Säätiöiden tutkimusrahoitusseminaari synnytti rutkasti uusia ajatuksia tieteen tulevaisuudelle. Aivomyrsky kokosi konkreettisia toimenpide-ehdotuksia niin valtiolle, yliopistoille kuin säätiöille.

Suomalaiset apurahasäätiöt tukevat tiedettä, tutkimusta ja korkeinta opetusta yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Summa on suuri millä tahansa mittarilla tarkasteltuna: esimerkiksi Suomen Akatemian korvamerkitsemätön myöntövaltuus tutkimukselle oli 238 miljoonaa euroa vuonna 2016.

Julkisen tutkimusrahoituksen kiristyessä säätiöt ovat yhä tarkempia ja kunnianhimoisempia oman tukensa, toimintansa ja vaikuttavuutensa kehittämisessä. Hyvä niin, sillä jokainen tutkimukseen laitettu euro voi olla ratkaisijana aikamme suurten ongelmien ratkaisemisessa. Ei ole yhdentekevää, miten ja millä periaatteilla tiedettä tuetaan.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta halusi valaista tutkimusrahoittajien arkea järjestämällä marraskuussa aiheesta seminaarin. Nimensä mukaisesti iltapäivän mittaan heräteltiin ”uusia ajatuksia tutkimusrahoituksesta”. Viisi alustajaa pohti monipuolisen tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen arvoa yhteiskunnalle ja tiedeyhteisölle. Puhujat edustivat humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aloja, jotka saivat tällä kerralla edustaa tutkimusta yleistävänä esimerkkinä.

Neuvottelukunnan koordinoiman, säätiöiden tutkimusrahoitus 1917–2017 –tutkimushankkeen johtaja dos. Allan Tiitta tarkasteli säätiöiden merkitystä ja arvoja tieteen tukijoina viimeisen sadan vuoden aikana (Tiitan uraauurtava tutkimus julkaistaan alkuvuodesta 2018). Dos. Tuomas Heikkilä kertoi prof. Ilkka Niiniluodon kanssa laatimastaan selvityksestä humanistisen tutkimuksen arvosta ja asemasta Suomessa. Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja, dos. Leena Suurpää pohti tieteellisen kansalaistoiminnan arvoa ja nosti esiin mm. tutkimusaktivismin käsitteen. Toimittaja Reetta Räty arvioi tutkijan ja tutkittavan suhdetta omien kenttätutkimuskokemustensa kautta. Prof. Anu Koivunen esitteli ruotsalaisen tutkimusrahoitusjärjestelmän ominaispiirteitä niin hyvien kuin huonojen kokemusten kautta.

Omien vartin alustustensa jälkeen asiantuntijat vastasivat yhdessä yleisökysymyksiin, joita ilmestyi puhujien pään päälle – konkreettisesti – näiden esitysten aikana. Seminaarissa oli nimittäin käytössä digitaalinen screen.io -osallistumisseinä, jonka kautta kuulijat voivat esittää kommenttejaan puhujille ja myös äänestää tärkeimpinä pitämiään mielipiteitä. Seminaarin yli 140 kuulijaa käyttivät tilaisuutta hyväkseen, ja panelistit saivat runsaasti tiukkoja kysymyksiä ja tarkennusvaatimuksia.

Seminaari huipentui aivomyrskyyn, joka konkretisoi, miten tutkimusrahoituksen sitten pitäisi muuttua vuoteen 2018 mennessä. Tuloksena syntyi monta hyvää ja erinomaista ajatusta. Niistä luovin lienee ”Säätiökone”, joka tulevaisuudessa kertoisi erilaisin asiasana-algoritmi -ratkaisuin, mihin säätiöön mikin hakemus kannattaisi lähettää – vau! Työryhmien esittämät toimenpideohjeet jakautuivat eri kohteille: valtiolle, yliopistoille ja suurimmalta osalta tietysti säätiöille itselleen. Siispä lukekaa, sisäistäkää ja tarttukaa toimeen!

Aivomyrskyn synnyttämät toimenpide-ehdotukset

1. Valtio ja yhteiskunta: yksityistä rahaa houkuteltava tutkimuksen tueksi ja tieteen arvoa vahvistettava
   • valtion on houkuteltava lisää yksityistä rahaa tutkimuksen tueksi uusin, innovatiivisin keinoin
   • tämä edellyttää valtiolta motivaatiota – jota olisi kuitenkin syytä löytyä!
   • raha tulee rahan luo eli mitä enemmän kansallista tutkimusrahoitusta voidaan lisätä, sitä paremmat edellytykset on saada myös kansainvälistä rahoitusta
   • tutkimuskentän eri osapuolet on saatava yhteistyössä vahvistamaan tieteen asemaa, arvostusta ja osallisuutta määrätietoisesti
   • tutkimustietoa päätöksentekoon ja päätöksentekoa perustutkimukseen eli >
   • tutkimuksen lonkerot on ulotettava paremmin yhteiskuntaan ja >
   • tutkijoiden olisi saatava paremmin ”pisteitä” muustakin kuin julkaisemisesta
2. Yliopistot: tilastoikaa ja kertokaa ulkopuolisesta rahoituksestanne tarkasti ja avoimesti
   • Selvittäkää saamanne säätiörahoitus täsmällisesti, koska se
     • motivoi kaikkia osapuolia suunnittelemaan rahoitusta entistä joustavammaksi ja fokusoidummaksi
     • edesauttaa yhteistyötä säätiöiden kanssa
     • voi merkittävästi vähentää tutkimusrahoituksen pirstaleisuutta
     • kannustaa tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutuksen huomioivan rahoitusinstrumentin luomiseen, jolloin opetusta voidaan tukea paremmin
     • lisää tietoa yliopistojen suuntautumisesta ja profiloitumistarpeesta
3. Säätiöt: parantakaa tiedonkulkua ja lisätkää yhteistyötä
   • Viestintä:
     • aina vain enemmän ja selkeämpää viestintää apurahansaajille, muille rahoittajille, muille sidosryhmille ja yhteiskuntaan
     • säätiöiden selkeämpi (yhdessä harkitsema) profiloituminen vähentäisi tukien päällekkäisyyksiä ja hakemusmääriä
     • säätiörahoituksen kokonaiskuvan muodostaminen maantieteellisesti sekä tutkimus- ja tieteenalakohtaisesti
     • hakijoita koskevien tietojen vaihdon tehostaminen säätiöiden välillä parantaa rahoituksen suuntaamista ja vaikuttavuutta
     • tietoturvakysymyksistä huolehtiminen on tärkeätä lisääntyvän viestinnän myötä
     • vuorovaikutteisemman hakuprosessin luominen
       • hakijoiden välille voisi luoda verkossa avoimen ideointivaiheen, jolloin sekä rahoitettavat että rahoittajat löytäisivät paremmin toisensa
   • Yhteistyö:
   1. • apurahojen hakujen ja myöntöjen ajoittamisen, hakemuslomakkeiden sekä arviointityön harmonisoinnin ja synkronoinnin toteuttaminen (pelkkien puheiden sijaan)
      • kokeilupooli: tiettyä yksittäistä alaa tukevat säätiöt voisivat pilotoida entistä tiiviimpää yhteistyötä hakuprosessien ja asiantuntijatyön synkronoinnissa
      • laajemminkin samalla alalla toimivien säätiöiden keskinäisen yhteistyön kehittäminen rahoituksen fokusoimiseksi
      • lisää säätiöiden yhteisiä suuria hankkeita ja ohjelmahakuja, kuten teemahakuja
      • päätetään teemat, kysytään halukkailta säätiöiltä ja käynnistetään haku
      • perustetaan säätiöiden hankepooli vuodelle 2018, jonka vähimmäisrahoituskoko on miljoona euroa, jolloin saadaan rohkeampia avauksia ja tutkijoiden välistä yhteistyötä sekä uutta ajattelua
      • tutkijoiden yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tukeminen säätiöiden uudeksi tukimuodoksi
      • myös tutkimuksen kokoaminen ja arviointi voi olla säätiön toimintatapa