Hakeutuminen arvonlisä- eli alv-velvolliseksi on monelle yleishyödylliselle yhteisölle, siis myös säätiölle, taloudellisesti järkevää.

Hakeutuminen arvonlisä- eli alv-velvolliseksi on monelle yleishyödylliselle yhteisölle, siis myös säätiölle, taloudellisesti järkevää. Kun yhteisö on hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi, tuotteet ja palvelut myydään verollisina. Vastaavasti liiketoiminnassa ostettujen tavaroiden ja palveluiden hintaan sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen. Yleishyödyllisillä yhteisöillä on usein toimintaa, jossa on enemmän vähennettävää alv:ia kuin maksettavaa alv:ia, ja ylimenevän osuuden saa takaisin palautuksena. Hakeutumalla alv-velvolliseksi ostoihin sisältyvä arvonlisävero ei jää yhteisön lopulliseksi kuluksi.

Arvonlisävelvolliseksi hakeutumisen riski on ollut se, että sen jälkeen kaikki liiketoiminnan muodossa tapahtuva toiminta on arvonlisäverollista. Hakijalle on saattanut tulla harmittavana yllätyksenä, että hakeutuessa jostain tietystä toiminnan osa-alueesta alv-velvolliseksi, jokin muukin toimintamuoto on hakeutumisen myötä siirtynyt alv-velvollisuuden piiriin. Myös hakeutumisen jälkeen aloitettu uusi toiminta on saattanut tapahtua liiketoiminnan muodossa (kuten alla selostetussa päätöksessä). Tällä on saattanut olla myös yhteisön sidosryhmille negatiivinen vaikutus, ainakin jos tavaroita ja palveluja myydään tahoille jotka eivät ole alv-vähennykseen oikeutettuja.

Korkein hallinto-oikeus otti viime joulukuussa (14.12.2015) vuosikirjapäätöksessään 2015:179 kantaa siihen, missä laajuudessa hakeutuminen alv-velvolliseksi vaikuttaa yhteisön muiden toimintojen alv-verovelvollisuuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmin 13.3.1999 antaman päätöksen (KHO 1999/430) mukaan liitto, joka oli hakeutunut verovelvolliseksi arvonlisäverolain 12 §:n 1 momentin perusteella, oli arvonlisäverolain yleisten sääntöjen mukaan velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa kaikesta sellaisesta liiketoiminnan muodossa harjoittamastaan toiminnasta, joka ilman lain 4 §:n säännöstä olisi aiheuttanut verovelvollisuuden (säännöksen perusteella yleishyödyllinen yhteisö on alv-verovelvollinen vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään tuloverolain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona).

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa oli kysymys yleishyödyllisestä A ry:stä, joka oli vuonna 1997 hakeutunut arvonlisäverolain 12 §:n nojalla verovelvolliseksi (ns. vapaaehtoinen hakeutuminen) omistamaansa metsään liittyvästä liiketoiminnasta.

Myöhemmin yhdistykselle tuli ajankohtaiseksi siirtää kuntoutuspalveluyksikkönsä toiminta tytäryhtiönsä tytäryhtiölle B Oy:lle. Siirron jälkeen A ry ryhtyisi veloittamaan B Oy:ltä A ry:n omalla henkilökunnalla suorittamista keskitetyistä tukipalveluista, kuten laskentaosaston, tietohallinnon, kiinteistöosaston, hallinto-osaston, viestintäosaston ja sisäisen kehityksen palveluista. Palvelut veloitettiin omakustannushintaan.

Asiassa oli arvioitava sitä, aiheuttaako liiton vuonna 1997 arvonlisäverolain 12 §:n nojalla tapahtunut vapaaehtoinen hakeutuminen verovelvolliseksi metsän myyntitoiminnasta sen, että liiton on suoritettava arvonlisäveroa myös nyt kysymyksessä olevista liiketoiminnan muodossa tapahtuvista palveluveloituksista B Oy:ltä.

Hallinto-oikeus katsoi, että A ry ei ole voinut hakeutua verovelvolliseksi vain osasta harjoittamasta liiketoiminnastaan. Koska se on hakeutunut verovelvolliseksi arvonlisäverolain 12 §:n mukaisesti, sen on näin ollen suoritettava arvonlisäveroa kaikesta sellaisesta liiketoiminnan muodossa harjoittamastaan toiminnasta, josta sen olisi suoritettava arvonlisäveroa ilman arvonlisäverolain 4 §:n säännöstä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi asiaa eri tavalla. Palvelujen myynnin katsottiin tapahtuvan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa. KHO:ssa oltiin kuitenkin sitä mieltä, että metsätalouden harjoittamisella ei ollut yhteyttä tukipalvelujen myyntiin B Oy:lle ja koska nämä toiminnot olivat helposti erotettavista toisistaan, mainitulla hakeutumisella ei ollut sellaista vaikutusta, että hakeutumisen perusteella A ry:n olisi ollut suoritettava arvonlisäveroa myös tukipalvelujen myynnistä B Oy:lle.

Vuosikirjapäätöksen myötä yleishyödyllisen yhteisön riski alv-velvollisiksi hakeutumisen yhteydessä on pienentynyt. Kun yleishyödyllinen yhteisö suunnittelee hakeutuvansa alv-velvollisiksi, sen on tarkasti otettava huomioon säätiön eri toimintojen yhteyttä toisiinsa ja miten helposti ne ovat erotettavissa toisistaan. Tämä arviointi voi olla vaikeaa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön yksi perustelu verollisuuden puolesta kuuluikin siten, että jos vapaaehtoisen hakeutumisen ei tulkittaisi kattavan kaikkea harjoitettua liiketoimintaa, tästä seuraisi tulkinnanvaraisuuden lisääntyminen monissa erilaisissa tilanteissa.

Tulkinnanvaraisuus on kuitenkin hyödyksi yleishyödyllisille yhteisöille, koska enää ei voida kategorisesti todeta, että hakeutuminen arvonlisävelvolliseksi siirtäisi kaiken liiketoiminnan muodossa tapahtuvan toiminnan arvonlisäverovelvollisuuden piiriin.

Tietoisku: Miten alvilliseksi hakeudutaan?

Arvonlisäverovelvolliseksi hakeudutaan Y-lomakkeella, joka on saatavilla yritys- ja yhteisötietojärjestelmän sivuilta ytj.fi. Jos kyseessä on uusi säätiö, käytetään perustamisilmoituslomaketta Y1. Jos säätiöllä on jo käytössä Y-tunnus, hakeudutaan alv-rekisteriin muutosilmoituslomakkeella Y4. Lomakkeen sivulla 3 (arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuminen -kohdan alla) valitaan vaihtoehto ”vähäisen liiketoiminnan harjoittaja, yleishyödyllinen yhteisö tai uskonnollinen yhdyskunta (AVL 12.1 §)”.

Olkaa mielellään yhteydessä, jos kirjoitus aiheuttaa pohdiskeltavaa säätiössänne!