Säätiöiden post doc -pooli on yksityisten tiederahoittajien voimanponnistus Suomen tieteen kansainvälistämiseksi. Jo 632 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen ulkomaan tutkimusjaksoa varten. Keskiajantutkija, dosentti Jesse Keskiaho valaisee, miksi post doc -pooli on niin ratkaiseva tutkijalle ja koko Suomelle.

Tiedeyhteisö on yhdestä asiasta liikuttavan yhtä mieltä: kansainvälinen liikkuvuus on tutkijalle välttämätöntä. Edes Suomen kielen tai historian tutkija ei voi pysyä urallaan vain kotimaassa tai käydä ruotsinristeilyllä, vaan kansainvälinen kokemus on ehdoton edellytys akateemisen ymmärryksen lisäämiselle. 

Tätä tiedepoliittisestikin tärkeätä tavoitetta edistämään Säätiöt ja rahastot ry:n jäsenet perustivat 11 vuotta sitten Säätiöiden post doc -poolin. Se tarjoaa nuorille tutkijoille yhdestä lähteestä riittävän rahoituksen kattamaan ulkomaisen tutkimusjakson kustannukset joustavasti ja kokonaisuudessaan tieteenalasta riippumatta. 

Verraton ympäristö tutustua ihmisiin

Keskiajantutkija Jesse Keskiaho tuntee legendaarisen kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) paremmin kuin moni oman isoisänsä. Keskiaho on malliesimerkki klassisesta kansainvälisestä humanistitutkijasta mutta myös Säätiöiden post doc -poolin kasvatista. Hänen kokemuksensa ulkomaisesta tutkimusjaksostaan poolirahoituksella vahvistavat poolista tehtyjen selvitysten tuloksia.

”Minulle oli selvää hakea post doc -poolista rahoitusta: niin olivat kollegatkin tehneet ja se nyt vain oli nuorelle tutkijalle näitä juttuja, jotka kuuluu tehdä. Hain rahoitusta varsin pian väiteltyäni, ja sain apurahan toisella hakukerralla. 

Pääsin vastaväittäjäni professori Rosamond McKitterickin kutsumana vierailemaan Cambridgessa syksystä syksyyn 2014–2015. Varalla oli myös vierailu toisen esitarkastajani luona, mutta sitä ei tarvittu. Siinä ne vastaväitelleen verkostot sitten olivatkin ennen poolikautta. 

”Cambridge oli hieno paikka tutkimuksen tekemiselle, koska siellä on iso tutkijayhteisö.”

Cambridge oli hieno paikka nimenomaan tutkimuksen tekemiselle, koska siellä on iso tutkijayhteisö. Monet yliopistot ovat nimittäin huonoja vierailupaikkoja, koska niissä on vain opetushenkilökuntaa, joka keskittyy vain koulutukseen. Cambridgessä oli pelkästään keskiajantutkijoita jo 50, ja kaikki uransa eri vaiheissa. Siten ympäristö oli aivan verraton paitsi oman aiheen kehittelyn kannalta, myös yhteyksien luomiselle moniin eri-ikäisiin tutkijoihin ja heidän hankkeisiinsa. 

Vastaväitelleelle tutkijavierailun ratkaiseva vaikutus oli siis se, että siellä tutustui ihmisiin. Pitkälti kaikki mitä olen sittemmin tutkimuksellisesti tehnyt, on jollain tavalla siitä syntynyttä.”

Hyvällä suunnittelulla on mahdollista elää ilman vararikkoa

Poolista myönnetyt apurahasummat ovat suurempia kuin säätiöiden kotimaan tutkimustyöhön suunnatut, sillä ne sisältävät myös tutkijavierailuun liittyvien kulujen kustannuksia. Apurahat vaihtelevat hakijoiden tarpeen mukaan, ja poolista myönnetään myös täydentävää rahoitusta esimerkiksi Suomen Akatemian hankkeisiin, joiden liikkuvuusraha ei ole riittävä. 

Pooliapurahat ovat vapaamääräisiä, ja niiden kuluosuus määrittyy hakijan oman kustannusarvion pohjalta. Tutkijavierailu aiheuttaa tohtoreille matka- ja muuttokulujen ohella muun muassa ylimääräisiä vakuutus- ja lukukausimaksuja sekä perheellisillä lasten koulumaksuja. 

”Kyllä vähän jännitin koko vuoden, että riittääkö raha ja kyllä se lopulta juuri riitti. Olin budjetoinut sen hyvin ja osasin suunnitella verot ja muut lisäkulut etukäteen. Tietysti rahaa voisi aina olla enemmän, mutta nuorena tutkijana on tottunut niukkuuteen. Puolisoni ja silloin 1-vuotias tyttäremme lähtivät mukaan, ja elämän järjestäminen perheellisenä oli oma juttunsa. 

Ongelma ei ole se, etteikö apurahaa saisi riittämään, mutta sen kohdentaminen eri tarpeisiin edellyttää koko rahoitusrakenteen ymmärtämistä ja vähän ennustajankin kykyä, että mihin kaikkeen sitä tarvitaan. 

Tutkijavierailun perusjutut eivät ole hakuvaiheessa mitenkään selvillä, kuten missä asutaan, pitääkö hankkia huonekalut ja maksaa sähköt ja kaasut ja vakuutukset vai saako vaikkapa nämä sisältävän tutkija-asunnon. Neuvontaa tarvittaisiin lisää: ei tutkimuskulujen tai elämän budjetointiin vaan kaikkeen siihen, miten jo hakuvaiheessa kannattaa määritellä lisäkulut, laitteet, matkakulut ja kaikki muu. Tätä ymmärrystä olen itse sittemmin jakanut nuoremmille kollegoille.”

Kannattiko?

Tutkijoiden urapolulla post doc -vierailu ulkomailla on ylittämätön meriitti. Suomalaiselle tiedeyhteisölle ulkomailla työskennelleet post docit ovat puolestaan välttämättömyys: vain kansainvälisten osaajien välityksellä kotimaiset yliopistot ja tutkimus pääsevät todelliseen vuorovaikutukseen ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa ja synnyttävät siten uutta. Tiede ei elä tyhjiössä eikä Suomi ole saari.

”Kauden merkitys itselle ja tutkijanuralle on ratkaiseva. Kliseisesti: en olisi muuten tässä. Olisin varmaankin tekemässä jotakin tutkimusta jossakin kontekstissa, mutta poolikausi oli ratkaiseva, koska siellä saatoin rakentaa verkostoja, jotka ovat poikineet paljon. Innostava tutkimusympäristö synnytti liudan artikkeleita, jotka ilmestyivät sen jälkeisinä vuosina. On vaikea kuvitella, mitä olisi, jos en olisi ollut siellä. 

”Nuoren tutkijan näkökulmasta rahoitusinstrumenttien valikoima olisi huomattavasti huonompi ilman poolia.”

Pooli toimii hyvin, ja nuoren tutkijan näkökulmasta rahoitusinstrumenttien valikoima olisi huomattavasti huonompi ilman poolia. Ne tutkijat, jotka pääsevät kiinni vaikkapa akatemiarahoitukseen, eivät ole ihan tuoreita tohtoreita, joten pooli on hyvä siihen väliin ponnahduslautana. Tutkijavierailulla ehtii kartuttaa julkaisuja ja muita meriittejä ollakseen kilpailukykyinen saamaan seuraavia rahoituksia ja työpaikkoja. Henkilökohtaisen urakehityksen kannalta poolilla on ratkaiseva merkitys.”

Mihin tutkija oikeastaan tarvitsee sitä kuuluisaa kansainvälisyyttä? 

Itsenäistyminen maailmalla, uusien menetelmien omaksuminen, kansainväliset kokemukset ja verkostot ovat laadukkaan tieteen ja taitavien tutkijoiden välttämättömiä edellytyksiä. Poolin rahoittamalla kaudella tutkijat ovat solmineet arvokkaita kontakteja, saaneet uusia ideoita ja ajattelumalleja sekä korkean tason osaamista. Huippuyliopistoissa suhde tutkimustyöhön muuttuu, ja tutkijanuranäkymät ovat poolikauden jälkeen valoisia. Moni kokee itsenäistyneensä, ja valmius ryhtyä tutkimusryhmän johtajaksi kypsyy. 

”Kun tutkii aihetta, joka on täysin kansainvälinen eikä mitenkään kansallinen, on erittäin tärkeätä ympäröidä itsensä asiantuntevilla kollegoilla, joilla voi testata ajatuksiaan ja luetuttaa tutkimusta sen eri vaiheissa. Alallani nämä ihmiset löytyvät yksiselitteisesti ulkomailta, ja heitä nyt vain on helpompi lähestyä, kun heidät todella tuntee. 

Ulkomailla eläminen on tärkeätä jo sinällään. Siellä tekee omaa tekemistään tunnetuksi toisille aivan toisella tavalla. Kyllähän meillä Suomessa on hyviä yliopistoja ja tutkijoita, mutta jotta omalle työlle saa huomiota, on oltava siellä, missä muutkin parhaat.” 

Myös länsimaisen aatehistorian tutkimukselle Säätiöiden post doc -pooli on ollut ratkaiseva. Augustinuksen ajatteluun on palattu uskonnon, politiikan ja talouden saralla 1600 vuoden ajan. Hänen ajattelunsa tulkinnoista ja merkityksestä tietäisimme aivan liian vähän ilman Jesse Keskiahon saamaa poolirahoitusta.

Säätiöille post doc -pooli on ollut erinomainen väline tehdä ulkomaisia tutkijavierailuita houkutteleviksi, löytää nerokkaita stipendiaatteja ja saada näkyvyyttä tutkimusrahoitukselle. Säätiöille on tärkeätä myös se, että pooli tuo säätiöt tekemään yhteistyötä ja siten vaihtamaan näkemyksiä kaikille tärkeistä tiede- ja apurahakysymyksistä.

Yksi osoitus poolin onnistumisesta ja vaikuttavuudesta on sekin, että poolirahoituksen saaneet tutkijat menestyvät erinomaisesti muissakin hauissa. 

Säätiöt haluavat tutkijoiden ja tieteen parasta. Säätiöiden post doc -pooli on yksi hieno, kansainvälistäkin mainetta niittänyt esimerkki siitä, miten sitä tehdään käytännössä. Kirkkoisä Augustinuskin taitaa hymyillä.

Lue tuore raportti Säätiöiden post doc -poolin toiminnasta ja tuloksista 2010–2020.

postdocpooli.fi