Vaikuttavuussijoittaminen (Impact Investing) on sijoittamista, jonka tavoitteena on sekä positiivinen yhteiskunnallinen vaikutus että taloudellinen tuotto. Säätiöt ovat perinteisesti rahoittaneet yleishyödyllistä toimintaa apurahoin ja avustuksin, mutta vaikuttavuussijoitukset auttavat säätiöitä monipuolistamaan rahoitusmuotojaan ja edistämään tarkoitustaan kokonaisvaltaisemmin ja myös rahoituksen saajan näkökulmasta kestävämmillä tavoilla. 

Karkeasti vaikuttavuussijoitukset voidaan jakaa kahteen alaluokkaan. Ensimmäinen on perinteisestä sijoittamisesta lähtöisin oleva ”finance-first”-vaikuttavuussijoitukset. Tällaisia sijoituksia tekevät katsovat, että ne voivat saavuttaa markkinatuottoa samalla, kun sijoituksella on positiivinen yhteiskunnallinen vaikutus. Tämäntyyppinen sijoittaminen on jo hyvin yleistä kaikkien sijoittajien keskuudessa.

Yhä useammin säätiöt identifioivat tukemisen arvoista toimintaa yrityksissä. Yrityksissä tehdään innovaatioita, ja riippuen niiden toiminnasta säätiöt näkevät merkittävää potentiaalia saavuttaa omia tarkoituksiaan niiden avulla ja samalla saavuttaa merkittävää yhteiskunnallista hyötyä hyvin moninaisissa muodoissa. Puhtaasti taloudellisina sijoituksina näillä yrityksillä tai hankkeilla voi olla vaikeuksia houkutella markkinaehtoista pääomaa. Syy on usein se, että sijoituksen riskitaso on liian korkea tuotto-odotukseen nähden. 

Niin sanotuilla ”impact-first”-sijoituksilla voidaan katalysoida toimintaa suuremmalla riskillä ja merkittävällä yhteiskunnallisella hyötypotentiaalilla ja jopa saada liikkeelle markkinaehtoisia sijoittajia, jotka tuovat kokonaisvaltaisempaa rahoitusta kyseiselle toiminnalle. Perinteisten täysin vastikkeettomien tukimuotojen sijaan ”impact-first”-sijoituksilla on mahdollista saavuttaa myös taloudellista tuottoa, vaikka se ei ole niiden ensisijainen tavoite. 

Rahoituksen osaksi liitetään usein vaikuttavuuskannustimia, jotka mahdollistavat yritykselle edullisempaa rahoitusta, jos asetettuja vaikuttavuustavoitteita saavutetaan. ”Impact-first”-sijoitusten tuoton kierrättäminen seuraaviin sijoituksiin tarjoaa polun kestävämmälle rahoitukselle – ja viime kädessä skaalautumiseen – aloilla, jolla on äärettömät tarpeet ja rajalliset resurssit. Lisäksi niillä on suuri potentiaali systeemisten ratkaisujen löytämisessä, koska ne mahdollistavat säätiörahoituksen kokonaisvaltaisempaa kohdentamista sinne, missä ongelmat pyritään ratkaisemaan.

Miksi ja miten vaikuttavuussijoittaminen liittyy suomalaisiin säätiöihin?

Risto Murron työryhmän helmikuussa 2025 julkaistuihin kasvutoimiin¹ on kohdistunut laajaa mielenkiintoa. Talouskasvun vauhdittamiseen tähtääville keinoille on akuutti tarve ja laaja tuki yhteiskunnassa. Raportti sisältää yhteensä 41 toimenpide-ehdotusta, joista monilla on merkittävä kytkös säätiörahoitukseen ja jotkut koskevat nimenomaan säätiöitä. Tällaisia ehdotuksia ovat esimerkiksi vihreän siirtymän investoinnit, TKI-toiminnan tukeminen ja tekoälyn käyttöönotto sekä yleishyödyllisten yhteisöjen pääomien kanavointi kasvuyrityksille. 

Vaikuttavuussijoituksilla on merkittävä potentiaali tässä yhteydessä. Niiden kautta säätiöillä olisi edellytykset toteuttaa tarkoituksiaan yritysten avulla pitkäjänteisesti ja osallistua ongelmaratkaisuun systeemisellä tasolla. Säätiöt voisivat tukea yritystoimintaan tähtäävää innovaatiotyötä täysin vastikkeettomilla tuilla ja siitä seuraavaa yrityksen kehitysvaihetta ”impact-first”-sijoituksilla sekä yrityksen vakaampaa ja tuottavampaa vaihetta markkinaehtoisena sijoittajana. 

Juridiset näkökulmat – yleishyödyllisyys ja päätöksenteko

Verotuksessa ei ole tärkeintä, millaista vaikuttavuutta jostain toiminnasta saadaan, vaan se, että toiminta täyttää tuloverolain 22 §:n yleishyödyllisyyskriteerit. Tämä ei tarkoita, ettei vaikuttavuuden mittaaminen olisi tärkeää, vaan sitä, että jos sijoitukset ovat osa säätiön yleishyödyllistä tarkoitusta, niillä voidaan korvata säätiön mahdollisia vähemmän vaikuttavia tukimuotoja. 

Jos vaikuttavuussijoitukset ovat osa säätiön sijoitustoimintaa ja tulevat markkinaehtoisten sijoitusten tilalle, niillä on mataline tuotto-odotuksineen taipumus madaltaa säätiön sijoitustuottoja. Jos ne taas voidaan katsoa osaksi yleishyödyllistä toimintaa, ne voivat syrjäyttää osan perinteisistä tukimuodoista ja samalla osallistua ainakin joltain osin säätiön sijoitustuottojen generoimiseen. Merkittävimpiä haasteita on sen osoittaminen, että sijoitus kohdistuu yleiseksi hyväksi, eikä esimerkiksi tuettavassa yrityksessä mukana olevien henkilöiden intressien tukemiseen, eli yksityistaloudellisten etujen hyväksi.  

Säätiöt voivat sijoitustoimintansa puitteissa tehdä hyvin erityyppisiä sijoituksia, jopa korkealla riskillä. Säätiöoikeudellisesti mielenkiintoista on erityisesti se, jos kyseiset sijoitukset eivät ole yleishyödyllisiä tai suoraan toteuta säätiön tarkoitusta, miksi säätiö tekee sijoituksia, joissa tuotto-odotus ei ole oikeassa suhteessa sijoituksen riskiin nähden. Sijoituksen tuotonmenetyksen pitääkin – kompensoidakseen mainittua epäsuhdetta – olla tällöin perusteltu vaikuttavuuden kautta, eli toteuttaa säätiön tarkoitusta.

Tältä osin sijoitukset vaativat tasapainoilua, koska säätiön johdon tulee edistää säätiön tarkoitusta huolellisesti. Hallituksen on dokumentoitava päätökset huolellisesti ja osoitettava, miten sijoitukset toimivat säätiön eduksi.

”Alankomaissa vaikuttavuussijoittaminen on tietyin ehdoin hyväksytty osaksi säätiöiden yleishyödyllistä toimintaa.”

Edellä mainittu voidaan ehkä ymmärtää paremmin yhdysvaltalaisten säätiöiden käyttämien vaikuttavuussijoitusten kautta. Niin sanottu Mission Related Investment (MRI) ymmärretään yleensä riskipainotetuiksi tai ”varovaisiksi” markkinatuottoisiksi sijoituksiksi. Se on instrumentti, jonka varat saadaan säätiön sijoitusomaisuudesta eikä sen yleishyödyllisestä toiminnasta. Program Related Investments (PRI) -sijoituksissa taas käytetään säätiön yleishyödylliseen toimintaan tarkoitettuja varoja. 

MRI-sijoituksilla pyritään siis tuottamaan pääomalle riskiin mukautettua tuottoa ja edistämään samalla positiivista yhteiskunnallista vaikutusta säätiön markkinaehtoisissa portfoliosijoituksissa. PRI-sijoituksia taas hyödynnetään enemmän siellä, missä markkinat eivät välttämättä vielä tarjoa ratkaisuja, mutta niitä voidaan luoda kyseisillä sijoituksilla

Alankomaissa yleishyödyllisyyden kriteereitä muutettiin keväällä 2024 siten, että vaikuttavuussijoittaminen on tietyin ehdoin hyväksytty osaksi säätiöiden yleishyödyllistä toimintaa. Tämä muutos mahdollistaa sijoitustoiminnan, joka tuottaa sekä taloudellista tuottoa että yhteiskunnallista hyötyä ollen samalla yleishyödyllistä toimintaa.

Uudistus heijastaa laajempaa trendiä, jossa sekä säätiöt itse että päättäjät haluavat mahdollistaa säätiörahoituksen hyödyntämistä uudella, tehokkaammalla ja monipuolisemmalla tavalla yhteiskunnan hyödyksi. 

Vastuullisen sijoittamisen ja vaikuttavuussijoittamisen ero

Vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa sitä, että sijoitustoiminnassa on otettu huomioon ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa. Näitä kutsutaan ESG-tekijöiksi. Vastuulliset yritykset toimivat mahdollisimman kestävällä tavalla ja ottavat huomioon vaikutuksensa ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Vaikuttavuussijoituksissa otetaan huomioon myös näitä samoja tekijöitä mutta merkittävin ero on siinä, että vaikuttavuussijoituksissa tavoitteena on suora ja aktiivinen positiivinen yhteiskunnallinen muutos sijoittamalla toimintaan, joka ratkaisee ongelmia. Vastuullinen sijoittaminen liittyy kiinteämmin säätiöiden perinteiseen portfoliosijoitustoimintaan ja sijoituskohteisiin, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä säätiön tarkoituksen kanssa.

Johtopäätökset

Vaikuttavuussijoitukset mahdollistavat säätiörahoituksen kohdistamisen nykyistä paremmin yhteiskunnallisesti tärkeiden ja ajankohtaisten ongelmien ratkaisemisen hyväksi. Jo määritelmänsä mukaan ne edellyttävät aina suoraa yhteiskunnallista vaikutusta. Vaikuttavuussijoitukset parantavat säätiörahoituksen vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Niillä pysytään parhaimmassa tapauksessa vähentämään tehottomia tukimuotoja samalla kun ne mahdollistavat taloudellisia tuottoja. 

Päätöksenteossaan säätiön on huolellisesti arvioitava, mihin vaikuttavuussijoituksilla pyritään. Toteutetaanko niillä säätiön tarkoitusta ja onko tuotto-odotus matalampi kuin markkinasijoituksissa, ja jos on, niin miksi? Onko sijoituksen tuotonmenetys perusteltu vaikuttavuuden kautta? Suurin hyöty vaikuttavuussijoituksista on, jos ne tukevat säätiön tarkoitusta ja ne voidaan laskea osaksi säätiön yleishyödyllistä toimintaa. 

Selkeämpi toimintaympäristö säätiöiden vaikuttavuussijoitusten liittyen voisi saada liikkeelle merkittäviä pääomia tilanteessa, jossa pyritään kääntämään kaikki kivet mahdollisten pääomien keskittämiseksi Suomen talouskasvun ja yhteiskuntakehityksen hyväksi. Säätiöiden sääntelyllä tulisi ohjata niiden toimintaa kohti mahdollisimman tehokkaita toimintamuotoja.

1. Kasvuriihi-hankkeen loppuraportti, Valtioneuvoston julkaisuja 2025:25.

.

Kuvitus: Joonas Lehtimäki / Tussitaikurit