Tuberkuloosi, syöpä, diabetes, korona – lääketiedettä tukevat säätiöt tarttuvat kunkin ajan sairauksiin, kunnes ne vähän kerrassaan voitetaan.

Kun joukko lääkäreitä Tampereen Lääkäriseuran piiristä perusti Tampereen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen vuonna 1912, tauti tappoi Suomessa tuhansia ihmisiä vuosittain. Yhdistyksen perustajien joukossa oli Anna Wikander (1873–1938), joka oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1904 erityisalanaan lastentaudit ja synnytys. Wikander oli muuttanut valmistuttuaan Tampereelle ja ryhtynyt kaupungin ensimmäiseksi naisyksityislääkäriksi.

Vielä vuonna valtio kiinnitti 1928 niukasti huomiota tuberkuloosin ongelmiin, ja uuden tuberkuloosiasetuksen tehtävien toteuttaminen jäi kuntien ja seuraavan vuoden alussa perustetun Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen vastuulle. Ne ylläpitivät tuberkuloosihuoltopiirejä ja -toimistoja, jotka huolehtivat kukin alueensa tuberkuloosin valistustyöstä, taudin toteamisesta ja kotihoidon järjestämisestä.* Keuhkosairauksien parissa työskentelevä Wikander oli samaan aikaan mukana ajamassa kunnallista parantolaa Tampereelle, ja vuonna 1931 Kangasalle valmistuikin Pikonlinnan parantola. Tuolloin tuberkuloosi oli vielä kansantauti, johon kuoli joka tunti yksi suomalainen.

”Tuberkuloosin voittaminen on esimerkki pitkäjänteisen lääketieteellisen tutkimuksen voimasta.”

Anna Wikander kuoli perheettömänä 1938 ja lahjoitti testamentillaan omaisuutensa yhdistykselle lasten tuberkuloosinvastustamistyöhön. Tampereen tuberkuloosisäätiö perustettiin vuonna 1954 jakamaan Anna Wikanderin perintöä tuberkuloositutkimukselle. Tuberkuloosin nujerruttua säätiö on laajentanut tukeaan hengityselinsairauksien tutkimukseen ja sillä on merkittävä rooli hengityselinsairauksien tutkimuksen rahoittajana. Säätiö jakaa vuosittain apurahoja muun muassa väitöskirjatyöhön, tutkimusryhmille sekä yliopisto-opetukseen. 

Tuberkuloosin voittaminen on esimerkki pitkäjänteisen lääketieteellisen tutkimuksen voimasta. Voitto tästä yleisvaarallisesta tartuntataudista on myös osa hyvinvointivaltion perustajien laajaa muotokuvagalleriaa. Aktiiviset kansalaiset ja yksityiset lahjoittajat ovat olleet luomassa niitä toimintoja ja instituutioita sairaanhoidosta kirjastolaitokseen, kouluihin ja yliopistoihin, jotka hyvinvointivaltio on sittemmin kopioinut DNA:hansa. 

Lääketieteellinen tutkimus on yhä enemmän säätiörahoituksen varassa 

Lääketieteen tutkimuksen osalta heiluriliike on kuitenkin kääntänyt suuntaa. Kun valtion ja kotimaisten yritysten tutkimusrahoitus alalle on laskenut, lääketieteellinen tutkimus on yhä enemmän säätiörahoituksen varassa. Tuoreen selvityksen mukaan tieteessä ylivoimaisesti eniten tukea säätiöiltä saavat lääke- ja terveystieteet: summa oli yli 86 miljoonaa euroa vuonna 2018. Säätiöiden tuki on todella merkittävää, noin 30 % alan kaikista tutkimusmenoista. 

Valtion yliopistosairaaloille myöntämä kliinisen tutkimuksen tukemiseen suunnattu rahoitus on pienentynyt 50 prosenttia vuosina 2010–2018. Tänä vuonna summa pieneni jälleen, nyt 21 miljoonaa euroon. Pudotus on vieläkin jyrkempi, kun verrataan nykytasoa 1990-luvun alun laman jälkeisiin vuosiin: vuonna 1997 valtion tuki lähes kolminkertainen. Lääketieteen tutkijoiden toistuva viesti on, että kutistunut valtion rahoitus muodostaa jo uhkan kansanterveydelle.

”Kliinisellä lääketieteellisellä tutkimuksilla vaikutetaan suoraan siihen, millaista hoitoa suomalaiset tulevaisuudessa saavat.”

– Kliinisellä lääketieteellisellä tutkimuksilla vaikutetaan suoraan siihen, millaista hoitoa suomalaiset tulevaisuudessa saavat, Lääketieteen Säätiön puheenjohtaja vuosina 2017–2019 ja Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Anne Remes muistuttaa.

Suomen Lääketieteen Säätiö on merkittävä lääketiedettä apurahoin ja palkinnoin tukeva yksityinen säätiö. Viime vuonna Lääketieteen Säätiö jakoi apurahoja yli kahden miljoonan euron edestä. Noin tuhat lääketieteen tutkijaa on saanut säätiön rahoitusta tutkimushankkeilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä säätiö on tukenut lääketiedettä pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan. 

Lähes 70 prosenttia suomalaisista on halukkaita tukemaan lääketieteellistä tutkimusta lahjoituksella

Tutkimuksen tukeminen kiinnostaa tänä päivänä etenkin nuoria, jotka haluavat parantaa maailmaa. Peräti 95 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että suomalainen lääketieteellinen tutkimus on tärkeää. Tiedot käyvät ilmi Lääketieteen Säätiön teettämästä selvityksestä, joka julkistettiin viime vuoden lopulla.

Yli 65-vuotiaat lahjoittavat lääketieteelliseen tutkimukseen useimmin – he myös pitävät lääketieteellistä tutkimusta keskimääräistä tärkeämpänä ja korostavat kansanterveyden parantamisen merkitystä. Moni heistä kokee velvollisuudekseen lahjoittaa hyvään, jos siihen on mahdollisuus. Tavallisten ihmisten halu lahjoittaa näkyy myös Syöpäsäätiön Roosa Nauha -kampanjassa, joka keräsi ennätykselliset 2,8 miljoonaa euroa syöpätutkimukselle.

Lääkäri Anna Wikanderin jättämä henkinen ja aineellinen perintö on kasvanut Tampereen tuberkuloosisäätiössä runsain koroin. Yksityisten lahjoittajien perintö elää myös muissa säätiöissä, joita on perustettu edesauttamaan ratkaisujen syntymistä aikansa ilkeisiin ongelmiin. Parhaassa tapauksessa ne lopulta voitetaan – kuten tuberkuloosi.  

.

Myös näitä säätiöt tukevat:

Koronaviruksen ja viruspandemioiden tutkimus

Ajankohtaisin esimerkki yksityisten säätiöiden salamannopeasta reagoinnista oman aikansa polttavaa ongelmaan on ”koronapooli”. Siinä Juho Vainion Säätiö, Minervasäätiö, Paulon Säätiö ja Suomen Lääketieteen Säätiö muodostivat rahoituspoolin kohdistaakseen tukea koronakriisin ratkaisuun; rahoitusta varattiin yhteensä 800 000 euroa. On ainutlaatuista sekä tutkijayhteisöltä että säätiöiltä, että noin viikossa syntyi ja arvioitiin lähes 200 apurahahakemusta.

”Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellista reagointia. Terveyttä edistävinä säätiöinä tunsimme velvollisuudeksemme tarjota tukea koronakriisin ratkaisuun”, sanoo suurimman panostuksen pooliin osoittaneen Juho Vainion Säätiön puheenjohtaja Timo Viherkenttä.

Myönnetyt apurahat kohdistettiin virustutkimuksen eri osa-alueille. 50 000 ja 100 000 euron suuruisia apurahoja myönnettiin kaikkiaan kymmenelle tutkimushankkeelle. Apurahan saivat muun muassa professori Olli Vapalahti, joka tutkii koronavirusinfektion vakavuuteen ja leviämiseen vaikuttavia tekijöitä sekä professori Anu Kantele, joka selvittää, voiko virusvasta-aineita sisältävä veriplasma toimia hoitona sairastuneille. Professori Olli Carpenille myönnettiin apuraha infektion kulkuun vaikuttavien tekijöiden tutkimiseen HUSin kattavan tietoaineiston ja biopankin avulla.

Apurahaa 10 kotimaiselle koronatutkimukselle – tuloksista voidaan ehkä hyötyä jo tänä vuonna

Lasten kipuklinikka uuteen lastensairaalaan

Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne sr rahoittaa lasten kipuklinikan perustamista uuteen lastensairaalaan. Klinikan tarkoitus on parantaa lasten kivunhoitoa. Klinikalle tulee vastaanotto, kliinistä tutkimusta ja lasten kipuun erikoistunut tutkimusinstituutti. Lääketieteelliseen osaamiseen yhdistetään fysioterapian, psykiatrian, leikkien ja pelien, keinotodellisuuden, teknologian osaamisalueet. Kipuklinikalla pystytään hoitamaan lapsia, joilla on syöpä, jokin vamma tai krooninen kipu, ja vähentämään näin pitkäaikaisvaikutuksia, joita kivulla voi olla koko elämään. Kolmen vuoden jälkeen klinikan toiminta siirtyy julkisen puolen vastattavaksi. 

Älyvaatteet imeväisikäisille lääketieteelliseen tutkimuskäyttöön 

”Lastentautien tutkimussäätiö teki harvinaisen rohkean aloitteen tukiessaan suurella panoksella uusien lääketieteellisten älyvaatteiden kehitystä. Se avasi mahdollisuuden tehdä maailman ensimmäiset älyvaatteet, joilla pystytään tutkimaan imeväisen lapsen neurologista kehitystä tai imeväisen unirytmejä kotioloissa. Nämä asiat koskettavat yhteensä jopa yli kolmasosaa vauvaikäisistä. Maailmanlaajuisesti on polttava tarve ulottaa lasten terveydenhoito sairaaloiden ulkopuolelle sekä tuottaa tasalaatuista diagnostiikkaa asuinpaikkakunnasta ja -maasta riippumatta. Lastentautien tutkimussäätiön tuki oli kriittisen tärkeä sellaisen tulevaisuuden luomiseksi.” kertoo tutkimusryhmän johtaja, Helsingin yliopiston kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalo.

Älypotkupuku tuo tietoa lapsen liikkeistä

Napaverinäyte paljastaa alttiuden tyypin 1 diabetekseen

DIPP-tutkimus (Type 1 Diabetes Predicton and Prevention Study) täytti 25 vuotta viime vuonna, ja sitä johtava lastentautien professori Riitta Veijola Oulun yliopistosta sai suurapurahan Diabetestutkimussäätiöltä. DIPP-tutkimus keskittyy tyypin 1 diabeteksen ennustamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Siihen kutsutaan mukaan Turussa, Tampereella ja Oulussa syntyvät lapset, joilla on geneettinen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen. Alttius todetaan vastasyntyneeltä napaverinäytteestä. Sen jälkeen perhe päättää, osallistuuko se tutkimuksen seurantavaiheeseen. Jos perhe osallistuu kaikkiin tutkimuskäynteihin, lapsesta kerätään verinäytteitä ja muuta aineistoa 19 kertaa aina 15-vuotiaaksi asti. Sairaus ei näin pääse yllättämään perhettä. Kaikki tiedot tallennetaan sähköiseen tietokantaan, ja verinäytteet säilytetään myöhempää tutkimustyötä varten. Tutkimusta tehdään, jotta jonain päivänä löytyisi diabeteksen ehkäisevä hoito.

Neljännesvuosisata lasten diabetestutkimusta

.

Juttua on muokattu 14.4. päivittämällä ’Koronaviruksen ja viruspandemioiden tutkimus’ vastaamaan 14.4. julkistettua apurahojen myöntöpäätöstä.

Kirjoitus pohjaa Tampereen Tuberkuloosisäätiön historiaan, suomalaisten lääketiedettä tukevien säätiöiden selvitykseen, Suomen Lääketieteen Säätiön selvitykseen sekä säätiöiden rahoittamien hankkeiden esittelyihin.

* Forsius, Arno 2005: Tuberkuloosi Suomessa 1900-luvun alussa.

Kuva: Rönnberg Anton, 1931. Lasten ulkomakuusali Tuberkuloosisairaalassa (Laakson sairaala). Helsingin kaupunginmuseo.