Rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistus tuo uusia vaatimuksia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseksi. Uudistuksen tärkeimmät muutokset koskevat todellisten edunsaajien tuntemista sekä niiden rekisteröimistä. Vaikutukset säätiöihin ja yhdistyksiin ovat kaiken kaikkiaan suhteellisen pienet.

Suomessa on parhaillaan vireillä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen ja selvittämisen lainsäädännön kokonaisuudistus. Hallitus antoi äskettäin esityksensä HE 228/2016, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Esityksen tavoitteena on tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ennalta estämistä siten, että lainsäädäntö perustuu aiempaa voimakkaammin riskien arvioimiseen. Esityksellä pantaisiin täytäntöön rahanpesua ja terrorismin rahoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Parhaillaan lakivaliokunnan käsittelyssä oleva lakiehdotus on saatettava voimaan viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017. Myös Neuvottelukunta oli kuultavana lakiesityksestä.

Ehdotetun lain mukaan mm. asianajajayhdistyksellä ja ilmoitusvelvollisilla yhteisöillä ja elinkeinonharjoittajilla olisi velvollisuus laatia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio. Ilmoitusvelvollisten edellytyksiä tunnistaa asiakkaansa ehdotetaan parannettavaksi säätämällä yhteisöjen velvollisuudesta rekisteröidä merkittävän osuuden yrityksestä omistava henkilö ja muu yhteisön tosiasiallinen edunsaaja. Yritykset ovat esityksen mukaan velvollisia selvittämään sen omistajat ja tosiasialliset edunsaajat siltä osin kuin niiden omistus tai määräysvalta ylittää 25 prosenttia. Edunsaajat ilmoitettaisiin tämän jälkeen, direktiivin mukaisesti, rekisteröitäviksi. Esityksessä ei ehdoteta perustettavan uutta edunsaajarekisteriä vaan ehdotetaan, että tosiasiallisia edunsaajia koskevat tiedot kerätään ja niitä ylläpidetään osana kauppa-, yhdistys-, uskonnollisten yhdyskuntien ja säätiörekisteriä.

Merkittävimmät muutokset säätiöihin ja yhdistyksiin koskevat juuri tosiasiallisen edunsaajan tuntemista. Vaikutukset säätiöihin ja yhdistyksiin ovat kaiken kaikkiaan suhteellisen pienet. Ehdotuksessa todetaankin että yhdistysten ja säätiöiden osalta velvoite vastaisi käytännössä niitä velvoitteita, jotka niitä koskevat jo nykyisellään, yhdistyslain ja säätiölain nojalla. Näin sen vuoksi, että yhdistysten edunsaajana pidettäisiin pääsääntöisesti yhdistysrekisteriin merkittyjä hallituksen jäseniä ja säätiöiden osalta säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniä, jotka käytännössä tekevät päätöksiä yhdistysten ja säätiöiden puolesta. Näiden osalta tosiasiallisten edunsaajien rekisteröinnissä pidettäisiin riittävänä rekisteröinnin yhteydessä yhdistyslain ja säätiölain nojalla ilmoitettavia tietoja hallituksen puheenjohtajasta ja muista hallituksen jäsenistä sekä hallintoneuvoston jäsenistä. Uuden säätiölain tiukkojen lähipiirisääntöjen valossa tällainen ”tosiasiallisen edunsaajan” määritelmä vaikuttaa vähintään oudolta. Kaikesta päätellen, jos yhdistyksellä ja säätiöllä poikkeuksellisesti kuitenkin olisi joku muu tosiasiallinen edunsaaja, tämä olisi tunnistettava ja tarvittaessa ilmoitettava rekisteriin. Näin on ainakin todettu VM:n työryhmämuistiossa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 41/2015).

Säätiöt ja yhdistykset voivat tietenkin jollain muulla perusteella olla ilmoitusvelvollisia, esimerkiksi liiketoiminnanharjoittajina tai käteismaksun vastaanottajina. Esityksen mukaan säädettäisiin asiakkaan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta tavaroiden käteismyynnin yhteydessä, kun liiketoimien suuruus on yksittäisessä tai toisiinsa liittyvissä liiketoimissa yli 10 000 euroa ja asiakkuus on satunnainen.

Kansainvälinen FATF (Financial Action Task Force) on julkaissut erityisesti yleishyödyllisille yhteisöille suunnatun ohjeen, Best Practices on Combating the Abuse of Non-Profit Organisations, jolla pyritään estämään kyseisten yhteisöjen käyttämistä terrorismin rahoittamiseen.