Tuhansilla työpaikoilla täytyy pian olla anonyymi kanava väärinkäytöksistä ilmoittamista varten. 

Whistleblower-direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että henkilö, joka työnsä yhteydessä havaitsee tai epäilee ”yleisen edun vastaista toimintaa erikseen määritellyillä EU:n oikeuden aloilla”, voi ilmoittaa asiasta turvallisesti. Direktiivi (EU) 2019/1937 on annettu Euroopan unionin lainsäädännön rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojeluksi.

Väärinkäytösten ilmoittajien suojelu on ollut jäsenvaltioissa epäyhtenäistä, eivätkä ilmoittajat ole kaikissa tilanteissa saaneet kunnollista suojaa vastatoimia vastaan. Suomessa ei tällä hetkellä ole yleistä väärinkäytöksistä ilmoittajien suojaa koskevaa lainsäädäntöä. Direktiivi tulee panna täytäntöön jäsenmaissa 17.12.2021 mennessä.

Sekä yksityisen että julkisen sektorin organisaatioissa tulee olla ilmoituskanava, jossa väärinkäytöksistä voi turvallisesti ilmoittaa. Yksityisellä sektorilla vaatimus koskee organisaatiota, joissa on vähintään 50 työntekijää. Julkisella sektorilla velvollisuus koskee esimerkiksi valtionhallintoa, alue- ja maakuntahallintoa sekä kuntia. Lisäksi perustetaan ulkoinen, viranomaisten ylläpitämä ilmoituskanava, jossa väärinkäytöksistä voi ilmoittaa luottamuksellisesti. Tämän toteuttamiseksi nimetään toimivaltaiset viranomaiset.

Direktiiviä sovelletaan yksityisellä ja julkisella sektorilla työskenteleviin henkilöihin, jotka ovat saaneet tietoa väärinkäytöksistä työnsä yhteydessä. Suojelu kohdistuu laajaan joukkoon ihmisiä. Se kattaa myös osakkeenomistajat ja henkilöt, jotka kuuluvat yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimeen, mukaan lukien muut kuin toimivaan johtoon kuuluvat henkilöt, sekä vapaaehtoistyöntekijät ja palkalliset ja palkattomat harjoittelijat. 

Näin laaja kohderyhmä on päätetty, jotta tehokas suojelu kattaisi myös työstään talou­dellisesti riippumattomat henkilöryhmät, jotka voisivat joutua vastatoimien kohteeksi. 

Useimmat apurahasäätiöt jäävät soveltamisalueen ulkopuolelle

Suomalaisissa apurahasäätiöissä on pääsääntöisesti alle 50 työntekijää ja luottamushenkilöä. Tämä rajaa tulkintamme mukaan useimmat niistä direktiivin soveltamisalueen ulkopuolelle. On kuitenkin tärkeä huomata, että työntekijöiksi katsotaan myös vapaaehtoistyöntekijät. Mitä vapaaehtoistyöntekijällä tarkoitetaan, ei ole direktiivissä määritelty. 

Euroopan parlamentin mietinnössä vuodelta 2008 vapaaehtoistyö määriteltiin seuraavin kriteerein: 

1. Vapaaehtoistyö on palkatonta, eikä sitä tehdä taloudellista palkkiota vastaan. 
2. Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta. 
3. Se hyödyttää kolmatta osapuolta perheen ja ystäväpiirin ulkopuolelta. 
4. Se on kaikille avointa. 

Arvioitsijaa ei lasketa työntekijäksi

Lukuisat apurahahakemusten arvioitsijat ja asiantuntijat professoreista taiteilijoihin antavat työpanostaan säätiöille korvauksetta. Jos heidät katsottaisiin vapaaehtoistyöntekijöiksi, useampi apurahasäätiö ylittäisi 50 työntekijän rajan. Kannattaa kuitenkin huomata, ettei yllä oleva vapaaehtoistyön määritelmä täyty: apurahahakemusten arvioiminen ei ole kaikille avointa toimintaa. Joskus siitä maksetaan myös palkkio.

Arvioitsijaa ei voi myöskään verrata suoraan työntekijään. Direktiivissä mainitaan, että termiä ’työntekijä’ käytetään siinä merkityksessä kuin unionin tuomioistuin on käsitettä tulkinnut: sillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka suorittavat määrä­tyn ajanjakson aikana toisen hyväksi ja tämän valvonnan alaisena tehtäviä, joista heille suoritetaan vastike. Säätiöissä toimivat arvioitsijat eivät tässä mielessä ole säätiön valvonnan alaisia, sillä he tekevät päätöksensä täysin riippumattomina asiantuntijoina tai vertaisarvioitsijoina. 

… eikä apurahansaajaakaan 

Apurahansaajat työskentelevät tuloverolain 82§:n mukaisilla apurahoilla. Apurahoja myönnetään opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten. Apuraha tai stipendi on maksajan kannalta vastikkeeton suoritus eli sen myöntämisestä ei saa koitua maksajalle taloudellista eikä muutakaan hyötyä. Koska apurahat ovat vastikkeettomia tukia, säätiöllä ei ole oikeus valvoa apurahansaajien työskentelyä – muuten kuin jälkikäteisesti varmistaakseen, että apuraha on käytetty myönnettyyn tarkoitukseen. 

Vaikka direktiivi ei lopulta tulkintamme mukaan kosketa montaakaan apurahasäätiöistämme, jokaisessa säätiössä on hyvä pohtia direktiivin vaikutuksia ja tunnistaa, mikäli ne kuuluvat sen piiriin. Direktiivillä voi olla vaikutuksia esimerkiksi varainhankintaan, koska osa rahoittajista on indikoinut, että direktiivin mukainen Whistleblower-järjestely on edellytys rahoitukselle. Säätiöissä voidaan myös päättää ottaa Whistleblower-järjestelyt vapaaehtoisesti käyttöön.

Katso myös 

Hyvä säätiötapa
Säätiön hyvä hallinto

Kuva: Canva