Tuore selvitys esittää uuden luovia aloja ja kulttuuritoimintaa tukevan säätiön perustamista kulttuuriministerin johdettavaksi. Ehdotuksessa on myös määräaikaisen lahjoitusvähennyksen kokeileminen yksityishenkilöiden lahjoituksille taiteelle ja kulttuurille.   

10 vuoden kuluttua kaikki on eri tavalla kuin nyt. Tämä truismi on entistä kirkkaampi juuri kesän kynnyksellä 2020, kun tiedämme koronavaikutusten heijastuvan julkiseen ja yksityiseen talouteen vielä monien tulevien sukupolvien ajan. Ikiaikainen keskustelu kulttuurin rahoituksen määrästä ja lähteistä on odotettavissa entistä tiukemmilla sävyillä, koska myös veikkausvoittovarojen uudelleenjärjestelyt ovat yhä ajankohtaisempia. 

Selvää on, että taidetta ja kulttuuria tarvitaan entistä enemmän ja entistä ulottuvammin kaikille ja kaikkialle. Alueelliset kulttuurilaitokset ja -hankkeet ovat osa identiteettiä, paikallisia vetovoimatekijöitä, jotka tuovat alueille sekä tervettä ylpeyttä että tuloja. Luovien alojen myönteiset vaikutukset ovat mittavia, mutta hyviä tuloksia ei saada – silläkään alalla – ilman uutta ajattelua ja oikeata resursointia. Kulttuurin rahoituslähteitä tarvitaan lisää. Siksi ehdotettu kokeilu ns. sivistysvähennyksestä yleishyödyllisille lahjoituksille olisi enemmän kuin tervetullut.

Uusi rahasto lisäisi vuoropuhelua ja toisi lisäarvoa

Hallitusohjelman mukaisesta luovien alojen rahaston selvityksestä käy ilmi, että uusien pienikokoisten tuki-instrumenttien sijaan tarvitaan julkisen ja yksityisen kulttuurirahoituksen vuoropuhelun ja keskinäisen koordinaation vahvistamista. Selvitystä tehtäessä tämä tarve on käynyt ilmi sekä taidetta ja kulttuuria tukevien apurahasäätiöiden että julkisten rahoittajaviranomaisten kanssa. Vuoropuhelun vahvistamisella voidaan parantaa kulttuurin rahoitusjärjestelmän ennakointi- ja reagointikykyä ja avustustoiminnan kattavuutta. 

Valmistuneen selvityksen mukaan toteuttamiskelpoisin tapa saada toivottu muutos on synnyttää uusi rahasto, jonka toimintaan kutsutaan mukaan myös taiteen ja kulttuurin yksityiset apurahasäätiöt. Säätiön alkupääoma muodostettaisiin ns. vastinrahoitusperiaatteella julkisista ja yksityisistä lahjoituksista. Uutta säätiötä olisi mahdollista pääomittaa jatkossakin ja sillä on varallisuuden karttuessa mahdollisuus myöntää suoraa tukea. Säätiön hallituksen puheenjohtajana toimisi kulttuuriministeri. 

Esitys: yksityishenkilöille verovähennysoikeus lahjoituksista kulttuurille

Luovien alojen rahaston taustoituksessa on paljon tärkeätä tietoa, jota kulttuurialan tekijät ja rahoittajat voivat hyödyntää jo ennen uuden säätiön perustamista. Selvitys vahvistaa myös tunnetun tosiasian: säätiöiden mahdollisuudet toimia ja reagoida vallitseviin olosuhteisiin ovat paremmat kuin monella.

Suomi on yksi Euroopan harvoista maista, jossa yksityishenkilöt ovat lahjoittamisessa epätasa-arvoisessa asemassa yrityksiin nähden. Verovähennysoikeutta on kokeiltu menestyksellä jo yliopistoille lahjoittamisessa. Onkin toivottavaa, että kannustin alkaisi siivittää ihmisiä lahjoittamaan myös kulttuurille, taiteelle, museoille ja muihin yhteiskunnan yleishyödyllisiksi määrittelemiin luoviin tarkoituksiin.

Säätiöt ovat tutkitusti tehokas väline kohdentamaan kansalaisten lahjoituksia yhteiseksi hyväksi. Ihmiset haluavat olla aktiivisesti mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Monilla suomalaisilla olisi varaa lahjoittaa, mutta siihen pitää kannustaa tekemällä lahjoittamisesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin verovähennyskelpoista myös yksityishenkilöille eikä vain yrityksille. 1980-luvulle saakka näin oli Suomessakin, ja nyt on erinomainen aika kokeilla tätä kannustinta jälleen.

Lahjoitusvähennys kuten uusi säätiökään ei ratkaise kulttuurin rahoituksen riittämättömyyttä nopeasti tai lopullisesti, mutta se loisi perustan uudenlaiselle ajattelulle niin valtionhallinnossa kuin kansalaisten kesken. Siihenkin erinomainen selvitys antaa kannustetta: vilkas julkinen keskustelu monipuolisen taide- ja kulttuurielämän vaikutuksista saisi ”herättää poliittisen päättäjät ja viranhaltijat huomaamaan taiteen ja kulttuurin kaikkia yhteiskunnallisia sektoreita läpileikkaavat merkityssisällöt”.

Elinvoimainen kulttuurikenttä tarvitsee hyvinvoivia tekijöitä, innokkaita kokijoita ja laajaa tukipohjaa. Tätä tukee ajankohtainen ja tavoitteellinen vuoropuhelu alan rahoittajien ja rahoitettavien kesken. 

Katso myös

Sivistysvähennys on kulttuurin Robin Hood

Kuva: Shutterstock