Suomen hallitus ei vaikuta pohtivan säätiöiden verotuksen kiristämistä tällä hetkellä. Päinvastoin, sääntelyn ja yleishyödyllisen sijoittamisen liepeillä on nähtävissä myönteisiä signaaleita jo huhtikuun 2024 kehysriihestä alkaen. Kotimaisten säätiöiden toimintaympäristö näyttää siis vakaalta, vaikka viime aikoinakin uhkakuvia on maalailtu. Osoitamme tuomiopäiväskenaariot liioitelluiksi.

Säätiöiden verotukselliseen erityisasemaan on ajoittain ollut intoa puuttua. Poliittinen halu lisätä säätiöiden verotaakkaa on kuitenkin jäänyt täyttymättä, kun asiantuntijat ja viranomaiset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että säätiöiden toiminta hyödyttää yhteiskuntaa enemmän kuin mahdolliset verotulot lyhyellä aikavälillä.¹ Mutta mikä on säätiöiden – ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen – verotuksen nykytila?

Mitä yleishyödyllisyys tarkoittaa?

Yleishyödyllisyys on monimuotoinen käsite, joka voi tarkoittaa eri toimijoille eri asioita. Verotuksessa (tuloverolain 22.1 §) yleishyödyllinen yhteisö täyttää seuraavat, tässä yksinkertaistetut, kriteerit:

• toimii yksinomaan yleiseksi hyväksi. 
• ei rajoita toimintaansa vain tietylle henkilöpiirille. 
• ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua.

Yleishyödyllisyys ei kuitenkaan ole – eikä sen pidä olla – vain verotuksellinen termi.  Se on osa laajempaa yhteiskunnallista toimintaa ja kulttuuria. Yleishyödylliset yhteisöt mahdollistavat monia asioita, joita valtio ei yksin pystyisi tukemaan. Julkisen ja yksityisen yhteistyön suunnat vaihtelevat historiallisesti: aikanaan säätiöt vastasivat sairaanhoidostakin, nykyään esimerkiksi merkittävä osa tiederahoituksesta tulee säätiöiltä.

Valtion tarve reilulle vastuunjakajalle kasvaa. Siksi säätiöiden erityisasema verotuksessa on perusteltu: ne eivät kartuta varallisuuttaan vaurastuakseen vaan tukeakseen yhteiskuntaa. Ne keräävät yksityistä pääomaa ja suuntaavat tuotot kohteisiin, joissa rahoitusta tarvitaan eniten.

Säätiöitä tarvitaan

Säätiöiden toiminta perustuu pitkäjänteisyyteen. Ne hallinnoivat varallisuutta vastuullisesti ja turvaavat sukupolvien välisen yhdenvertaisuuden. Jos säätiöt käyttäisivät varansa heti, tulevaisuudessa ei olisi jaettavaa. Tämä ylisukupolvinen rahoitusmalli täydentää valtion keskusjohtoista rahoitusta ja sopii hyvin pohjoismaiseen sekatalousjärjestelmään, jossa julkinen ja yksityinen sektori toimivat yhdessä.

Säätiöt ovat myös osa kansalaisyhteiskunnan kivijalkaa. Ne tarjoavat vaihtoehtoisia rahoituskanavia ja mahdollistavat monimuotoisen toiminnan, joka ei aina ole valtion resurssien piirissä. Heikko kansalaisyhteiskunta tarkoittaa usein ylikorostunutta valtiokeskeisyyttä, mikä voi kaventaa yhteiskunnallista toimintaa, innovaatioita ja demokratiaan kuuluvaa moniäänisyyttä. 

Yhteiskunta hyötyy

Yleishyödyllisten säätiöiden verovapaus ei ole sattumanvarainen etuoikeus, vaan sillä on selkeä yhteiskunnallinen tarkoitus. Suomessa säätiöt tukevat vuosittain yli puolella miljardilla eurolla tiedettä, taidetta, kulttuuria ja sosiaalisia hankkeita. Niiden rahoituksella puhdistetaan Itämerta, tuetaan vähävaraisten lasten harrastuksia, opetetaan koodaamista ja kehitetään syöpähoitoja. Tämä ei ole pientä puuhastelua, vaan keskeinen osa suomalaisten hyvinvointia ja sivistysyhteiskuntaa. 

Säätiöt pitävät talouden yhteiskunnan palveluksessa rengin roolissa, ei isäntänä. Ne lisäävät ihmisten valinnanvapautta ja täydentävät julkisia resursseja.

Miten säätiöiden verotus toimii muualla?

Suomelle vertailukelpoisissa maissa yleishyödyllisten säätiöiden sijoitustulot ovat verovapaita. Tämä johtuu siitä, että säätiöt eivät kartuta omaa varallisuuttaan, vaan käyttävät tuottonsa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Yksityinen sijoittaja maksaa veroa sijoitustuotoistaan, koska hänen oma varallisuutensa kasvaa – säätiöiden tuotot taas palautuvat yhteiskunnalle.

Säätiöiden verovapaus ei ole valtiolle menetettyä verotuloa, vaan tehokas tapa hajauttaa rahoitusta. Ilman säätiöiden tukea moni yhteiskunnallisesti tärkeä hanke jäisi toteutumatta tai riippuisi suoraan valtion budjetista.

Johtopäätös

Säätiöiden verotus ei ole tekninen yksityiskohta, vaan tuhansia vuosia vanha yhteiskunnallinen arvovalinta. Nykyinen verovapausmalli on toimiva ja perusteltu, eikä kiristäville muutoksille ole pitäviä perusteita. Säätiöt ovat olennainen osa suomalaista sivistystä, tutkimusta ja hyvinvointia. Niiden erityisaseman säilyttäminen tukee sekä vahvaa demokratiaamme että valtion pitkän aikavälin tavoitteita.

Artikkelin nimi kunnioittaa prof. Matti Myrskyn klassikkokirjoitusta ”Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus – missä mennään?”, Defensor Legis 3/2011, s. 325–337.

1. Eräiden osinkojen lähdeverotuksen ja kiinteistösijoituksista saatujen voittojen verotuksen uudistaminen. Työryhmäraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:31.

.

Kuvitus: Joonas Lehtimäki / Tussitaikurit