Vuosi 2016 toi paljon uutta sääntelyä ja ohjeistusta säätiöiden noudatettavaksi. Epäselvät tulkinnat ylläpitävät epävarmuutta vielä 2017. Silti kansalaisyhteiskunta Suomessa voi hyvin moniin maihin verrattuna.

Vuosi 2016 toi paljon uutta sääntelyä ja ohjeistusta säätiöiden noudatettavaksi. Tärkeimpänä tietenkin uuden säätiölain vakiintuminen mutta myös kirjanpitoon ja tilintarkastukseen liittyvät muutokset – unohtamatta MAR:a, CRS:ää sekä FATF:a, jotka kaikki aiheuttivat ruuhkaa myös Neuvottelukunnan toimistolla. Vielä ei ole edes tiedossa, mitä kaikkea edellä mainitut uudistukset käytännössä tuovat mukanaan, joten epävarmuus on jatkunut vielä vuoden 2017 puolella. Kun tähän vielä lisätään virkamiesten pöydillä käsittelyä odottavat erityiskysymykset säätiöihin liittyvästä verotuksesta, sekä kysymykset esteellisyydestä, lähipiiristä ja joukkorahoituksesta, saadaan kattava kuva myös siitä, mitkä kysymykset ovat olleet Neuvottelukunnan lakimiehen työssä päällimmäisinä.

Lisäksi Neuvottelukunta on pyrkinyt proaktiivisesti muuttamaan epäkohtaa, joka koskee yleishyödyllisten ky-muotoisten pääomarahastoista saatujen tulojen verotusta. Neuvottelukunnan ja sen sidosryhmien veroaktivismista huolimatta edelleen auki oleva tilanne sai vetoapua viime kuussa, kun KHO (KHO:2017:20) linjasi kyseisestä järjestelystä saadun tulon säätiölle verovapaaksi.

Kaikesta uudesta ja epäselvästä sääntelystä huolimatta toimintaympäristö yleishyödyllisille yhteisöille on Suomessa varsin hyvä. Nimittäin Neuvottelukunnan eurooppalaisen kattojärjestön Dafnen talvikokouksessa jouduimme hiljattain toteamaan, että toimintaympäristö vaihtelee Euroopassa hyvin paljon eri maiden välillä. Kauhuesimerkkinä voidaan pitää Puolan ja Turkin vallitsevaa tilannetta. Puolan perustuslaillinen kriisi ja maan hallituksen kärkäs toiminta vaikeuttavat merkittävällä tavalla sikäläisten säätiöiden toimintaa. Turkissa taas vallankaappausyritys viime kesänä on aiheuttanut äärimmäisen epävarman tilanteen, kun suuri osa yleishyödyllisten toimijoiden asioita hoitavasta virkamieskunnasta on irtisanottu tai vangittu.

Tässä valossa täytyy todeta helposti unohtuva totuus: on etuoikeus saada työskennellä Suomen kaltaisessa maassa, jossa säätiöiden työtä arvostetaan yhä enemmän ja jossa – kaikesta uudesta ja monimutkaisesta sääntelystä huolimatta – ymmärretään, että säätiöiden toimintamahdollisuuksien parantaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa ja jokaista kansalaista.