Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson säätiöt ovat jo useita kertoja järjestäneet yhteistä tekemistä vuosittain 1.10. vietettävänä säätiöpäivänä.

Aivan ensimmäistä suomalaista säätiöpäivää vuonna 2014 vietettiin tällä seudulla järjestämällä yleisölle ja lehdistölle avoimet tilaisuudet Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Sittemmin on mm. järjestetty säätiöpäivän elokuvanäytöksiä.

Viime keväänä maakuntien rajalla Luumäellä avautui museona P.E. Svinhufvudin koti Kotkaniemi mittavan peruskorjauksen jälkeen. Museotoimintaa pyörittää Kotkaniemi-säätiö, joka on saanut avustusta toimintaansa useammaltakin paikalliselta ja valtakunnalliselta säätiöltä. Paikka oli luonnollisesti oivallinen vuoden 2018 säätiöpäivän viettoon.

Kotkaniemen museon ympärille on kehitetty monenlaista kiinnostavaa toimintaa. Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston tuella on toteutettu draamaopastus ”Tarinoita Kotkaniemessä”, jossa talon renki Einari Pukki ja taloudenhoitaja Alma Kottelin kertovat askareittensa lomassa elävästi muistojaan isäntäväestä. Tätä Suomen historiaakin avaavaa opastuskierrosta saapui säätiöpäivänä 2018 seuraamaan liki kaksikymmentä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson säätiöläistä. Mukana olivat järjestävien Kotkaniemi-säätiön ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston lisäksi mm. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Karjalan Kulttuurirahasto, Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalo Säätiö, Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö, Lappeenrannan sotaorpojen ja sotaleskien säätiö, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tukisäätiö, Lappeenrannan Urheilu-Miehet ry:n tukisäätiö, Pauli ja Paavo Talka muistorahastosäätiö, Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto, Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö, Viipurin Taloudellinen Korkeakouluseura, Viipurin Tuberkuloosisäätiö sekä William ja Ester Otsakorven Säätiö.

Opastuskierroksen jälkeen kierreltiin vielä hetki museossa ihailemassa restaurointijälkeä ennen siirtymistä yläkerran kokoustiloihin. Pullakahvien lomassa draamakierroksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Maria Fomin kertoi esityksen syntymisestä ja saadun apurahan vaikutuksesta kokonaisuuteen, mikä johdattelikin keskustelun ajankohtaiseen aiheeseen säätiöiden vaikuttavuudesta.

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson rahastojen asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä alusti keskustelua. Paikalla olleiden säätiöläisten omia kokemuksia vertailtiin mm. Suomen Lääketieteen Säätiön Hankeapurahojen vaikuttavuusselvityksestä saatuun tietoon. Lisäksi keskusteltiin apurahaharaporttien käytöstä vaikuttavuuden arvioimisen tukena. Apurahansaajien lähettämistä raporteista ilmenee toisinaan katvealueita, joihin apurahaa ei ole saatavilla. Vaikuttavuus lisääntyy, jos näihin puutteisiin voidaan reagoida ja sääntöjen salliessa suunnata tukea uudelleen. Vaikuttavuuden lisäämiseksi olisikin tarpeen koordinoida yhteistyötä niin, ettei tuettavaan kenttään jäisi katvealueita ja tukiaukkoja.

Yhteistyöllä voitaisiin myös karsia mahdollisia päällekkäisyyksiä. Tilaisuudessa edustettuina olleilla säätiöillä oli tiedossa joitakin yhteisiä tuen kohteita. Mieluusti kuitenkin nähtäisiin, että tiettyyn tarkoitukseen myönnettäisiin vain yksi apuraha, mikäli se hankkeen onnistumiseen riittäisi. Kussakin säätiössä oli tullut vastaan myös tilanteita, joissa apurahamahdollisuuksien tiedustelijalle ei ole ollut mitään annettavaa. Jos oman säätiön säännöt eivät taivu rahoittamiseen, tarvitaan tietoa muiden säätiöiden toimintakentästä, jotta kysyjä voidaan ohjata toisaalle.

Keskustelussa tuli vahvasti esille nykyistä pidempiaikaisten ja suurempien rahoitusten tarve. Pienillä paikkakunnilla vuosittain järjestettävät kulttuuritapahtumat tarvitsevat toteutuakseen usein säätiöiden tukea ja ovat yksi esimerkki vaikuttavuudesta. Toistuvien tapahtumien organisointi on vaikeaa, jos apurahapäätökset saadaan aina kertaluonteisina ja viime hetkellä. Pidempiaikainen tuki antaisi varmuutta järjestäjille ja auttaisi esimerkiksi varaamaan esiintyjiä riittävän ajoissa. Jatkuvaan tukeen ei välttämättä yksi säätiö pysty, mutta rahoitusvuoroja jakamalla voitaisiin tehdä pitkäjänteistä työtä ja lisätä siten vaikuttavuutta. Myös suuremmissa hankkeissa, joiden toteuttamiseen yhden säätiön jakovara ei riitä, rahoitusyhteistyö lisäisi jokaisen osallistuvan säätiön vaikuttavuutta.

Yhteistyön mahdollistamiseksi tarvitaan entistä enemmän keskustelua ja parempaa tiedonvaihtoa säätiöiden välillä. Tapahtumaan osallistuneet pitivät tarpeellisena, että luotaisiin tietokanta tai palvelu, josta voisi poimia tietyllä alueella tiettyä asiaa tukevat säätiöt. Työkalun avulla vaikkapa pikkupaikkakunnan musiikkitapahtuman tukemista harkitseva säätiö voisi etsiä mahdollisia yhteistyökumppaneita tai ohjata hakijan sellaiselle säätiölle, jonka sääntöihin ja tarkoitukseen hakemus paremmin sopisi. Nykyisin käytössä oleva Aurora-tietokanta on hyvä alku, mutta ei sellaisenaan riittävä eteläkarjalaisten ja kymenlaaksolaisten säätiöiden tarpeisiin.