Säätiöt ovat olleet mukana Laura Juvosen elämän käännekohdissa jo ennen kuin rekrytointikonsultti soitti Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön asiamiehen paikasta. Hyvä strategia on parasta, mitä säätiö voi tehdä, Laura Juvonen tiivistää.

Ensimmäistä kertaa olin yhteydessä säätiöihin apurahanhakijana: sain Suomen Kulttuurirahastolta kolmesti apurahan ulkomaisen tutkimusryhmän kanssa tehtävään tutkimustyöhön. Hakemuksessa piti perustella, miksi säätiö antaisi rahaa juuri minulle – se opetti paljon.

Toinen merkittävästi elämääni vaikuttava säätiöteko oli Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä saamani apuraha Esa Saarisen Pafos-seminaariin. Summa ei ollut suuri mutta kokemus oli käänteentekevä.

Väitöskirjan jälkeen mietin, mitä haluan tehdä elämälläni, ja tunsin, että haluan toimia jollakin tavalla välittäjänä yrityselämän, yhteiskunnan ja tutkimuksen välillä. Sillanrakentaminen olikin avainsana, kun suorahakukonsultti otti yhteyttä Teknologiateollisuuden etsiessä 100-vuotissäätiölle uutta asiamiestä. En olisi osannut hakea tehtävää pelkän ilmoituksen perusteella, koska en olisi nähnyt, mitä kaikkea mielenkiintoista säätiömaailman ja teknologiateollisuuden kokonaisuuteen sisältyy. Kiinnostavuus avautui työnhakuprosessissa: oli selvää, että tämä olisi unelmatyöni.

Arvot ja sisällöt kohdillaan

Säätiötoiminnassa viehättää sen merkityksellisyys: säätiöt tekevät aidosti pyyteetöntä työtä yhteiskuntamme kehittämiseksi. Tiede, tutkimus ja kulttuuri ovat kulmakiviä, joiden varaan hyvinvointivaltiomme perustuu. Jos mietimme, mihin suuntaan maailma on menossa, kompleksisuus lisää epävarmuutta. Tarve pitkäjänteiselle yhteiskuntaa rakentavalle työlle kasvaa.

Säätiöt ovat myös mahtavia työyhteisöjä. En ole missään muualla tavannut yhtä upeita ihmisiä, joilla on arvot yhtä kohdallaan.

Parasta säätiötyössä on substanssi: tiede ja tutkimus, ne kaikki mielettömän kiinnostavat asiat, joita kentällä on meneillään; miten me säätiöissä voimme auttaa tekemään niistä totta. Uskon, että tukemalla tiedettä synnytämme parhaiten yhteiskuntaamme parantavat ratkaisut.

Vaikeus tehdä työ parhaalla mahdollisella tavalla

Vaikeinta työssäni on ollut miettiä, millä keinoilla parhaiten toteutamme säätiön tarkoitusta vaikuttavasti. Miten oikeasti kehitämme ja toimimme siten, että synnytämme yhteiskunnallisia vaikutuksia? Näkemys, että säätiötyö on vain rahan jakamista, on todella kapea. Siksi toivoisin, että kaikki säätiöiden parissa työskentelevät paneutuisivat siihen, miten kokonaisuutena parannamme vaikuttavuuttamme.

”Rahanjakobisneksessä” pitää olla ihminen, jonka arvopohja on kunnossa. Säätiöläisen pitää pystyä ajattelemaan arvojensa kautta pitkäjänteisesti ja olemaan skarppi: ei saa nousta päähän, että on jakamassa (toisten) rahaa. Itseä ei saa milloinkaan asettaa jalustalle ja roolien hämärtymistä pitää osata varoa.

On tärkeätä, että säätiöt toimivat monin eri tavoin. Tiedemaailmasta puuttuu minusta vielä toimintatapoja, jotka auttaisivat tutkijoita aidosti kokeilemaan uutta ja ottamaan riskiä. Haluaisin löytää säätiöille vielä uusia tapoja tukea tutkijoiden kykyä tuottaa uudenlaisia ideoita ja löytää uutta.

Strategia ja ihmiset intohimona

Parasta mitä jokainen säätiö voi tehdä, on tehdä hyvä strategia – käydä se syvällinen vuoropuhelu, jonka tuloksena ratkaistaan, miten säätiö toimii juuri tässä ajan hetkessä toteuttaakseen tarkoitustaan. Säätiö ei voi vain hyväksyä, että näin olemme aina toimineet, vaan strategiassa pitää päättää, miten uudistutaan ja miten toimitaan nyt ja tulevaisuudessa. Strategia on vuoropuhelun väline. Strategiaa ei pidä ymmärtää väärin, kirjauksena sen itsensä vuoksi. Strategia laaditaan, jotta säätiölle ja sen piirissä toimiville syntyy yhteinen tahtotila ja ymmärrys parhaasta mahdollisesta tavasta toimia.

Korostan ihmisten merkitystä: säätiöissä työskentelevien ihmisten esiin nostaminen on tärkeätä. Isot organisaatiot kehittävät luontevasti yhteisöään, sen toimintatapoja, henkilöstön osaamista ja henkilökohtaista sparraamista. Vain harvassa säätiössä on osaamista tai satsauksia tähän puoleen jo niiden pienen koonkin vuoksi. On tärkeätä miettiä, kuinka säätiöyhteisö voisi kollektiivisesti panostaa omiinsa.

Vaikeinta säätiötyössä on juuri pienet henkilöresurssit. Ihmiset ovat säätiökentällä tosi tiukoilla, kun tehokkuuden vuoksi henkilöstön määrä halutaan pitää aivan minimissä. Siinä mennään pahasti pieleen, jos ihmiset ajetaan ihan loppuun. Säätiöissäkin täytyy pitää huolta siitä, että ihmiset jaksavat. Ihmiset toteuttavat työllään säätiön tarkoitusta: silloin ei ole saatu riittävän hyviä tuloksia aikaiseksi, jos ihmiset ovat olleet liian tiukoilla.

Laura Juvonen on ollut Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan hallituksen jäsen 2017–2019. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön toimitusjohtajana ja TES:n asiamiehenä on hänen jälkeensä 13.5.2019 aloittanut Antti Aarnio.

_{Kuva: Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö}