahoituksen kokonaisuutta.
Axel kiteyttää tavoitteensa itse kauneimmin: ”Säätiöt tuovat toivoa. Säätiöissä autamme ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Se antaa perspektiiviä, jota ei saa valtiolla eikä yrityksissä. On etuoikeus tehdä työtä, joka auttaa näkemään, mistä tämä toivo syntyy ja mihin sitä voisi suunnata seuraavaksi.”
Kauppatieteiden maisteri, Hanken. Pro gradu: Machine Learning in Asset Management: Forecasting Finnish Mutual Fund Flows.
Säätiöt ja rahastot ry:n sekä Svenska kulturfondenin yhteinen data-analyytikko, jonka tehtävä on analysoida säätiöille kertyvää dataa ja kehittää siihen liittyviä toimintatapoja – yhteiseksi hyväksi. Työroolien kaksijakoisuus tuntuu Axelista yksinomaan myönteiseltä mutta ilmenee usein arjessa ”mikä hattu tällä kertaa päässä” -puheena (ks. kuva).
”Säätiöissä jo tallennetaan ja arkistoidaan asioita hyvin, mutta pitäisi miettiä vielä tarkemmin, mitä ja miten tallennetaan, miten varmistetaan tiedon säilyvyys, missä formaatissa, ja miltä se näyttää. Hirveintä on, jos data tuhotaan tai se katoaa.”
”Olen ollut supervaikuttunut siitä, miten omistautuneita säätiöläiset, it-tyypit, luottamushenkilöt ja asiantuntijat ovat. Kaikki miettivät koko ajan, miten asiat voisi tehdä paremmin, jotta säätiöllä ja niiden hakijoilla olisi kaikki parhaalla mahdollisella tavalla. Kunnianhimo on valtavaa.”
”Lisäksi olen yllättänyt siitä, miten hauskoja ihmisiä säätiöissä on!”
Voisiko säätiödata ennustaa tulevaisuutta
.
Kuva: Frida Lönnroos
Maailmassa sekoittuvat nyt arvot, intressit ja diilit. Demokratia, markkinatalous ja turvallisuus törmäävät toisiinsa yhä useammin, kun globaalin talouden pirstoutuminen ja planeetan kantokyvyn heikkeneminen uhkaavat kaikkien hyvinvointia. Säätiöiden työ tekee näkyväksi sen, miten yhteiskunnallista vastuuta voidaan kantaa yli sukupolvien.
Ponsset, genelecit, Olvi. Useita säätiöitä. Tasavallan presidentti Alexander Stubb puhumassa Liikuntahallilla monisatapäiselle yleisölle. Iisalmessa tehdään, osataan ja viihdytään. Mitä siellä oikein laitetaan aamupuuroon?
Suomalaiset säätiöt tukivat viime vuonna tiedettä, taidetta ja kansalaisten toimintaa yhteensä 594 miljoonalla eurolla. Tuki kasvoi edellisvuodesta 56 miljoonalla eurolla. Kun julkista rahoitusta leikataan kulttuurilta ja järjestöiltä, yksityiset säätiöt kantavat yhä suurempaa vastuuta.
Miltä näyttää arki, jossa pienen säätiön suurin voitto on tapaaminen entisen apurahansaajan kanssa, ja toisen merkittävin teko on miljoonaluokan panostus Euroopan avaruusteknologiaan?