Säätiöissä on syytä arvioida säännöllisesti, saavutetaanko asetetut tavoitteet, missä ajassa ja minkälaisin kustannuksin. Vaikuttavuusarviointi voi parhaimmillaan inspiroida ajattelua ja säätiöiden hallitukset voivat käyttää vaikuttavuuden arviointia keinona oman osaamisensa kehittämiseen.

Vaikka Suomen vaurastumisen myötä tieteen ja taiteen rahoitus on kasvanut voimakkaasti, myös rahan tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt. Julkisista varoista rahoitettu hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee tukea yksityisiltä säätiöiltä, jotka joutuvat yhä tarkemmin miettimään, mihin rahansa laittavat ja millaisia tuloksia niillä saavutetaan. Ei tietenkään ole olemassa yhtä ”oikeata” ratkaisua siihen, mihin apurahat on osoitettava, syöpäseulontoihin, arkeologisiin kaivauksiin, innovaatiopalkintoihin vai metsäekologian tutkimukseen.

Rahan jakamisen vaikeuden vuoksi säätiöissä on tärkeätä varmistaa, että jokainen niille lahjoitettu euro käytetään viisaasti ja yleistä hyvää tuottavalla tavalla. Tässä säätiöitä auttaa oman toiminnan vaikuttavuuden arviointi. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta on julkaissut säätiöiden – miksei muidenkin yleishyödyllisten toimijoiden – tueksi oppaan Vaikuttava säätiö! Suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi julkaistua opasta kohtaan on osoitettu laajaa kiinnostusta myös Neuvottelukunnan ulkopuolella, ja verkkosivuillamme olevan pdf-version avulla kuka tahansa pääsee vaikeassa arviointityössä alkuun.

Vaikuttavuus on aina tarkoituksellisen toiminnan tulos. Mitä sitten on yleishyödyllisen säätiön vaikuttavuus? Yksinkertaisimmillaan voidaan määritellä, että säätiön vaikuttavuus ovat ne muutokset, jotka ovat syntyneet säätiön säännöissä määrätyn tarkoituksen mukaisella toiminnalla. Vaikuttavuutta ei siis ole itse toiminta, vaan sen seuraukset. Vaikuttavuus voi olla aineellista, henkistä tai kulttuurista, suoraa tai epäsuoraa. Säätiön vaikuttavuus voi liittyä yhtä hyvin kulttuuriperinnön säilyttämiseen kuin nuorten syrjäytymisen estämiseen. Vaikuttavuutta on onnistuminen asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja painopisteiden toteutumisessa.

Säätiö pyrkii vaikuttamaan tavalla, joka on sen tarkoituksen kannalta mielekäs. Vasta tietynlaisen tuloksen aikaansaaminen muuttaa vaikutuksen vaikuttavuudeksi. Esimerkiksi lääketiedettä tukevan säätiön myöntäessä apurahan alan tutkijalle vaikutus on välitön ja ilmeinen: tutkijan rahahuolet helpottavat joksikin aikaa ja tutkimushanke käynnistyy. Tämä ei kuitenkaan ole säätiön toiminnan varsinainen päämäärä. Vaikuttavuudesta voidaankin puhua vasta sitten, kun myöntöpäätöksen sisällölliset tavoitteet on saavutettu – kun esimerkiksi apurahansaaja on tuottanut uutta lääketieteellisesti relevanttia tutkimustietoa, jonka avulla potilaat paranevat entistä tehokkaammin.

Säätiöissä on syytä arvioida säännöllisesti, saavutetaanko asetetut tavoitteet, missä ajassa ja minkälaisin kustannuksin. Vaikuttavuusarviointi voi parhaimmillaan inspiroida ajattelua ja säätiöiden hallitukset voivat käyttää vaikuttavuuden arviointia keinona oman osaamisensa kehittämiseen: arvioinnin tulokset kertovat, mikä säätiössä toimii ja mikä voisi toimia paremmin.

Arviointityö ei ole helppoa tai yksiselitteistä ja siihen kuuluukin väistämättä myös epätäydellisyyden sietäminen. Tarkkaa ja täydellistä tietoa ei voi saavuttaa. Arvokasta on kuitenkin jo se, että asioita pohditaan aktiivisesti ja omaa toimintaa pyritään kehittämään. Vaikuttavuusarviointi tarjoaa mahdollisuuden ennakkoluulottomaan itsetutkiskeluun, jonka seurauksena säätiö toimii entistä paremmin.