Kaiken takana on vaikuttavuus

Artikkelit
|
07.04.2020
Liisa Suvikumpu, toimitusjohtaja, Säätiöt ja rahastot ry

Jokainen tieteen tai taiteen rahoittaja tavoittelee sijoituksellaan laatua. Tieteeltä rahoittaja toivoo tuloksia, maailmanselityksiä, ymmärryksen ja tiedon lisääntymistä. Taiteen tukija haluaa uusia tulkintoja, identiteetin syventämistä ja tajunnan laajentumista. Puhumme mielellään huipuista, ekselenssistä, laadusta. Kaikki haluavat tukea parhaita, harva vasta toiseksi parasta. 

Miten rahoittaja löytää parhaat rahoitettavat ja vaikuttavimmat ratkaisut? Yleishyödylliset säätiöt toimivat yhteiseksi hyväksi tavalla, jonka yhteiskunta on määritellyt. Mutta kenen ja minkä hyväksi me teemme työtämme säätiöissä – tieteen, tieteentekijöiden vai tieteen tuloksista hyötyvien; taiteen, sen tekijöiden vai yleisön? Voiko näitä erottaa toisistaan?

Arvioinnistako apua?

Suuri osa Suomen tärkeimmistä apurahasäätiöistä (so. Säätiöt ja rahastot ry:n jäsenistä) on toteuttanut jonkinlaisia vaikuttavuudenarviointeja. Usein arvioinnit ovat osa-arviointeja tietyistä hauista, valikoiduista strategisista painotuksista tai jostakin toiminnan osa-alueesta. Yleissäätiöissä muu on mahdotonta, sillä tekemisen eri muotoihin on käytettävä eri arviointitapoja. 

Pienillä säätiöillä taas kokonaisuutta arvioiva selvitys tuntuisi helposti teeskentelyltä: miten erottaa juuri oman säätiön tuen osuus laajan hankkeen kokonaisuudesta. Koska säätiöt eroavat toisistaan niin toiminnan tavoitteiltaan kuin kooltaan, one size fits all-vaikuttavuudenarviointiakaan on mahdotonta ajatella. Mistä tiedämme, että säätiöiden tuki hyödyttää yhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla?

”Mistä tiedämme, että säätiöiden tuki hyödyttää yhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla?”

Ei ihme, että vaikuttavuudenarviointi kiinnostaa säätiöitä. Valtaosa säätiöiden johdosta myös tuntee vaikuttavuusajattelua ja siihen liittyviä toimintamalleja. Onpa Säätiöt ja rahastot ry:n Vaikuttava säätiö! -opasta vaikuttavuudenarvioinnista hyödynnetty innokkaasti sen ilmestymisestä asti 2014. Mitä monimutkaisempi maailma, sitä ilahduttavampi on ajatus, että pienellä ajatustyöllä saisi lisää ymmärrystä oman olemassaolon merkityksestä. 

Yksi osoitus vaikuttavuusajattelun vakiintumisesta on opetus- ja kulttuuriministeriön huolellisesti valmistelema ja 2019 perustama Tutkimuksen vaikuttavuuden tukisäätiö. Vaikuttavuussäätiön tarkoitus on tiivistää tutkimustoiminnan ja yritysten välistä yhteistyötä tukemalla tutkimuslaitosten lippulaivatoimintaa sekä huippututkimuksen yhteistyötä julkisen ja yksityisen puolen välillä. Rahoitettavan toiminnan ja sen tulosten on oltava avoimesti hyödynnettävissä. Valtiosta erillinen, itsenäinen säätiö tekee rahoituspäätökset tutkimuksen ehdoin. Vaikuttavuussäätiön tulevia vaikuttavuudenarviointitapoja odottavat kaikki niin säätiö- kuin tiedemaailmassa.

Kuusi ongelmaa, joita ilman säätiöillä olisi helppoa

Apurahasäätiön vaikuttavuudenarviointi ei ole aivan yksinkertaista. Tämä johtuu samasta syystä kuin monessa muussakin tapauksessa: monimutkaisiin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Vaikuttavuudenarviointien toteuttamisen haasteita ovat säätiöiden mukaan muun muassa se, että:

  1. säätiöiden rahoittamat hankkeet ovat pitkäkestoisia ja samaa hanketta rahoittaa moni 
  2. todellisten syy–seuraussuhteiden osoittaminen on vaikeaa 
  3. vaikuttavuutta on vaikeata konkretisoida
  4. eri hankkeiden yhteistä vaikuttavuutta on hankalaa, ellei mahdotonta arvioida
  5. resursseja on vähän eikä henkilökuntaa tai aikaa riitä vaikuttavuudenarvioinnin systemaattiseen toteuttamiseen
  6. vaikuttavuustyö nähdään hallinnollisena kuluna, jotka halutaan pitää mahdollisimman pieninä.

Vaikuttavuuden aikajänne koskee niin sisällöntuottajaa kuin rahoittajaa. Arvioitava toiminta voi tuottaa nopeasti tuloksia ja oivalluksia, tai sitten hitaasti kehittyvää ja merkitykseltään ”vain” uutta ja aiempaa laadukkaampaa tietoa tai ymmärryksen lisääntymistä. Apurahasäätiö myöntää rahoituksensa vastikkeetta. Siten sen rahoituspäätös on aina riskisijoitus, joka voi tuottaa vaikuttavuutta vasta vuosien, vuosikymmenien tai vuosisatojen kuluttua – tai sitten ei milloinkaan.

Monet säätiöt ovat kunniakkaasti tehneet vaikuttavuudenarviointeja ja kehittäneet alan arviointikäytäntöjä kaikkien hyödyksi. Seitsemän apurahasäätiötä lyöttäytyi yhteen 2019 löytääkseen synergioita vaikuttavuuskiihdyttämöstä, jonka fasilitoi Demos HelsinkiStiftelsen för Åbo Akademi, Stiftelsen Tre Smeder, Svenska litteratursällskapet, Svenska folkskolans vänner, Svenska kulturfonden, C.V. Åkerlundin mediasäätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö halusivat saada konkreettisia, juuri yleishyödyllisille säätiöille sopivia arviointityökaluja. 

Vaikuttavuuden virvatuli

Vaikuttavuudenarvioinnissa on kyse apurahasäätiön oman rahoitustoiminnan onnistumisesta. Säätiöt eivät halua ohjata hankkeita liikaa vaikuttavuusmittareilla eivätkä toisaalta olla rahoittamatta hankkeita, joista ei voi saada varmaa vaikuttavuustietoa. Sitä saa mitä mitataan, on viisaille apurahasäätiöille des Pudels Kern

Toiveikas säätiö ajattelee, että kun vain sinnikkäästi toteuttaa säädekirjan tarkoitusta, vaikuttavuus muotoutuu sisäsyntyisesti siinä samalla. Kunnianhimoisen rahoittajan sisäinen ääni alkaa napista vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun mietitään sitä kuuluisaa laatua. Onko tutkimus laadukas, jos kukaan ei lue sitä, eikä se siten vaikuta mihinkään? Onko taideteos laadukas, jos kukaan ei näe tai koe sitä, eikä se siis vaikuta mihinkään?

Apurahasäätiön vaikuttavuutta arvioitaessa vain harvoin voi käyttää tavallisia mittareita. On luotettava siihen, että vertaisarvioidut asiantuntijat tuntevat alansa mahdollisuudet ja potentiaaliset taiturit, jotka puolestaan tietävät mitä tekevät.

Vaikuttavuus on rahoittajalle harmillisen usein vain virvatulimaisen epäselvästi häilyvä. Tulosten syntyminen kestää ja on vaikeasti osoitettavissa juuri tietyn tai tiettyjen säätiöiden ansioksi. Vaikeasta todennettavuudesta huolimatta kaikkien säätiöiden soisi tavalla tai toisella altistuvan vaikuttavuudenarvioinnille. Arviointi on aina mahdollisuus itsereflektioon, hyvien kysymysten esittämiseen ja paremmin tekemiseen.

Vaikuttavuuteen pyrkivät säätiöt voivat olla systeemisen muutoksen toteuttajia: pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti toimivat säätiöt muuttavat yhteiskunnan toimintamalleja ja rakenteita luoden edellytyksiä nykyiselle ja tulevalle hyvinvoinnille.

Kirjoituksessa on käytetty Säätiöt ja rahastot ry:n Vaikuttava säätiö! -opasta (2014), Allan Tiitan Tieteen tukijoukot -tutkimusta (2018) sekä Julia Jousilahden laatimaa yhteenvetoa Demos Helsingin toteuttamasta kyselystä säätiöiden vaikuttavuuskiihdyttämön yhteydessä (2020).

Kuva: Shutterstock