Kuinka ihmisiä pyritään saamaan erilaisten vastamedioiden kuluttajiksi ja sisällöntuottajiksi? Kertomalla heille tarinoita siitä, kuinka liberaali media ja poliittinen eliitti kurjistaa ”tavallista kansaa”, vastaa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama tutkimus.

Suomessa Perussuomalaisten voitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa muodosti käännepisteen, jolloin vaihtoehtomedia ja maahanmuuttovastainen verkkokeskustelu ampaisivat nousuun. Vuoden 2016 sana oli ’post-truth’ eli totuudenjälkeinen, jonka valitsi Oxfordin sanakirjojen toimitus. Sanalla viitataan ilmiöön, jossa tunteet ja suoranaiset valheet syrjäyttävät faktoja tiedonvälityksessä ja politiikanteossa.

Kuinka vastamediat Suomessa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa pyrkivät murentamaan luottamusta valtamediaan ja houkuttelevat ihmisiä kokemaan itsensä ”kurjistetuiksi”? Tätä tarkastelimme Kurjistettuja kutsumassa -tutkimushankkeessa, jossa vaihtoehto- ja valtavirtamedian poleemisia uutistapahtumia analysoitiin mediatutkimuksen ja sosiologian laadullisen tutkimuksen menetelmien lisäksi big data -työkalujen avulla.

Vaihtoehtomedia kylvää epäluottamusta

Suomen, Ranskan ja Yhdysvaltojen poliittiset kulttuurit sekä mediaympäristöt ovat lähtökohtaisesti niin erilaiset, että sosiologisen ja viestinnän tutkimuksen näkökulmasta voisi olettaa, että vastamedian tavat mobilisoida ihmisiä olisivat keskenään hyvin eri tyyppisiä. Kuitenkin populististen ja kansallismielisten liikkeiden sekä vastamedian ja ”valeuutisten” nousussa näiden maiden hybridisoituneissa mediajärjestelmissä on havaittavissa huomattavia samankaltaisuuksia. Millaisin reunaehdoin ilmiöstä voi siis puhua globaalina?

Jokaisessa kolmesta maasta on syntynyt ”vaihtoehtouutisia” jakavia, kansallismielisiä verkkosivustoja. Tutkimushanke keskittyi erityisesti MV-lehteen Suomessa, Breitbart Newsiin Yhdysvalloissa ja Fdesouche-sivustoon Ranskassa. Ne tuottivat tutkimuksen tarkastelemana ajanjaksona kovalla tahdilla omaa, erityisesti maahanmuuttoa, globalisaatiota, ilmastonmuutosta ja eri vähemmistöjä koskevaa, uutisina esitettyä sisältöä tavalla, joka pyrkii kyseenalaistamaan demokraattisten instituutioiden legitimiteettiä ja uskoa valtavirtamedian uutistuotannon puolueettomuuteen.

Koska vaihtoehtomedia ei sitoudu journalistisiin standardeihin, se voi julkaista kaikki mahdolliset huhut heti, ilman minkäänlaista faktantarkistusta. Tästä seuraa, että joskus harvoin vaihtoehtomediakin osuu oikeaan, ja onnistuu uutisoimaan jostain yksittäisestä tapauksesta ennen perinteistä mediaa. Nämä tapaukset kerrotaan lukijakunnalle suurina voittoina, jotka osoittavat valtavirtamedian pyrkimyksen suojella poliittista eliittiä hyssyttelemällä ja salailemalla.

Vaikka vaihtoehtouutisten väittämiä on usein mahdotonta osoittaa todeksi, niitä on vaikea myöskään aukottomasti osoittaa valheiksi.

Yksinkertaistettu, politisoitu asiantuntijuus ja salaliittotarinat

”Totuudenjälkeisyydestä” syytetään usein populisteja, joiden väitetään vastustavan asiantuntijoita ja intellektuelleja. Tutkittuamme tiedon poliittista käyttöä Hommaforumilla ja MV-lehdessä havaitsimme, että Hommaforum-kirjoittajat ja MV-lehti perustelevat kantojaan omilla vasta-asiantuntijoillaan. He vetoavat tietoon ja asiantuntijuuteen, mutta yksinkertaistetulla ja politisoidulla tavalla.

Toisinaan skandaalinkatkuiset vaihtoehtouutiset sisältävät suoranaisia valheita, kuten miljoonien lukema uutinen siitä, että paavi olisi tukenut Donald Trumpia presidentiksi. Siitä huolimatta, että vaihtoehtomedian esittämiä valheita paljastetaan ahkerasti, kiehtovat salaliittoteoriat jäävät elämään erityisesti sellaisten ihmisten mieliin, jotka eivät luota valtavirtamediaan ja joiden keskeinen tai ainoa uutislähde saattaa olla vastamedia ja niiden aktiiviset sosiaalisen median kommenttipalstat. Tarua tylsemmät faktat eivät monestikaan kerää näillä sivustoilla klikkejä. Esimerkiksi paaviväitteen ”korjaus” herätti vain marginaalista kiinnostusta.

Analyysi salaliittotarinoista Ranskan ja Yhdysvaltojen vastamediassa viimeisimpien presidentinvaalien yhteydessä osoittaa, että vastamedia ”uudelleentiedottaa” tavallisia, valtamedian uutisoimia poliittisen keskustelun käänteitä tavalla, jonka kautta arkiset, mutta vahvasti politisoituneet ilmiöt ja puheenvuorot saadaan näyttäytymään ilmentyminä salaliitosta. Uudelleentiedottamiselle perustuvaa uutistuotantoa yhdistää ajatus suuresta salaliitosta, jossa poliittisen eliitin kontrollissa oleva, korruptoitunut valtamedia pitää valtaapitävien väärinkäytökset pimennossa kansalta.

Salaliittoteorioista on luotu tehokas formaatti
saada julkisuutta osana valtavirran uutissykliä.

Tarinat korruptioskandaaleista lähtevät usein sosiaalisessa mediassa kriittisellä hetkellä jaetuista huhuista. Huhut viittaavat usein johonkin valtavirtamedian uutistapahtumaan, johon liitetään yksittäisten henkilöiden tunteisiin vetoavia puheenvuoroja, satiirista huumoria ja epätäsmällisiä vihjailuja laajamittaisista salaliitoista. Näin salaliittoteoriasta on luotu tehokas formaatti, jolla vastamediat hankkivat avauksilleen julkisuutta osana valtavirran uutisten sykliä.

Osa kohuista on paikallistettavissa yksittäisten toimijoiden twiitteihin, joita bottiverkostot alkavat levittää eri puolella maailmaa. Esimerkkinä tällaisesta taktisesta, helposti paikallistettavasta valeuutisesta toimii Emmanuel Macronin kampanjasta ”vuodetut” tiedot. 6. huhtikuuta 2017 Yhdysvalloista muutamalta koneelta vuodetun aineiston mukaan Macronin taustaorganisaatio harjoitti huumekauppaa ja käytti prostituoitujen palveluita.

Kansallisen ylpeyden vaalijat

Kun kansallisvaltioaate levisi 1800-luvulla, suomalaisen kansansielun ¬ainekset poimittiin muun muassa Kalevalasta ja kansanperinteestä, luonnosta, työnteon eetoksesta ja suomen kielestä. Suomea alettiin rakentaa yhteisten ihanteiden ympärille.

Mihin vaihtoehtomedia kiinnittää kansallistunteensa? Mitä se vaalii, kannattaa tai ihannoi? Kysymys on oikeastaan väärin asetettu, sillä on väärin ymmärretty, että ”kansallinen ylpeys” olisi luonteeltaan jotain positiivista: Tutkimuksen vaihtoehtomedian harjoittama retoriikka on peilikuva 1800-luvun retoriikasta, se tuottaa ”kansallisten ylpeytensä” negaatioiden kautta. Siinä missä 1800-luvun kansallistunne nojasi ihanteisiin, nyt ytimessä on degeneroitumispuhe siitä, kuinka Suomi on ”mennyt pilalle”.

Pahin vihapuhe kohdistuu ”pettureihin”,
jotka avaavat portit Suomeen.

Siinä missä vihapuhe fokusoitiin aiemmin maahanmuuttajiin, maahanmuuttajien rinnalle ja vihapuheen keskiöön on noussut viime vuosina toinen viholliskuva: eliittiin kuuluvat ”petturit”, jotka avaavat portit Suomeen. Kaikkein vihamielisimmät kirjoitukset kohdistuvat tähän toimittajista, tutkijoista ja kansalaisaktivisteista koostuvaan joukkoon.

Negaatioiden käyttäminen ja petturipuhe eivät rajoitu suomalaiseen vastamediaan. Esimerkiksi tapaustutkimus poleemisista uutisista tarkasteli itsenäisyyspäivän uutisointia kahdessa maassa, jossa populistinen oikeisto on saavuttanut merkittävän aseman: Puolassa ja Yhdysvalloissa. Molemmissa maissa vastamediat positioivat populistisen oikeiston kansallisen ylpeyden vartijaksi. Sen sijaan kriittisempi uutistuotanto, jossa omalta maalta vaaditaan toimenpiteitä muun muassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja reilumman tulonjaon eteen tai ilmastonmuutoksen torjumiseksi, tyrmätään vastamediassa vasemmisto–liberaalina ”häpäisyn pedagogiikkana”, joka tahallaan luo eripuraa ja aiheetta purkaa kansallista yhtenäisyyttä ja ylpeyden aiheita.

Keskeinen tutkimustulos on, että vastamedia kutsuu ihmisiä mieltämään itsensä kurjistetuiksi. Eri maiden ”vaihtoehtoisten” mediakenttien välillä leviää yhteinen puhetapa, metanarratiivi, jonka mukaan liberaalit poliitikot ja heitä puolustavat mediaeliitit pyrkivät kurjistamaan ”alkuperäistä kansaa” ja syrjäyttämään heidät toiseutetuilla ja rodullistetuilla ihmisryhmillä, joita suositaan ”oman kansan” kustannuksella.

Tästä syntyvä yhteiskunnallinen polarisaatio nakertaa myös muiden, kuin kurjistetuiksi itsensä mieltävien, uskoa puolueettoman, faktapohjaisen uutisoinnin mahdollisuuksiin.

Helsingin Sanomain Säätiö rahoitti Totuudenjälkeinen aika -teemahausta 2017 yhteensä kymmenen tutkimushanketta. Dosentti, akatemiatutkija Karina Horstin johtama, viiden tutkijan ”Kurjistettuja kutsumassa: Totuudenjälkeisen ajan kansainväliset mobilisaatiostrategiat Suomen, Ranskan ja Yhdysvaltain vastamediassa” oli yksi rahoitetuista hankkeista.

Luettavaa

Helsingin Sanomain Säätiön Totuudenjälkeinen aika -blogi
Tutkimushankkeen loppuraportti

_{Kuva: Shutterstock}