Minäkö jäävi? Esteellisyyssäännöt säätiöissä ja yhdistyksissä

Artikkelit
|
14.10.2016

Esteellisyyssäännökset säätiöiden ja yhdistysten osalta eroavat toisistaan mutta merkittävästi myös hallintolaissa tarkoitetusta esteellisyydestä. Säätiöissä on selvästi kiinnitetty entistä enemmän huomiota esteellisyyteen uuden säätiölain voimaantulon jälkeen. Hyvä niin, koska esteellisyyden sääntelyä onkin tiukennettu uudessa laissa. Säätiölain lisäksi Säätiön hyvä hallinto -opas ohjaa esteellisyyden arviointia.

Säätiölain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan hallituksen jäsen (toimitusjohtaja tai hallintoneuvoston jäsen) ei saa osallistua hänen ja säätiön välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa osallistua säätiön ja kolmannen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, jos hänellä on odotettavissa siitä olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa säätiön edun kanssa.

Vanhasta laista poiketen uuden lain esteellisyyssäännöstä ei sovelleta säätiön työntekijöihin eikä säätiölaissa sääntelemättömien, säätiön sääntöihin tai päätöksiin perustuvien elinten jäseniin. Säännöstä ei siten sovelleta esimerkiksi hallituksen ja toimitusjohtajan alaisena toimivien elinten jäseniin eikä toimihenkilöihin. Säätiön säännöissä ja päätöksillä voidaan kuitenkin määrätä laajemmasta henkilöpiiristä, jonka osallistumiseen säätiön puolesta tehtäviin päätöksiin ja toimiin sovelletaan esteellisyysvaatimuksia. Myös säätiön tai yhdistyksen saaman tuen ehdoissa voi olla sisäiseen päätöksentekoon sovellettavia tiukempia esteellisyysvaatimuksia.

Säätiölain 3:4 § 2 momentin erityissäännöksen mukaan hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen on aina esteellinen osallistumaan päätöksentekoon silloin, kun hänen perheenjäsenensä, muu lähisukulaisensa tai heidän määräysvallassaan oleva toinen yhteisö tai säätiö on vastikkeettoman edun saajana. Muusta yhteisölainsäädännöstä puuttuvaa erityissäännöstä on perusteltu sillä, että säätiössä vastikkeettomien etujen antamista koskevien päätösten sisältöä ohjaamassa ei yleensä ole vastaavia yleisiä periaatteita ja intressitahojen valvontaa kuin esimerkiksi yhdistyksessä, osakeyhtiössä ja osuuskunnassa.

Säätiölain esitöiden mukaan myös hyvän säätiötavan, kuten yleisesti noudatettujen suositusten kautta, voi muodostua tarkempia vaatimuksia ja menettelytapoja erilaisissa säätiöissä ilmenevien esteellisyystilanteiden varalta. Tästä on hyvä esimerkki Säätiön hyvä hallinto -opas (SHH). Säätiön hyvän hallinnon mukainen esteellisyyspiiri on jonkin verran laajempi kuin vastaava piiri laissa. SHH sisällyttää myös toimihenkilöt esteellisyyssäännösten piiriin. SHH:n mukaan hallituksen jäsen tai toimihenkilö ei osallistu esteellisenä asian valmisteluun, käsittelyyn eikä päätöksentekoon.

Hyvä hallinto edellyttää lisäksi, että henkilö katsotaan esteelliseksi osallistumaan omaa palkkiotaan koskevan asian käsittelemiseen ja päätöksentekoon. Jos hallitukselle tai hallintoneuvostolle sääntöjen mukaan kuuluu omista kokouspalkkioistaan päättäminen, näiden toimielinten jäsen ei kuitenkaan ole esteellinen käsittelemään asiaa ja ottamaan osaa päätöksentekoon – muutenhan mitään päätöksiä asiasta ei pystyttäisi tekemään.

Esteellisyysperusteen olemassaoloarvioinnin jälkeen tulee arvioida, ettei esteellinen henkilö pääse käyttämään päätösvaltaa päätöksenteossa. Säätiölaissa ei ole suoraan sovellettavia säännöksiä esimerkiksi esteellisen henkilön läsnäolo- tai puheoikeudesta. Vertailun vuoksi hallintolaissa on säädetty virkamiehen esteellisyydestä, että esteellinen virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla edes läsnä sitä käsiteltäessä. Läsnäolon kieltämisellä on haluttu välttää, että esteellisen henkilön läsnäolo vaikuttaisi asian ratkaisemista edeltävään keskusteluun ja siten mahdollisesti muiden jäsenten kannanottoihin.

Yhdistysten osalta on yhdistyslain 26 § 1 momentissa mainintaa siitä, että jäsen ei saa yhdistyksen kokouksessa äänestää eikä tehdä päätösehdotuksia päätettäessä hänen ja yhdistyksen välisestä sopimuksesta. Säännös on kuitenkin tulkittu siten, että jäsenellä on läsnäolo- ja puheoikeus – siitä huolimatta, että äänestysoikeus häneltä puuttuu1.

Lisäksi yhdistyslain 37 § säätää, että hallituksen jäsen tai yhdistyksen toimihenkilö ei saa osallistua hänen ja yhdistyksen välistä sopimusta koskevan eikä muunkaan sellaisen asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen, jossa hänen yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Kyseisen 37 §:n erityissäännöksen etusija yllä mainittuun 26.1 §:ään nähden tarkoittaisi myös, että hallitusjäsenellä tai toimihenkilöllä ei ole oikeutta olla läsnä yhdistyksen kokouksessa, kun tällaista asiaa käsitellään, toisin kuin jäsenellä. Poikkeuksen muodostaa myös yhdistyslain 15 § 1 momentti, jonka mukaan jäsen ei ole yhdistyksen kokouksessa esteellinen äänestämään itseään koskevasta erottamisasiasta.

Yhdistyslain 37 § ulottaa siis esteellisyyspiirin soveltamisalan yhdistyksen toimihenkilöihin, toisin kuin säätiölaki. Mutta kuten jo aikaisemmin todettiin, Säätiön hyvä hallinto -oppaan osalta hallituksen jäsen tai toimihenkilö ei saa osallistua esteellisinä asian valmisteluun, käsittelyyn eikä päätöksentekoon. Eli molempien yhteisömuotojen, sekä säätiöiden että yhdistysten toimihenkilöt, kuuluvat SHH:n nojalla esteellisyyspiiriin.

Säätiöiden omat käytännöt ratkaisevat sen, sallitaanko että esteellinen henkilöä on fyysisesti läsnä vai ei. Tilanteet vaativat usein kokonaisarviointia, jossa huomioidaan mm., millä perusteella henkilö on esteellinen sekä asian laatu. Säätiössä esteellistä hallituksen jäsentä ei pidetä ääntenlaskennassa läsnä olevana. Jos äänet menevät tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Esteellinen henkilö ei myöskään osallistu tehdyn päätöksen toimeenpanoon, mikäli asia ei sitä välttämättä vaadi.

Säätiön hyvään hallintoon kuuluu lisäksi, että säätiö tai yhdistys laatii hakemusten käsittelylle toimintaohjeet tarkoituksenmukaisen ja asiantuntemukseen perustuvan päätöksenteon edistämiseksi. Näihin sisältyvät myös määräykset esteellisyydestä valmistelussa ja päätöksenteossa. Säätiökäytännössä on kuitenkin huomioitu, että rajatuilla tieteen tai taiteen aloilla toimivilla säätiöillä alan tuntevien esteettömien asiantuntijoiden löytäminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeää sopia esteellisyysperiaatteista ja kirjata ne apurahaohjesääntöön. Tämä koskee myös luottamushenkilöiden ja asiantuntijoiden alaisina tai työryhmissä toimivien henkilöiden apurahahakemusten käsittelyä.


MUKKONEN 2008, 165. HE 64/1988.