Apurahasäätiöt tunnetaan julkisuudessa myöntämistään rahoista ja tukemistaan hankkeista. Näennäisen näkymätöntä on sen sijaan se uurastus, jota säätiöissä tehdään, jotta jaettavaa riittäisi tänään ja tulevaisuudessa. Säätiöille uskotun omaisuuden hoitaminen on säätiöiden ydintoimintaa, jonka osaava hallinta on välttämätöntä sisältötyölle, apurahojen myöntämiselle. Neuvottelukunta halusi selvittää säätiöiden varainhoidon käytäntöjä, joita varainhoitajista riippumaton asiantuntija SijoittajaPro Finland selvitti apurahaa jakavien säätiöiden parissa syksyllä 2015.

Tutkimuksessa selvitettiin säätiöiden sijoitusvarallisuuden hoitamista käytännössä, varainhoidon kustannuksia ja kokemuksia varainhoitopalveluista. Selvityksessä ei tullut suuria yllätyksiä, mitä säätiöiden parissa voidaan tervehtiä tyytyväisyydellä. SijoittajaPro:n mukaan säätiöiden varainhoito on hyvässä järjestyksessä eikä erityisiä huolia kummunnut, edes haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Säätiöitä sijoittajina leimaa pitkäjänteisyys sanan positiivisessa mielessä: osakemarkkinoilla ollaan pitkän sijoitushorisontin kanssa rohkeasti – kuten pitääkin, jotta toiminnan edellytykset ovat turvattuja. Myönteistä on myös, että pitkien korkojen osuus on matala, varsinkin suurissa salkuissa.

Mitä säätiöt sitten voisivat tehdä paremmin? Vastaus on ilmeinen: varautua paremmin tulevien vuosien markkinatilanteeseen. Nyt osakkeet hallitsevat salkkuja, joissa vaihtoehtoisten instrumenttien osuus on suhteellisen pieni. Valikoimaa voisi siis laajentaa. Salkkua voisi muokata nykytilanteessa menemällä reippaasti korkojen, osakkeiden ja perinteisten kiinteistöomistusten ulkopuolelle. Esimerkkiä ja vertailukohtia voisi löytyä kansainvälisistä salkuista ja isoista instituutiosijoittajista. Myös varainhoidon kustannusten ja palveluiden lisäarvon syvällisemmän tuntemuksen lisääminen olisi hyödyksi: vaikka asiat olisivat nyt hyvin, tiiviimmällä perehtymisellä ja varainhoitajien kanssa keskustelulla voisi saada uusia etuja.

Hannu Huuskonen, SijoittajaPron hallituksen puheenjohtaja, piti säätiöiden varainhoitoa todella osaavana. Säätiöt ovat perinteisiä mutta hyvin asioista perillä olevia sijoittajia, jotka kulkevat kultaista keskitietä. Varainhoitajien laadullisia ominaisuuksia arvostetaan korkealle, mitä selittänee osaltaan se, että kun kyse ei ole omista rahoista, on turvallisempaa pelata tunnettujen ja luotettaviksi tiedettyjen toimijoiden kanssa. Varainhoidon ammattimaiselle arvioijalle pisti silmään, että säätiöiden salkuissa nykymaailman muoti-ilmiötä kuten ETF:ä ja indeksirahastoja on vielä vähän. Tämä puolestaan johtunee siitä, että suomalaiset varainhoitajat ovat niin tuoteorientoituneita.

Ihailtavaa on se, että säätiöt uskaltavat olla niin pitkäjänteisiä sijoittajia. Ne ovat rakentaneet salkkunsa strategisesti aidosti pitkällä aikahorisontilla. Tyypilliseen helmasyntiin, markkinan tässä hetkessä elämiseen säätiöt eivät sorru, vaan toteuttavat valitsemaansa strategiaa määrätietoisesti.