Säätiöillä on valtaa, hyväksyvät ne sitä itse tai eivät. Siksi niiden on uskallettava kertoa arvoistaan, tavoitteistaan ja toiminnastaan niin omistajina, rahoittajina kuin yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Vaikka säätiöt ovat yhteiskunnallisesti monin tavoin merkittäviä, ne eivät aina näyttäydy rahoituksenhakijoille tai suurelle yleisölle erityisen helposti ymmärrettävinä tai lähestyttävinä. Säätiöt voivat jäädä etäisiksi, institutionaalisiksi. Löytääkseen vaikuttavimmat ratkaisut ja parhaat ratkaisijat säätiöiden tulisi näyttäytyä entistä inhimillisempinä ja näkyvämpinä – kasvollisina. Mitä kasvollisuus säätiöissä tarkoittaa ja miksi se on tärkeää?

Neutraalius ei enää ole neutraalia

Kasvollisuus on eräänlainen vastuukysymys: säätiöillä on valtaa, hyväksyvät ne sitä itse tai eivät. Siksi niiden on uskallettava viestiä selkeästi arvoistaan, tavoitteistaan ja toiminnastaan. Kasvollisuus ei ole vain läpinäkyvyyttä – se on aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan omien arvojen mukaisesti. 

Kun säätiöt ovat tunnistettavia ja läsnä, ne voivat luoda uusia tapoja toimia ja rakentaa luottamusta niin apurahansaajien kuin muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Nykymaailmassa vaikeneminen on valinta siinä missä kantaaottavuuskin. 

Tulevaisuudessa yleishyödyllisten, pitkäjänteisten säätiöiden rooli kasvanee yhä monimutkaisempien ongelmien ratkaisijoina. Ollakseen relevantteja säätiöiden tulee miettiä, miten niiden toiminta ja viestintä voivat hälventää ajatusta niistä kasvottomina tai elitistisinä toimijoina.

Kasvot – symboli vai arvojen peili?

Historiallisesti säätiöiden kasvollisuus on vaihdellut. Aikanaan vahvat johtohahmot, kuten Gustaf Komppa tai L. A. Puntila, symboloivat säätiöitä, mutta sittemmin siirryttiin kohti anonyymimpiä, vain taustalla vaikuttavia säätiöitä. Nyt pitäisi löytää tasapaino: kasvollisuus ei tarkoita yksin vahvaa säätiöjohtajaa, vaan myös sitä, että säätiön arvot ja tekeminen ovat selkeästi esillä. Kasvottomuus vaikeuttaa osallistumista yhteiskunnalliseen vuoropuheluun ja heikentää säätiön kykyä verkostoitua ja vaikuttaa.

Suunnitelmallisuus on säätiön kasvollisuuden perusta. Kasvollisuus ei synny sattumalta – se vaatii selkeitä tavoitteita ja strategisuutta. Säätiöiden on pohdittava, miten niiden tarkoituksen toteuttaminen voi vastata merkityksellisesti yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Suunnitelmallisuus auttaa myös silloin, kun säätiöiden täytyy täyttää valtiovallan kaventuvia rooleja. 

Miten vastata kasvavaan rahoituspaineeseen, ja kuinka olla läsnä suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä? Etäisyys ja ulkopuoliseksi jättäytyminen voivat johtaa tilanteeseen, jossa säätiöiden toimintaa ja omistamista kyseenalaistetaan yhä tiukemmin säätiöiden ulkopuolelta. Säätiömaailma voi helposti keskittyä yksittäisiin säätiökohtaisiin kysymyksiin, mutta todellinen muutos syntyy dialogista ja verkostoitumisesta. 

Säätiöt luovuuden rahoittajina ja viisaina omistajina

Kasvollisuus ei koske vain säätiöiden sisäistä toimintaa, vaan se ulottuu myös apurahansaajiin ja omistajuuteen. Apurahansaajat ovat usein säätiön tekemisen näkyvin osa: heidän kauttaan säätiön hyödyt konkretisoituvat. Apurahojen myöntämiseen liittyvä vuorovaikutus ja tuki ovat kasvollisuuden ytimessä. Tuomalla nykyistä paremmin esiin säätiöiden hyväksi työskenteleviä ihmisiä, asiantuntijoita ja muita vastuunkantajia, ymmärrys säätiöiden toiminnasta helpottuu. 

Omistajina säätiöiden kasvollisuus voi näkyä vastuullisempana sijoittamisena ja aktiivisena omistajuutena, jossa säätiöiden taseet eivät lepää, vaan ovat ”töissä” yhteiskunnan hyväksi. Tulevaisuudessa säätiöiden olisi hyvä pohtia, miten niiden sijoitukset ja omistajuus voivat entistä paremmin edistää arvoja, joita ne edustavat. Kansainväliset sijoitukset ja hajauttaminen ovat olleet säätiöiden varainhoitokehityksen keskiössä, mutta säätiöillä voisi olla merkittävämpi rooli myös esimerkiksi paikallisessa omistajuudessa, yliopistojen tutkimuksen kaupallistamisessa tai aikaisen vaiheen yrityksissä.

Kasvollisuuden tulevaisuus – yhteistyö ja vastuullisuus

Säätiöt eivät toimi tyhjiössä, vaan ne tarvitsevat vuoropuhelua muiden kanssa, olipa kyse sitten kollegoista, yhteiskunnallisista kumppaneista tai apurahansaajista. Säätiöt eivät ole irrallisia saaria, vaan ovat mukana yhteiskunnan muutoksessa ekologisista kriiseistä maailmanpoliittisiin jännitteisiin ja demografisiin murroksiin. 

Kasvollisuus on keskeinen osa säätiöiden tulevaisuutta. Se edellyttää rohkeutta avautua ja tuoda toiminta lähemmäs muuta yhteiskuntaa kuin vain totuttuja kumppaneita. Olipa kyseessä strateginen omistajuus, apurahansaajien tukeminen tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen, säätiöiden on tehtävä itsensä näkyviksi ja tavoitettaviksi.

Kasvolliset säätiöt eivät ole vain pankkiautomaatteja. Ne ovat aktiivisia tekijöitä, jotka rakentavat siltoja ja luovat edellytyksiä kestävälle muutokselle.

.

Kirjoitus perustuu Säätiöt ja rahastot ry:n syysseminaarissa kuultuun Jannica Fagerholmin (Signe och Ane Gyllenbergs stiftelse) ja Paula Salovaaran (mm. Föreningen Konstsamfundet) dialogiin ja sen herättämään laajaan yleisökeskusteluun.

.

Kuvitus: Joonas Lehtimäki / Tussitaikurit