Monet vielä viime viikolla villeiltä tuntuneet digisaarnaajien tulevaisuudenvisiot ovat tänään jo vakiintunutta arkea. Miksi säätiöissä pitäisi olla kiinnostuneita omasta digitaalisuuden asteesta ja verkkoroolista?

Apurahanhakijoiden pajatsona pysyminen voi olla joillekin säätiöille strategisesti perusteltua mutta monen säätiön hallituksessa halutaan muutosta ja ajan mukana muuttumista, jopa edelläkävijyyttä. 2010-luvun lopulla menestyvän säätiön kehitystyö ja vaikuttavuuden lisääminen merkitsevät myös onnistunutta digitalisaatiota. Asiassa kuin asiassa.

Se tarkoittaa riisutuimmillaan omia ajantasaisia verkkosivuja mutta käytännössä myös lukemattomia muita asioita kuten sähköistä apurahakäsittelyä ja hankehallintoa, some-viestinnän hyödyntämistä, käytännön työtä tehostavia ohjelmistoja ja sovelluksia sekä muiden digityövälineiden käyttämistä – ja ensi viikolla taas jo paljon muuta uutta.

Kymmenen tai viisikään vuotta sitten tehdyt digiuudistukset eivät enää riitä, sillä tuolloin tehdyt sähköistämisen tavat eivät enää ole monipuoliselle säätiötoiminnalle riittäviä tai tarkoituksenmukaisia. Verkottuneessa yhteiskunnassa ihmisten ja asioiden väliset yhteydet luovat jatkuvasti uusia tekemisen, oppimisen, osallistumisen ja onnistumisen tapoja.

Toiset aivosi ovat netissä

TEM:n työolobarometrin mukaan 85 % ylemmistä toimihenkilöistä käyttää somea nimenomaan työhön liittyvän tiedon etsimiseen ja jakamiseen. Facebookit, instat ja youtubet eivät siis suinkaan kuulu enää vain vapaa-aikaan. Kyse ei ole seniorit sivuuttavasta somehuumasta, viestintävelhojen Twitter-uskosta tai digitoimiston hihhuleista.

Ihmiset yksinkertaisesti löytävät itseään kiinnostavan uutis-, viihde- ja kulutussisällön 90 prosenttisesti Internetistä ja siellä pitkälti sosiaalisen median kautta. Digitalisoituneessa yhteiskunnassa mukana elävän on määriteltävä suhteensa verkkoviestintään jollakin tavalla. Säätiöiden vaikuttavuus on suoraan verrannollinen niiden hakijoiden nerokkuuteen, joten juuri säätiöissä digiloikkaan kannattaa virittäytyä tosissaan. Se ei silti merkitse, että kaikkien pitäisi julkaista oma appi tai yltää tubekeisariksi. Tiedostavampi verkkorooli voi alkaa yksinkertaisesti eri kanavien haltuunotosta ja omien verkkosisältöjen määrätietoisesta kehittämisestä.

Ole vaikuttava olemalla digitaalisesti sosiaalinen

Verkon voima on saavutettavuudessa ja digitaalisessa sosiaalisuudessa. Jos säätiö ei ole oikealla tavoin löydettävissä Internetissä, se ei ole olemassa tai ainakaan se ei toimi hyvän hallinnon mukaisesti avoimesti ja vaikuttavuuteen pyrkien – koska hakijat eivät löydä säätiötä. Ei liene yllätys, että pelkkä yhteystietosivu ei riitä, vaan mielekkäät, kiinnostavat sisällöt eri kanavilla ratkaisevat.

Internet – ja muukin maailma – on jo pitkään painottunut siihen suuntaan, että näkyvyydestä pitää maksaa. Niinpä maksumiehenä täytyy varautua olemaan sisällöntuottajan (so. säätiön), ei lukijan tai käyttäjän. Vaikka netti on mediana halvempi kuin perinteinen printtimainos, ilman riittävää resursointia ei verkkokaan anna saalista. Verkko- ja someaktiivisuus edellyttää alan sisältöjä tuntevan ihmisen. Verkossa vaikuttaminen vaatii siis perehtymistä ja aikaa, mutta samahan koskee kaikkea työtä ja viestintää.

Verkkonäkyvyyden tavoittelussa säätiön päämäärä on yksinkertainen: tavoittaa oikeat ihmiset ja saada heidät seuraamaan juuri omaa säätiötä. Vain siten parhaat, vaikuttavimmat ja säätiön tarkoitukseen osuvimmat hakemukset löytävät perille. Mutta miten saada ne oikeat ihmiset kiinnostumaan? Säätiön pitää kehittyä oman alansa superinformantiksi.

Superinformantti kuratoi, paketoi ja tarjoilee

Superinformantti on virtuaaliverkon elävä hämähäkki. Säätiöillä on rahanjakajina jo oman alansa asiantuntijan ja tietokeskuksen roolit, halusivat ne tai eivät. Digimaailmassa näistä rooleista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti tiedostamalla asemansa ja toimimalla sen mukaisesti. Säätiöt ovat mielipidevaikuttajia, joiden tekemiset ja toimet kiinnostavat. Ole siis verkossa se keskushahmo, jollaisena säätiötäsi jo pidetään. Säätiösi voi olla filttereiden filtteri, joka kuratoi ja suodattaa alan infotulvasta kiinnostavimmat sisällöt seuraajilleen.

Miten sitten aloittaa omassa säätiössä, miten oppia uusia digitapoja ja keksiä hyviä sisältöjä? Säätiöiden voima on niiden rahoittamissa hankkeissa, ei säätiössä itsessään. Säätiöiden työstä 80 % pitäisi olla kiinnostavien sisältöjen löytäminen omalta alalta sekä näiden sisältöjen uudelleenpaketointi ja edelleen jakaminen yleisölle. Stimuloi hakijoita ja suurta yleisöä kertomalla, mitä säätiö odottaa, mitä on rahoitettu viime aikoina, miten rahoitettuja hankkeita tuetaan rahan lisäksi ja mitä kaikkea muuta säätiö tekee.

Parhaita oppimisen tapoja on perehtyä toisten työhön ja tekemisiin. Apurahasäätiöiden kannattaa hyödyntää tuo tuttu ajatus yksinkertaisesti syventymällä omien apurahanhakijoiden ajatuksiin, tekemisiin ja toimintatapoihin. Tutustumisen ja ideoinnin voi aloittaa myös ihan oikeissa, elävissä kohtaamisissa. Ja ainahan kannattaa vakoilla, mitä digisti menestyneet kollegat eli muut säätiöt ovat jo tehneet. Myös maailmalla.

Lue Saranan 10 parannusvinkkiä ja vilkaise kansainvälisiä esimerkkejä vakuuttavista verkkosivuista.

Artikkeli pohjautuu Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan jäsenkoulutukseen, jossa digivirtuoosi Teemu Arina luennoi säätiöiden digitaalisista työvälineistä ja verkon merkityksestä.