Miten nylonsukat ja juopottelevat ylioppilaat liittyvät säätiöiden pitkäjänteisyyteen? Säätiöt haluavat ja voivat antaa tukeaan juuri silloin, kun ihmisillä on vaikeinta. Historiallisten murroskausien aikana säätiöt ovat kerran toisensa jälkeen osoittaneet pitkäjänteisyytensä olevan vahvuutta eikä flegmaattisuutta. 

Pitkäjänteisyys on yleishyödyllisille säätiöille olemassaolon ydin. Säätiöt on luotu (lähes aina) ikuisiksi, niiden tavoitteena on mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja niiden sijoitushorisontti on pikemmin neljännesvuosisata kuin kvartaali.

Pitkäjänteisyys on siis yhteen sanaan kiteytettynä niin säätiöiden strategia, toimintasuunnitelma kuin sijoituspolitiikka. Murrostenkin keskellä säätiöiden toimintalinjaukset pitävät, ne käyttävät tuottonsa mahdollisimman ennakoitavasti tarkoituksensa toteuttamiseen eivätkä hevin luovu omistuksistaan epäedullisessakaan suhdanteessa. Säätiöt ovat hyviä kotimaisten yritysten omistajia, jotka tasapainottavat markkinoita pitkäjänteisellä, arvokeskeisellä sijoittamisellaan.

Pitkäjänteisyydellä on etunsa ja vain harvoja haittoja. Vakaasti toimivat säätiöt pysyvät horjumatta silloinkin, kun muut joutuvat tekemään äkkiliikkeitä. 

Vastasyklisyydestä vaikuttavuutta

Varainkäytön pitkäjänteisyys on säätiöille paitsi itsestään selvä strateginen linjaus myös vaikea haaste. Säätiöiden täytyy taata sukupolvien välinen tasa-arvo: jos käytämme kaikki varat tänään, tulevaisuudessa ei riitä jaettavaa. 

Taloudellisesti vaikeina aikoina tarve säätiötuelle on usein suurempi kuin talouden nousukaudella, jolloin resursseja riittää muutenkin. Siten säätiö, joka säilyttää apurahajakonsa tason vakaana talouden heilahteluista riippumatta, saa euroilleen suurinta vaikuttavuutta. Tämä vastasyklisyys ei kuitenkaan ole helposti toteutettavissa. 

Säätiöt eivät ole immuuneja maailman murroksille ja talouden taantumille. Kriisit vaikuttavat myös säätiöiden sijoituksiin, joiden tuotoilla säätiöt ensisijaisesti rahoittavat yleishyödyllisen toimintansa. Säätiöt siirtävät saamansa osingot ja vuokratuotot apurahoina tuen kohteilleen – koronakeväänä nämä molemmat tärkeät apurahanlähteet ovat vaarantuneet talouskriisin vuoksi. 

”Nykyään säätiöt tasaavat talouden vaihteluita suunnitelmallisella ja kestävällä varainhoidolla ilman sukkakauppaa.”

Toisen maailmansodan vuosina apurahasäätiöiden tuki putosi lähes puoleen verrattuna sotaa edeltäviin vuosiin. Keinojakin keksittiin: säätiöt keräsivät lisää rahaa järjestämällä keräyksiä ja arpajaisia. Maa- ja vesiteknillinen tutkimussäätiö hankki neuvokkaasti lisää tutkimusvaroja myymällä Yhdysvalloista tuotuja nylonsukkia. Nykyään säätiöt tasaavat talouden vaihteluita suunnitelmallisella ja kestävällä varainhoidolla ilman sukkakauppaa.

Hädässä säätiö tunnetaan 

Yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista rahastoista on porvoolaisen tykistöluutnantin Erik Ekestubben* testamentillaan 1745 perustama. Ekestubbe halusi tukea apurahoin suomalaisia maataloudenhoidon, teknologian ja vuoritoimen opiskelijoita. Apurahoja myönnettäessä kriteerinä pidettiin uutteruutta ja määrätietoisuutta mutta rahastolta riitti pitkämielisyyttä stipendiaattiensa ymmärtämisessä: laiskan, juopottelevan tai intohimoilleen antautuvan opiskelijan apuraha peruttiin vasta kolmen varoituksen jälkeen. Näin inhimillinen ja pitkäjänteinen suhtautuminen tuki kaidalta polulta hairahtuneita nuorukaisia oman elämänsä murroskauden yli.

Säätiöt haluavat ja voivat antaa tukeaan juuri silloin, kun ihmisillä on vaikeinta. Tätä ennakointia varten säätiöiden täytyy rakentaa hyvinä aikoina kärsivällisesti puskureita, joista ”lainaamalla” voidaan kompensoida huonoja tai miinusmerkkisiä tuottoja. 

”Säätiöt ovat sellaisia kuin ystävän kuuluukin olla – tarkoittaahan kreikan sana filantropia juuri ihmisystävällisyyttä.”

Vakavien talouskriisien jatkuessa säätiöidenkään puskurit eivät riitä pitkälle. On pidettävä erittäin hyvänä saavutuksena, jos säätiö kriisi- ja taantuma-aikana pystyy ylläpitämään suunnitellun jakomääränsä eikä joudu vähentämään tukisummaansa radikaalisti. Kriisin keskellä säätiörahoituksen kasvattaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta – kun niistä tulevistakin sukupolvista täytyy huolehtia pitkäjänteisesti. 

Ansaitakseen rahaa on oltava nokkela – osatakseen antaa rahaa täytyy olla viisas

Poikkeusolot koettelevat myös yleishyödyllistä tekemistä ja haastavat sen yhteiskunnallista arvoa. Kriisissä pitkäjänteisyyttä koetellaan: on toimittava ennen kuin on myöhäistä. Säätiöiden kauneus on juuri siinä, miten nopeasti ne pystyvät vastaamaan yllättäviin tarpeisiin ja siten palvelemaan yleistä etua. 

Historiallisten murroskausien aikana säätiöt ovat kerran toisensa jälkeen osoittaneet tukevansa vaikeimman yli: säätiöt reagoivat ja toimivat, ovat ihmiskeskeisiä ja välttämättömiä. Sellaisia kuin ystävän kuuluukin olla – tarkoittaahan kreikan sana filantropia juuri ihmisystävällisyyttä.

Vaikka horjuva taloustilanne vaikuttaa kielteisesti säätiöidenkin resursseihin, hyvän tekeminen, reagointikyky ja ihmisyyden tukeminen eivät heikenny. Säätiöt lunastavat niiden yleishyödyllisyyteen kohdistuvat odotukset tänään ja huomenna.

.

* Nykyään Helsingin yliopistojen rahastojen nimikkorahastoihin kuuluva Ekestubben rahasto toimii osana maatalous–metsätieteiden rahastoa. Helsingin yliopiston rahastot on Säätiöt ja rahastot ry:n jäsen.

Lähteet

• Tiitta, Allan, Tieteen tukijoukot. Suomalaiset säätiöt tieteen ja korkeimman opetuksen kehittäjinä 1917–2017. WSOY, Helsinki 2018.
• Helsingin yliopiston rahastot
• Säätiön kestävä varainkäyttö. Säätiöt ja rahastot ry, 2012.

Kuva: Kansallisgalleria. Punainen Sampo: Tietoa vs. rahaa, 1985. Rodtsenko-seura: Erik Ahonen, Jouni Hirvonen, Markku Kivinen, Jukka Mikkola & Jyrki Siukonen. Litografia 39,5 x 50 cm. Omistaja: Suomen valtio.