Ei sulle-mulle vaan meille kaikille yhteiseksi hyväksi

Artikkelit
|
15.12.2022
Liisa Suvikumpu, toimitusjohtaja, Säätiöt ja rahastot ry

Tieteen- ja taiteentekijät edustavat kirjaimellisesti inhmillistä pääomaa, jonka tukeminen hyödyttää kaikkia. Jos haluamme saada Suomen lahjakkaimmat nuoret tutkijoiksi ja luoville aloille, heille on taattava houkutteleva urapolku ja vaihtoehtoisia, kiinnostavia rahoitusmuotoja

Ongelma 1:Ratkaisu 1:
Kulttuuri ja luovat alat tarvitsevat lisää rahaa ja rahoituksen lähteitä koronan ja veikkausvoittovarojen hiipumisen jälkeisessä kurimuksessa.Yksityishenkilöiden lahjoitukset taiteen ja kulttuurin hyväksi yleishyödyllisille yhteisöille muutetaan pysyvästi verovähennyskelpoisiksi. Muissa sivistysmaissa tämä on käytäntö, ja Suomessakin ihmiset saavat vähentää vastaavat lahjoituksensa yliopistoille. Miksei sitten kulttuurille?

Oman elämänsä sivustakatsominen on ihmiselle tuhoisaa. Osallistuminen itselle mielekkääseen tekemiseen, tulevaisuuden urapolkujen moninaisuus ja osallisuus monipuolisesta kulttuurielämästä tekevät elämästä elämisen arvoisen. Nämä tekijät takaavat myös hyvinvoivan demokratian, jossa kansalaiset luottavat tulevaisuuteen. Tätä kaikkea yleishyödylliset säätiöt rahoittavat yli puolella miljardilla eurolla vuosittain, julkista rahoitusta täydentäen ja tilkiten. 

Tutkijat, taiteilijat ja kansalaistoiminta tarvitsevat tukea julkisen rahoituksen leikkauspaineiden alla. Valtion varojen ei ennusteta kasvavan tulevaisuudessa vaan päinvastoin. Yhä vaurastuvilla suomalaisilla olisi varaa ja mahdollisuuksia lahjoittaa, sillä ihmiset haluavat rakentaa tulevaisuutta myös henkilökohtaisin valinnoin. Siihen pitää kannustaa tekemällä lahjoittamisesta yleishyödyllisiin kulttuuritarkoituksiin verovähennyskelpoista myös yksityishenkilöille eikä vain yrityksille. 1980-luvulle saakka näin oli, miksei nyt?

Monissa maissa on onnistuttu kasvattamaan yritysten ja yksityishenkilöiden lahjoituksia yhteiseksi hyväksi verokannusteilla. Tutkimusten mukaan lahjoitukset kasvavat verovähennyksen ansiosta merkittävästi, jopa kymmeniä prosentteja. Perustelut eivät ole olleet pelkästään tai edes pääasiassa fiskaalisia. Kansalaiset haluavat omalla tekemisellään edistää yhteistä hyvää – koska se on arvo sinänsä.

Ongelma 2:Ratkaisu 2:
Niukka toimeentulo ja epävarma asema eivät innosta nuoria lahjakkuuksia tutkijan uralle ja luoville aloille.Verovapaan apurahan nosto 30 000 euroon parantaisi tutkijan ja taiteilijan asemaa. Rajan nosto kannustaisi säätiöitä myöntämään suurempia tukia, mikä parantaisi varsinkin nuorten urapolkuja. Nostolla ei olisi fiskaalisia vaikutuksia julkiseen talouteen.

Parhaan tuoton yhteisille varoillemme saisimme investoimalla inhimilliseen pääomaan, jota tieteen- ja taiteentekijät kirjaimellisesti edustavat. Näille lahjakkuuksille myönnetty tuki hyödyttää kaikkia.

Jos haluamme saada Suomen lahjakkaimmat nuoret luoville aloille, heille on taattava houkutteleva urapolku ja vaihtoehtoisia, kiinnostavia rahoitusmuotoja. Riittävän suuri, joustavasti käytettävä apuraha on oiva kannustin tutkijan ja taiteilijan uralle.

Säätiörahoitus on tärkeä vapaan tieteen ja taiteen tukimuoto. Yksityinen rahoitus takaa vaihtoehtoisuuden: tänään oudoilta tuntuvat tutkimussuunnitelmat tai oudoksuttavat taideteokset voivat olla huomisen pelastajia ja tajunnan räjäyttäjiä. Säätiöiden apurahat ulottuvat marginaaleihin ja ottavat riskejä. Tutkijoille ja taiteilijoille on tärkeintä, että rahoitusta on saatavana riittävästi, oikeaan aikaan ja omasta vapaudesta tinkimättä.

Valtion vuotuisen verovapaan taiteilija-apurahan määrä on jäänyt jälkeen, ja se pitäisi nostaa 30 000 euroksi nykyisestä alle 25 000 eurosta kannustamaan tutkijanuralle, luoville aloille ja ideoimaan uutta koko Suomen hyödyksi. Verovapaan apurahan yhteys valtion taiteilija-apurahaan kannattaa purkaa. Näin säätiöillä olisi halutessaan mahdollisuus myöntää suurempia apurahoja ilman, että valtion tarvitsisi lisätä omia kustannuksiaan.

Mitä Suomi tarvitsee

  • Tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan rahoitus on jäänyt jälkeen muista vertailumaista. Sen rahoitus on nostettava 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
  • Kulttuuri- ja taidealojen rahoitusta ja rahoituslähteitä on liian vähän, vaikka luovat alat ovat merkittävä hyvinvoinnin lähde. Siksi tarvitsemme paitsi kulttuuribudjetin prosenttiin myös yksityishenkilöille verovähennysoikeuden kulttuuria tukevista yleishyödyllisistä lahjoituksista.
  • Suomi tarvitsee lisää osaajia ja lahjakkuuksia tutkijanuralle. Verovapaan apurahan rajan nosto 30 000 euroon parantaisi tutkijan ja taiteilijan asemaa sekä houkuttelisi osaajia monenlaisille urapoluille.

Lue lisää

.

Kuva: Historiska recept, Svenska litteratursällskapet i Finland / Katja Hagelstam