Tiedeviestinnästä on tullut itsestään selvä osa tutkijoiden työtä. Välillä tuntuu, että siitä kohistaan nykyään niin paljon ja niin vahvoin sanakääntein, että kyseessä olisi tuoreempikin, vielä juurruttamistaan kaipaava keksintö.

Viestiminen omasta tutkimuksesta on kuitenkin aina kuulunut tieteentekijöiden arkeen tavalla tai toisella: antiikin Kreikassa tutkijat kertoivat työnsä tuloksista simppelisti luennoidessaan opiskelijoilleen viileiden pylväskäytävien varjoissa. Keskiajalla glossaattorit välittivät näkemyksiään lain tulkinnoista tekstien reunamerkinnöissä. Onko siinä nyt sitten niin suurta eroa twiittaavaan tai bloggaavaan nykytutkijaan?

No on siinä hieman. Nykyinen korostunut tietoisuus tutkimusviestinnän merkityksestä ja entistä monipuolisemmat viestintätavat edesauttavat aiempaa paljon tehokkaammin uuden tiedon välittämisen tekijöiltä hyödyntäjille. Onnistunut viestintä auttaa kansalaisia ja päättäjiä ymmärtämään ja pääsemään osalliseksi tieteen tuoreimmista saavutuksista laajasti ja syvällisesti. Kaiken takana on ihanteellinen toive kasvavan tietomäärän parantamasta maailmasta ja viime kädessä entistä onnellisemmasta elämästä kaikille.

Vaikka säätiöissä haluttaisiin pysytellä vähemmän idealistissa lähitulevaisuuden visioissa, tiedeviestinnän ajankohtaisuutisista kannattaa pysytellä perillä. Suuri osa apurahasäätiöistä tukee merkittävällä tavalla tiedettä ja tutkimusta, joiden avoimeen ja vastuulliseen luonteeseen kuuluu erottamattomalla tavalla myös hyvien käytäntöjen mukainen viestiminen tuloksista. Ja kyllä ne tulokset kiinnostavat säätiöitäkin. Hyvän tiedeviestinnän avulla kaikkien osapuolten on helpompaa toteuttaa yhteistä päämäärää, tieteen ja tutkimuksen kehittämistä kaikkien yhteiseksi hyväksi. Säätiöissä kannustetaan jo nyt tiedeviestintään erilaisilla omilla tukiohjelmilla, jotka ovat keränneet paljon kiitosta apurahatutkijoilta.

On tärkeätä, että tutkija ei vältä vastuutaan tiedeviestinnästä, mutta muutkaan eivät voi jättäytyä tiedeviestintäkysymysten ulkopuolelle. Luottamus tieteeseen on kaikkien yhteinen asia. Tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia seuraava Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on opetus- ja kulttuuriministeriön asiatuntijaelin, joka seuraa kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä. TJNK julkaisi ensi kertaa vuonna 2013 kansallisen tiedeviestinnän toimenpideohjelman ”Tiede kuuluu kaikille!” Nopeasti kuluneet vuodet ja radikaalitkin muutokset tutkimusympäristö(i)ssä ovat luoneet tarpeen uudistaa näitä ohjeita, jotka ovat hyödyllisiä entistä useammalle taholle. Nyt keväällä 2017 julkaistut viestintäsuositukset ovat olleet kommenttikierroksella tiedeyhteisössä, ja uudistetut suositukset julkaistaan vielä tänä syksynä.

Säätiöissä kannattaa aloittaa suosituksiin perehtyminen jo nyt, sillä itse asia ei sanamuotojen viilauksista muutu: vastuullinen tutkimus merkitsee vastuun kantamista myös tutkimusviestinnästä. Tämä koskee tiedeyhteisön kaikkia osapuolia tutkijoista heitä rahoittaviin säätiöihin ja rahastoihin. Ohje on tarkoitettu kaikille. Lukekaa ja soveltakaa, sisäistäkää ja peräänkuuluttakaa!

Kooste tiedeviestinnän suositusluonnoksesta ”Viesti rohkeasti, vaikuta vastuullisesti” 2017

1. Viesti rohkeasti

Tiedeviestintä on osa tutkijan ammattitaitoa. Tutkijat ovat motivoituneita osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

2. Mahdollista tiedeviestintä

Monimuotoinen tiedeviestintä rakentaa avoimen tieteen kulttuuria ja luottamusta tieteeseen ja tutkimukseen. Viestintä tavoittaa erilaiset yleisöt.

3. Tee tieteen tekemistä näkyväksi

Tiedeviestintä kertoo tieteen edistymisen lisäksi tieteen teon periaatteista ja tieteellisen tiedon itseään korjaavasta luonteesta.

4. Vaikuta vastuullisesti

Tiede näkyy, vaikuttaa ja sitä arvostetaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tutkijat viestivät työstään rehdisti ja totuudenmukaisesti.

5. Tietokulttuuri rakentaa yhteiskuntaa

Tietokirjallisuus ja muu tiedonjulkistaminen on tunnustettu keskeiseksi kulttuuritoiminnaksi ja osaksi luovaa taloutta.

6. Tiede kuuluu kaikille

Kansalaisilla on oikeus päästä osalliseksi tieteen edistymisen tuomista eduista. Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta ovat osa tieteenteon ja tutkimuksen kulttuuria.