Maailma muuttuu ja säätiöt sen mukana

Artikkelit
|
18.12.2020
Liisa Suvikumpu, toimitusjohtaja, Säätiöt ja rahastot ry

Välillä on hyvä pysähtyä arvioimaan mennyttä nähdäkseen paremmin tulevaan. Millaisessa ajan hetkessä ja ilmapiirissä säätiöyhdistyksemme syntyi 50 vuotta sitten? Ilmassa kyti muutos, aika oli oikea.

Juhlavuodet ovat väline tarkastella, mihin on tultu, miten ja miksi. Viisikymppiset syntymäpäivät tapaavat olla nostalgian sävyttämiä ja siihen on syynsä. Välillä on hyvä pysähtyä arvioimaan mennyttä nähdäkseen paremmin tulevaisuuteen. Millaisessa ajan hetkessä ja ilmapiirissä säätiöyhdistyksemme syntyi 15.12.1970? Ollaksemme relevantteja meidän on myös kysyttävä, mitä väliä sillä on, että joku pieni suomalainen yhdistys perustettiin 50 vuotta sitten? Ketä kiinnostaa?!

Lähimenneisyyteen kurkistaminen on helppoa sanomalehden kautta: päivän Helsingin Sanomat ei kuitenkaan sisältänyt oikeastaan mitään merkittäviä tapahtumia joulukuun puolivälissä 1970. Mutta koko vuoden tarkasteleminen antaa perspektiiviä tuolloin ajankohtaisiin ilmiöihin. 

Ajan kipinä sytytti säätiöyhdistyksen 

Maailma järkkyi: The Beatles ilmoitti hajoavansa, Charles de Gaulle ja Janis Joplin kuolivat ja epäonninen Apollo 13 -kuulento toi Houstonin ongelmat kaikkien huulille. Kotimaassa presidenttinä oli – tietysti – tuolloin 70-vuotias Urho Kekkonen, kevään eduskuntavaalien suurimmaksi voittajaksi nousi Veikko Vennamon johtama Suomen Maaseudun Puolue 17 lisäpaikalla, Turussa pidettiin ensimmäinen Ruisrock ja joulukuussa alkoi lottokuponkien myynti. Aikamoisia instituutioita, joista montaa luultiin ikuiseksi – vaan toisin kävi.

Kansainväliset vaikutteet tulivat Suomeen rytinällä, yhteiskunta ja kansa liikkui. Mielenosoittajat yrittivät muuttaa maailmaa omalla tavallaan, puoluepolitiikka ja tuolloin vauhdissa olleet valtiolliset komiteat omallaan. Tämä yhteiskunnallinen ryske johti myös siihen, että säätiöitä pidettiin taloudellista valtaa edustavan suurpääoman kätyreinä, niiden toimintaa tehottomana, ja niiden rahojen jakamista kritisoitiin jaettavan vääriin kohteisiin, ennen muuta liikaa tieteelle kulttuurin sijaan.

Vaikka edellä mainitut ilmiöt tuntuvat nyt kaukaisilta ja liikuttavilta, ne ovat tärkeitä ajan merkkejä. Niiden luonnehtimassa ilmapiirissä oli se kipinä, joka lopullisesti sai syttymään säätiöiden välisen pysyvän yhteistyön. Aika oli oikea.

Mutatis mutandis

Jotain piti tehdä. Tiistaina 15.12.1970 kaikkiaan 26 herraa 23 säätiöstä ja rahastosta taivalsi poutasäässä pikkupakkasessa kohti hotelli Helsinkiä ja sen juhlakerrosta pitämään kokousta. Säätiöissä ahdisti, tuntui epäkiitolliselta ja väärinymmärretyltä. Erityisesti murehdittiin seuraavia vaikeuksia: 

Kuulostaako tutulta? Kiinnostavinta onkin se, miten vähän säätiöille tärkeimpinä pidetyt aiheet ovat muuttuneet puolessa vuosisadassa. Tuon säätiöiden ensimmäisen neuvottelukokouksen pöytäkirjaan tallentuivat seuraavat tarpeet:

Tavoitteet voisivat olla Säätiöt ja rahastot -yhdistyksen lähivuosien strategiasta, niin ajankohtaisia ne ovat vieläkin. 

Yhteinen ääni ja esimerkki

Mitä on sitten saatu aikaan, jos samat kysymykset ja teemat ovat edelleen tärkeimpiä agendallamme? Ennen muuta 50 vuotta sitten hotelli Helsingin kokouksessa säätiöt tekivät päätöksen tahtoa yhteistyötä. Tuon päätöksen seurauksena Suomen tärkeimmät apurahanjakajat ovat linjanneet yhdessä hyvästä hallinnosta ja parhaista käytännöistä, tukeneet yhdessä lukemattomin tavoin Suomea ja suomalaisia. 

”Meidän on sanottava selkeämmin, millaista maailmaa kohti säätiöt haluavat mennä.”

Yhdistyksemme jäsenet ovat tulleet priimuksiksi, jotka haluavat tehdä mahdollisimman vaikuttavaa työtä yhteiseksi hyväksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jäsenemme ovat tukeneet yleishyödyllisiä tarkoituksia yli 4,38 miljardilla eurolla. Raha ei kerro kaikkea mutta antaa se mittasuhteita.

Ja mitä väliä sillä olikaan, että joku yhdistys täyttää 50 vuotta? Olemme yksi maailman vanhimmista säätiöyhdistyksistä: saksalainen Bundesverband Deutscher Stiftungen on perustettu 1948 ja amerikkalaisten Council on Foundations 1949. Sitten tulemmekin jo me, ja vasta kaukana 1989 Englanti ja Ruotsi, ja siitä vielä reilun kymmenen vuoden päästä suurin rypäs eurooppalaisia kansallisia säätiöyhdistyksiä. Olemme voineet olla monelle maalle avuksi ja kansainvälisenä mallina säätiökysymysten järjestämisessä. 

”Sitku” ja ”nytku” säätiöiden tavoitteina

Muun yhteiskunnan odotukset säätiöitä kohtaan ovat kasvaneet ja kasvavat jatkuvasti. Yhteiset vuosikymmenet ovat saaneet säätiöt ja rahastot tekemään paremmin yhdessä ja oppimaan toisilta. Tämä kiteytyy olympialaisista tuttuun sanontaan: citius, altius, fortius. Nykyjargonille käännettynä yhdistys on auttanut jäsensäätiöitään toimimaan ketterämmin, vaikuttavammin ja tehokkaammin.

Entä tulevaisuus? Säätiöt voivat tehdä isoja tekoja ja vaikuttaa asioihin. Säätiöillä on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Meidän pitää vain pitää huoli siitä, että niin myös tapahtuu merkityksellisellä tavalla. Ja että kerromme, mitä tavoittelemme. Säätiöille itselleen tutut säädekirjat ja tarkoituspykälät eivät avaudu muille, vaan meidän on sanottava selkeämmin, millaista maailmaa kohti säätiöt haluavat mennä. 

Mitä meidän ajastamme jää sitten jäljelle? Miten 50 vuoden kuluttua säätiöistä katsotaan tähän aikaan ja sen valintoihin? Sen päätämme me kaikki yhdessä. Tulevaisuus tehdään tänään riippumatta siitä, millaiselta maailma juuri nyt näyttää. Ennustan, että samat kohtalonkysymykset säilyvät säätiöille ajankohtaisina pitkään, mutta niihin löytyy uusia ja parempia ratkaisuja.

Jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudelleen. Saman asian voi kääntää myös toisin päin siten, että jokainen sukupolvi määrittelee ensin itselleen tärkeimmät asiat tulevaisuuden rakentamisen suhteen. Meidän tehtävämme säätiöissä on tasapainotella pitkäjänteisyyden ja nopean reagoinnin välillä. Moni hyvä asia vaatii kypsyttelyä ja aikaa, moni tärkeä asia vaatii nopeita toimia heti. Säätiöiden pitää tukea sekä niitä, jotka sanovat ”sitku” että niitä, jotka sanovat ”nytku”. 

.

Kuva: Lukukeskus. Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa Lukulahja lapselle -ohjelmassa jokainen vauva saa neuvolasta oman kirjakassin.