Termiin Community Foundation törmää verkossa ja säätiöalan kansainvälisissä kirjoituksissa tiuhaan. Suomenkielistä vastinetta ei vielä ole, mutta ilmiö on – onneksi – meilläkin hyvin tuttu. Olkoon tämä virallinen maailmanensi-ilta nimitykselle paikallissäätiö! 

Paikallissäätiöllä tarkoitetaan säätiötä, joka tukee tietyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevia ihmisiä, seuroja, hankkeita tai muuta yleishyödyllistä, kaikkien hyödyksi tapahtuvaa toimintaa. Nimitys voisi yhtä hyvin olla vaikkapa alueellinen säätiö tai yhteisösäätiö, mutta juuri ”paikallisuus” tiivistää osuvimmin, mistä on kyse.  

Tuki kylätalon ilmalämpöpumpun hankintaan, kirkonkylän skeittirampin rakentamiseksi, jouluruokapakettien jakamiseksi alueen yksinäisille ja vanhuksille, liikuntakerhojen ohjaajien palkkaamiseksi, kylän kesäteatterialueen kunnostukseen, kyläyhdistysten talkoolaisten retki jääkiekko-otteluun, kävelykadun uusien taideteosten hankinta ja Tsemppi-stipendit toisia oppilaita kannustaneille koululaisille ovat vain muutamia esimerkkejä paikallissäätiöiden kokoaan merkittävämmästä rahoituksesta. 

”Paikallissäätiöt ovat todellisia välittäjiä sanan kaikissa merkityksissä.”

Globalisoituvassa maailmassa paikallisuus, vahva identiteetti ja kuuluvuus omaan yhteisöön ovat yhä tärkeämpiä ihmisille ja heidän hyvinvoinnilleen. Paikallissäätiöt tukevat ainutlaatuisella tavalla ihmisten kriisinsietokykyä ja resilienssiä glokalisaation aikakaudellamme.

Koko ei ratkaise vaikuttavuutta

Paikallissäätiöt hallinnoivat ja sijoittavat perustajan ja/tai muiden lahjoittajien varoja ja myöntävät rahoitusta tietyn alueen erilaisiin, usein hyvin konkreettisiin tarpeisiin. Vaikka apurahojen euromäärä voi olla suhteellisen pieni, niillä saattaa olla sekä suuri että välitön vaikutus asukkaiden hyvinvointiin, alueen elinkeinotoimintaan, ympäristönsuojeluun, sosiaalipalveluihin tai ylipäätään alueen kehittämiseen.

Paikallissäätiöiden toimintatapa ja tuen kohteet voivat vaihdella paljonkin, mutta pääsääntönä on, että myönnettyjen apurahojen avulla vastataan todellisiin tarpeisiin paikallisella tasolla, ihmisen kokoisesti. 

Yhdysvalloissa paikallissäätiöitä on tuhatkunta, ja jo vuonna 2017 ne tukivat yhteistä hyvää 5,5 miljardilla dollarilla. Euroopassa noin 800 community foundationilla on oma yhdistyksensä ECFI, joka tukee paikallissäätiöiden työtä eri tavoin.

Miten paikallissäätiöt poikkeavat ”tavallisista” säätiöistä? 

Yleensä säätiöt keskittyvät tietyn tarkoituksen toteuttamiseen tai alaan, kuten koulutuksen, lääketieteen tai kuvataiteen tukemiseen. Niiden toiminta voi olla kansallista tai kansainvälistä. Paikallissäätiöt puolestaan keskittyvät tarkasti rajattuun maantieteelliseen alueeseen kuten kaupunkiin tai kuntaan. 

Niiden tavoitteena on tukea ja vahvistaa paikallisyhteisöjä sekä vastata niiden tarpeisiin ja haasteisiin. Paikallissäätiöt ovat itsenäisiä, ja niiden hallituksissa vaikuttaa laaja kirjo aluetta edustavia kansalaisia. Nimityskäytännöt voivat vaihdella, ja luottamuselimiä saattavat täydentää säätiön sääntöjen nojalla eri instituutiot kuten kunta tai paikallinen järjestö. Näin niillä on syvä ymmärrys oman alueensa oloista, ja ne voivat myös toimia yhteistyökumppaneina, välittäjinä ja koollekutsujina eri organisaatioiden ja sidosryhmien välillä. 

Supervoimana ruohonjuuritason ymmärrys

Paikallissäätiöiden tärkeä rooli korostui koronapandemian aikana ja Ukrainan sodan alkamisen jälkeen: niiden joustava toimintatapa mahdollisti tuen kohdentamisen tehokkaasti. Näiden säätiöiden ilmeinen etu on, että ne voivat reagoida nopeasti yllättäviinkin tilanteisiin todella vaikuttavasti. Ne osaavat tunnistaa ja tukea kekseliäitä ratkaisuja paikallisten haasteiden käsittelemiseen, koska ne ovat alueensa tarpeiden ja ominaispiirteiden parhaita asiantuntijoita. 

Vaikka paikallissäätiöt vaihtelevat kooltaan, rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan, niillä kaikilla on suuri merkitys omilla alueillaan. Ne pyrkivät kaikessa toiminnassaan edistämään yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja elinvoimaisuutta. Paikallissäätiöt ovat todellisia välittäjiä sanan kaikissa merkityksissä. Mikä voisi olla ajassamme merkityksellisempää!

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Juha Jernvall. 1960-luku. Helsingestiftelsen myönsi viime vuonna 18 000 euron ylimääräisen tuen Vantaan Hiihtoseuralle seuran menetettyä juniorihiihtäjien sukset ja muut varusteet, kun sen varastoon murtauduttiin. Säätiön tuen ansiosta tilalle pystyttiin hankkimaan uusia varusteita, ja suosittu junioritoiminta saattoi jatkua.