Palkinto on tunnustus merkittävistä ansioista, osoitus oman alan arvostuksesta. Myös säätiöt myöntävät monia palkintoja. Saajalleen palkinnot ovat iloinen yllätys ja voimaannuttava kiitos hyvin tehdystä työstä. Mutta palkinnot herättävät myös ristiriitaisia mielipiteitä.
Suomalaisilla taide- ja kulttuuripalkinnoilla on wikipediassa 103 sivua. Kotimaisilla kirjallisuuspalkinnoilla on lisäksi 77 sivua, lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnoilla 18, runopalkinnoilla 8, sarjakuvapalkinnoilla 3, tieteis- ja fantasiakirjapalkinnoilla 4, tietokirjallisuuspalkinnoilla 12, kuvitus- ja käännöskirjapalkinnoilla 8 sekä suomenruotsalaisilla kirjallisuuspalkinnoilla 10 sivua. Näistä näyttää vieläpä puuttuvan suuri osa suomalaisten säätiöiden jakamista huomattavistakin palkinnoista, jotka syystä tai toisesta eivät ole päätyneet wikipedian koontiin.
Luvuista voidaan päätellä, että suomalaisella kulttuurilla ja erityisesti kirjallisuudella riittää palkintoja. Onko järkeä jakaa 5,6 miljoonan väestössä useita satoja kulttuuripalkintoja? Eivätkö palkinnot kärsi inflaatiota? Onko pelkona palkintojen jakajien ja saajien kyynistyminen, kun lähes jokainen alansa lahjakas voi olla varma siitä, että saa urallaan ainakin yhden ”arvostetun palkinnon”?
Kulttuuripalkintojen ohella Suomi on pullollaan palkintoja myös tutkimuksen tekemisestä ja yhteiskunnallisista ansioista, samoin maanpuolustuksesta ja koulutuksesta, työyhteisöstä ja kylähulluudesta, puhumattakaan lukemattomista muista tunnustuksista. Palkintosummat vaihtelevat muutamasta tuhannesta 40.000 euroon, joten tunnustuksen ohella rahakin vaihtaa omistajaa. Palkintojen legitimointi ja niihin kohdistuva kritiikki on pitkälti sama riippumatta alasta tai aiheesta.
Maku ratkaisee
Säätiöille palkintojen merkitys kiteytyy kysymyksessä, onko säätiön tehokasta toteuttaa tarkoitustaan myöntämällä palkintoja. Vai onko säätiöillä muita perusteita myöntää palkintoja – mikä ylläolevista luvuista päätellen on aivan tusinatoimintaa?
Urheilussa arvioinnin perusteet ovat yleensä helposti mitattavia kuten aika, pituus tai osumien lukumäärä. Kulttuurin ja taiteen saralla huippuosaamisen kriteerit ovat subjektiivisia eikä yhtä parasta suoritusta voida mitenkään todentaa. Kokijoiden, kriitikoiden ja palkintolautakuntien mielipiteet ovat ristiriitaisia, ja väärinymmärrykset ja tunteiden vaikutus ovat arvioinnissa väistämättömiä. Onhan puntaroitavana ihmisenä olemisen koko ainutlaatuinen ja monenkirjava kokonaisuus. Vain makuasioistahan voi kiistellä!
Kun pohditaan kulttuuri- ja taidepalkintojen valintoja, on viime kädessä aina kyse mausta. Omasta, tuttavien, kansan, eliitin, taidearvostelijoiden. Parhaiden taideluomusten ja niiden tekijöiden palkitseminen on ikiaikainen perinne monissa eri kulttuureissa. Palkitsemisen historia kertoo, että ihmisellä on tarve kunnioittaa hyvää taidetta sen itsensä vuoksi eikä antaa vain kuluttajamarkkinoiden ratkaista, mikä teos saa huomiota ja menestystä.
Kirjallisuuspalkinnot keskikertaisuuden barometrina?
Selvitysten mukaan ihmiset lukevat yhä vähemmän kirjoja, kun ajankäytöstä kilpailee niin moni muukin väline ja laji. Tutkimustieto puolestaan on niin moninaista, että siihen perehtyminen on maallikolle haastavaa tietokirjojen ja popularisoitujen artikkeleiden suossa. Palkinto voikin toimia eräänlaisena suosittelijana, joka kannustaa ihmisiä valitsemaan juuri palkitun kirjoituksen yhdeksi vuoden harvoista lukukokemuksista.
Onko palkinto siis vain väline saada huomiota tietylle alalle tai ilmiölle? Palkinnon valitsijoiden vaikea tehtävä on tasapainoilla laadun ja suosion, kateuden ja halveksunnan välimaastossa. Liian vaikea teksti vieraannuttaa lukijat, ja liian tavanomainen teos aiheuttaa ammatikseen kirjoittavien väheksynnän.
Kirjallisuuspalkinnot kilpailevat joskus toistensa kanssa. Liian monet palkinnot voivat paradoksaalisesti myös heikentää palkittujen kirjojen arvostusta. Jos palkittujen kirjojen ostajat ovat samoja lukijoita, jotka muutenkin lukevat paljon, onko palkinto saavuttanut tavoitteensa? Kuka kirjallisuuspalkinnoista todella välittää ja kenen pitäisi?
Hyvä paha palkinto
”Huippujen osoittaminen”, ”huomion ja julkisuuden saaminen vähän arvostetulle alalle” ja ”laadukkaan taiteen julkinen kiittäminen” ovat usein kuultuja perusteluita kulttuurialan palkinnoille. Palkintojen arvostelijoiden vastineita ovat ”keskikertaisuuden ylistys”, ”merkityksettömät kompromissit” ja ”suljettu elitismi, jossa sisäpiiriläiset käyttävät valtaansa”. Palkinnon myöntäjien täytyykin kerta toisensa jälkeen miettiä, mitä palkinnollaan todella tavoittelevat ja miten palkinto resonoi ajassaan.
Kaiken arvostelun ja kielteisen suhtautumisen uhallakin kulttuuripalkinnot merkitsevät paljon hyvää. Palkittuihin ja palkintoehdokkaiksi nimettyihin teoksiin perehdytään todennäköisemmin kuin muihin. Moni pitää palkintoja uransa huippuhetkinä, joiden muistelu on auttanut myöhempinä vaikeinakin aikoina. Hakemuksetta myönnetty palkinto on vielä apurahaa huomattavampi tunnustus osaamisesta ja vertaisten arvostuksesta.
Kulttuurin ja talouden realiteettien välimaastossa tasapainottelu ei ole säätiöille helppoa. Parhaaseen mahdolliseen toiminnan tulokseen pyrkivä yleishyödyllinen säätiö joutuu jatkuvasti kyseenalaistamaan oman strategiansa. Sen täytyy punnita, mitä ja miten oikeastaan halutaan tukea.
Säätiö tai rahasto käyttää palkintoihin tyypillisesti vain hyvin pienen osan vuotuisesta jakovarastaan. Olisiko vaikuttavampaa jakaa sama summa rahaa vaikkapa haettavina apurahoina tai tukena alan instituutioille? Kahden huomattavan palkinnon summa, 50.000 euroa, merkitsisi kahta kokovuotista työskentelyapurahaa tai yhtä kulttuurialan työvuotta palkatussa työsuhteessa. Mikä kannattaisi, miten näitä voi verrata tai arvottaa?
Ei mitenkään, ei ole yhtä oikeata vastausta. Mutta onneksi on monenlaisia rahoittajia ja monenlaisia tukimuotoja. Ja varsinainen voittaja on aina kulttuuri.
.
Säätiöt ja rahastot ry:n jäsenten palkintoja
Kirjoittamisesta ja muista ansioista
- Helsingin Sanomain Säätiön Tiedettä suomeksi -palkinto
Perustettu 2020. Palkinnolla tuetaan viestinnän alalla tehtävää suomenkielistä tieteellistä julkaisemista ja nostetaan sen arvostusta. - Kalevi Jäntin nuoren kirjailijan palkinto
Perustettu 1942. Palkinto myönnetään vuosittain yhdelle tai useammalle nuorelle kirjailijalle hänen julkaisemastaan suomenkielisestä teoksesta. - Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinto
Perustettu 2010. Palkinto myönnetään vuosittain tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti ja sen tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. - Otavan kirjasäätiön palkinnot
Varhaisin palkinnoista perustettu 1999. Useita eri kirjallisuuden alan palkintoja, joilla tuetaan ja kannustetaan merkittävää kotimaista kirjallista toimintaa. - Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnot
Perustettu 1913. Tollanderin palkinto myönnetään kaunokirjallisesta tai tieteellisestä elämäntyöstä. Se on myös yksi Pohjolan suurimmista palkinnoista, 40.000 euroa.
Lisäksi yli 20 muuta palkintoa kirjallisista, tieteellisistä, taiteellisista ja muista kulttuurialan saavutuksista. - WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnot
Perustettu 1952. Palkinnoilla edistetään suomalaista kirjallisuutta.
Muita kulttuuripalkintoja
- Alfred Kordelinin säätiön palkinnot
Perustettu 1920. Neljällä vuotuisella palkinnolla tieteisiin, taiteisiin, kirjallisuuteen ja kansanvalistukseen halutaan huomioida suomalaisia kulttuuritekoja. - Jenny ja Antti Wihurin rahaston palkinnot
Perustettu 1951. Kunnia- ja tunnustuspalkinnoilla palkitaan säätiön tarkoituksen toteuttamiseen liittyviä ihmisiä ja tahoja.
Perustettu 1953. Wihurin kansainvälisillä palkinnoilla halutaan edistää ja tukea ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä sekä Sibelius-palkinnolla eteviä säveltäjiä. - Kansan Sivistysrahaston palkinnot
Työväen kulttuuripalkinnoilla huomioidaan työväenkulttuurin, sivistys- ja valistustyön parissa tehtyä ansiokasta työtä. - Suomen Kulttuurirahaston palkinnot
Perustettu 1941 keskusrahaston yhteyteen kunnia- ja tunnustuspalkintoina, uudistettu 1979. Palkinnot myönnetään merkittävistä suorituksista suomalaiskansallisen kulttuurin eri aloilla.
17 maakuntarahastoa jakavat vuosittain palkintoja tunnustuksena alueellaan suoritetusta elämäntyöstä tai muista erityisistä ansioista. Lisäksi lukuisia nimikkorahastojen palkintoja eri taiteen aloille tanssitaiteesta taidekritiikkiin ja lastenkulttuuriin. - Svenska kulturfondenin palkinnot
Perustettu 1997. Kymmenen palkintoa vuosittain eri taiteenaloille ruotsinkielisen kulttuurin edistämisestä Suomessa. Stora kulturpriset on rahaston merkittävin huomionosoitus. - Siirtolaisuusinstituutin säätiön John Morton -tunnustuspalkinto
Perustettu 2010. Palkinto myönnetään vuosittain muuttoliikkeiden ja monikulttuurisuuden hyväksi tehdystä erittäin ansiokkaasta työstä tai teosta.
Taidetta ja kulttuuria tukevia säätiöitä
Säätiöt ja rahastot ry:n jäseniä