Miltä ympäristötutkimus näyttää juuri nyt? Määrittääkö kaikkea uhkaavan tuntuisesti ilmasto- ja talouskriisit tai teknologiasota? Vai lupauksia herättävästi globaali yhteistyö, kestävän kehityksen tuki ja tietopohjainen päätöksenteko? Riippuu, keneltä kysyt ja miten luokittelet. 

Säätiöt ja rahastot ry:n yli kaksisataa jäsentä asetettiin syksyllä 2019 suurennuslasin alle. Vaikuttavuusarviointiin erikoistunut Gaia Consulting selvitti, miten näiden yksityisten rahoittajien tuki jakautui eri aloille. Lopputuloksena oli kiinnostava ja tarkka kuva puolen miljardin euron yleishyödyllisen rahoituksen kohdentumisesta. Ensimmäistä kertaa toteutettu selvitys paljasti myös näkymätöntä, mutta silti vaikuttavaa rahaa.  

Työpajassa säätiöiden asiantuntijat kartoittivat yhteistyönä, mitä eri kategorioita, aloja ja toimintaa säätiöt tukevat. Tieteenalajaottelun lähtökohtana oli OECD:n ns. Frascati-manuaali, johon kaikki Suomessa käytössä olevat tutkimusluokittelut käytännössä perustuvat. 

Vakiintuneet luokittelut eivät täysin vakuuttaneet tutkimusrahoituksen syväymmärtäjiä, säätiötuen parissa päivittäin työskenteleviä asiantuntijoita. Omien säädekirjojensa ja strategioidensa raameissa toimivat säätiöt sopeutuvat ylipäätään vastentahtoisesti liian yleisiin luokittelukarsinoihin. Ajatus kumpuaa oikeutetusti siitä, että hakija on itse paras arvioimaan, mitä alaa edustaa ja että liian tarkka menneeseen perustuva luokittelu kahlitsee tieteen ja kulttuurin kehitystä. Jokainen säätiö arvelee myös olevansa varsin ainutlaatuinen omissa luokitteluissaan.

Kestävän kehityksen tukeminen näkyväksi?

Säätiöiden tunnistama, yleisluokitteluista puuttuva tukikohde oli kestävä kehitys, jota suuri osa tiesi rahoittavansa monin tavoin. Tieteenalaluokitteluissa ympäristötieteet sisältävät kestävään kehitykseen liittyen mitä moninaisimpia tutkimusaloja ja -suuntauksia, joille mitkään metodit tai kysymyksenasettelut eivät ole vieraita. Kestävä kehitys on kuitenkin ympäristötieteitä merkittävästi laajempi kokonaisuus, johon liittyy lähestymistapoja taiteenaloilta käyttäytymistieteisiin ja vastuullisuustutkimuksesta valtio-oppiin. 

”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.”

Ongelmana onkin kestävän kehityksen kaikenkattavuus. Siksi kestävään kehitykseen liittyvä rahoituskin jäsentyy edelleen moniin lokeroihin eri tieteen- ja taiteenalojen alle. Vaikka rahoittajat ovat havainneet, että käytännössä joka alalla on kestävään kehitykseen liittyviä tuen kohteita, niiden kokoamiseen ei vielä ole keksitty keinoja. Siksi meillä ei myöskään ole tietoa, kuinka paljon kestävää kehitystä tuetaan suoralla rahoituksella. Kestävän kehityksen kategoria täytyi lopulta jättää analyysistä pois, koska säätiöiden rahoituspäätöksistä sitä ei saatu eroteltua.

Onko näkymättömän tekeminen näkyväksi myös yksi askel vaikuttavampaan rahoitukseen? Jos haluamme seurata jotakin ilmiötä ja siihen reagointia, meillä pitää olla keinot tehdä ilmiö näkyväksi. Säätiöiden ongelmanratkaisun esteenä tuntuvat useimmiten olevan tietojärjestelmät, jotka taipuvat uudistuksiin ja kokeiluihin ilmeisen kankeasti. Ja joiden pitäisi kuitenkin olla tekemisen renki eikä isäntä. Luokittelun pitää elää ajassa.

Lisääntyvä ymmärrys lisää myös ratkaisuja

Säätiöissä on havahduttu siihen, ettei pelkkä (ympäristö)tiedon lisääntyminen muutu motivaatioksi ja toiminnaksi. Sieltä täältä rahoitettu tutkimus ei riitä, kun ilmastokriisi huutaa ratkaisuja. Kunnianhimoinen yhteistyö ja vuoropuhelu talous-, lääke- ja terveystieteilijöiden, luonnontieteellisten ja yhteiskunnallisten ympäristötutkijoiden sekä päättäjien ja kansalaisten kesken on monen säätiön tulevaisuuden tavoite. Säätiöiden lähestymistapoja on monia, mutta niitä yhdistää kunnianhimo ja ratkaisukeskeisyys:

• Maj ja Tor Nesslingin säätiö on viime vuosina noussut suomalaisen ympäristöymmärryksen keskiöön. Säätiö on tunnistettu niin sidosryhmiensä kuin tuensaajiensa piirissä merkittäväksi yhteiskunnallisten ympäristökeskusteluiden avaajaksi. Nesslingin säätiö on luonut oman yhteisön, jossa on tilaa monensuuntaiselle oppimiselle ja joka nostaa myös vähän tunnettuja aiheita ympäristökeskustelun ytimeen. Tämä ei ole sattumaa vaan tarkan arvioinnin tulos: säätiö haluaa yhä voimakkaammin olla suuntaamassa rahoitustaan tekemisen ja keskustelun muutokseen.
• ”Ilmastokriisi on koronaa suurempi uhka ja sen tukahduttaminen on teoriassa helpompaa kuin koronakriisistä selviäminen”, totesi Tiina ja Antti Herlinin säätiön perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin. Säätiön strategian uudistustyö valmistui keväällä 2020 osuen maailmanhistoriallisen murroksen keskelle. Koronaviruspandemia korosti säätiön uusien linjauksien tulevan tarpeeseen. Fokus tarkentui globaalien päästöjen nopeaan leikkaamiseen, ja toteutus muuttaa jatkossa säätiön toimintatapoja kenties radikaalistikin. Järjestelmätason suunnanmuutokseen tähtäävä toiminta hyödyntää TAH-säätiön vahvuuksia, verkostoja ja yhteistyössä tekemistä. 
• Ympäristökriisi on koko ihmiskunnan olosuhde, johon myös taiteen on otettava kantaa. Nykytaideorganisaatio IHME Helsingin toiminnan lähtökohtana on taiteen ja tieteen vuoropuhelu, joka etsii vastausta siihen, mitä ekologinen kestävyys taidekentällä voisi olla ja miten se muuttaa toimintatapojamme. Nykytaide ei vain heijasta maailmaa, vaan myös muokkaa sitä. 
• Ympäristötiedon foorumi välittää viimeisintä tutkimustietoa päätöksenteon agendalla olevista aiheista sekä nostaa uusia, vielä marginaalisia ympäristökysymyksiä julkiseen keskusteluun. Vuonna 2010 Koneen Säätiön sekä Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoituksella perustettu Ympäristötiedon foorumi edistää tieteellisen ympäristötiedon käyttöä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja parantaa ympäristötutkimuksen saatavuutta ja vaikuttavuutta

Yksilö esimerkkinä

Säätiöt rahoittavat sekä yksilöitä että hankkeita. Tutkimusrahoituksen ohella säätiöt antavat yksilöille myös palkintoja: tunnustuspalkinnon kautta säätiöt tekevät näkyväksi huipputuloksia, esimerkillistä arjen puurtamista ja tietyn alan edistysaskelia. Hyvä esimerkki kestävän kehityksen ytimestä on kotimainen tiedetähtemme, akateemikko Markku Kulmala.

Suomalaisen ilmakehätieteen ainutlaatuisuus syntyy kahdesta tekijästä: pitkistä aikasarjoista ja konkreettisesta monitieteisyydestä. Fyysikot, kemistit, metsätieteilijät, meteorologit ja muut tutkijat selvittävät yhteistyössä ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun liittyviä monimutkaisia vuoro­vaikutussuhteita. Aiheen perustutkimus sekä siitä syntyvät sovellukset ja tieto antavat vastauksia yhteiskunnan ja ympäristön kannalta merkittäviin kysymyksiin. 

Maailmanpelastajan rooliinkin asetettu alan uranuurtaja on myös säätiörahoituksen moninkertainen kohde. Nuorena tutkijana saadut säätiöapurahat vahvistivat tutkimuksen linjanvalintoja. Sittemmin Kulmala ja hänen tutkimushankkeensa ovat saaneet sekä julkista että yksityistä, kotimaista ja kansainvälistä tutkimusrahoitusta: usko ilmakehätutkimuksen tuomiin ratkaisuihin on ilmeinen. Viimeisimpiä Kulmalan saamia suurrahoituksia on Jane ja Aatos Erkon säätiön historian suurin yksittäinen tutkimusrahoitus, 2,9 miljoonaa euroa hiilinieluhankkeelle 2019. 

Huomattavat henkilökohtaiset tunnustuspalkinnot osoittavat, että joskus voi olla profeetta omallakin maalla. Kulmalan saamista lukuisista palkinnoista mainittakoon Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston Wihuri International Prize 2017 sekä Göran ja Louise Ehrnroothin säätiön ensimmäinen tunnustuspalkinto 2020.

Saadaksemme vahvemman yhteiskunnan meidän pitää rahoittaa sen kehitystä

Koronakriisistäkin pääsemme parhaiten eheyttämään entistä vahvempaa yhteiskuntaa juuri tutkimuksen avulla. Vapaan tutkijalähtöisen ja ylhäältä päin strategisesti suunnatun tutkimusrahoituksen tasapainon löytäminen on tärkeätä muttei helppoa. Molemmat ovat yhtä tarpeellisia, vaikka ne helposti asettuvat mustavalkoisesti toisiaan vasten. 

Kestävän kehityksen moottoreiksi on yleisesti hyväksytty tutkimus, koulutus ja osaamisperusteisuus. Jos näitä puolestaan tuetaan kiertotalouden, vaihtoehtoisten energiamuotojen, digitaalisen demokratian, hyvinvointi- ja ekosysteemipalveluiden kehittämisellä, maailma voi nousta nykykriisiensä tuhkista. 

Myös tutkimusrahoittajien täytyy painottaa näitä ratkaisukeinoja entistä tarmokkaammin ja tehdä niitä myös näkyväksi. Ketterän kokoisella ja kokeilukulttuurin puolesta liputtavalla Suomella on tässä erinomainen tilaisuus ottaa maailmanpelastuksessa kärkipaikka. Ekososiaalinen sivistys ja kestävä demokratia ovat tyylikkäitä maabrändissäkin.

.

Kuva: Inari Krohn: Särkynyt, 1995. Viivasyövytys 52,5 x 40 cm. Rovaniemen taidemuseo, Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma. Valokuva: Arto Liiti