Miksi ihmeessä niin moni lahjoittaa, säätiöille tai muuten? Perinteinen talousteoria ei pysty selittämään anteliaisuutta mutta lukemattomiin säätiötarinoihin kiteytyy inhimillinen kauneus. Ne kertovat ihmisen pohjattomasta halusta tehdä maailmasta parempi paikka elää.

Yrjö Hermaninpoika Tuomainen piti mehiläisistä. Hän piti mehiläisistä niin paljon, että hoiti eläkkeelle jäätyään omia mehiläispesiään sellaisella rakkaudella, että ne tuottivat hunajaa yli oman tarpeen. Tuomainen myi herkullista hunajaansa Helsingin Kauppatorilla, jossa kauppa kävi ja ”makeaa rahaa” jäi sydämelliselle mehiläismiehelle vähän ylikin. Vaikka Tuomaisella oli omakin perhe, hän piti huolta myös muista. 

Työuransa kirvesmiehenä työskennellyt Yrjö Tuomainen halusi testamentillaan tukea uusmaalaisia vähävaraisia nuoria ja opiskelijoita sekä Karjaan-Pinjaisten voimistelu- ja urheiluseura Uraa. Tuomaisen tekemä testamenttilahjoitus Kansan Sivistysrahastolle vähävaraisten uusmaalaisten nuorten hyväksi on konkreettinen esimerkki siitä, miten ihminen haluaa toimia pyyteettömästi yhteiseksi hyväksi.    

Suomessa on 2700 säätiötä, joiden kaikkien taustalla on erilainen perustamishistoria. Tuhansiin säätiöihin kuuluu kaikkiaan vielä tuhansia nimikkorahastoja, jotka kantavat lahjoittajansa antamaa nimeä. Näihin lukemattomiin säätiötarinoihin kiteytyy puolestaan kaikki inhimillinen kauneus – kertovathan ne ihmisen pohjattomasta halusta tehdä maailmasta parempi paikka elää. 

Lahjoittaminen on aina muodissa

Joku on aina perustanut säätiön – ne kuvastavat siten aina perustajiensa ja perustamisaikansa arvoja. Säätiön perustajana voi toimia joko yksi tai muutama henkilö tai taustayhteisö. Joskus säätiö syntyy, kun suuri joukko ihmisiä toteuttaa kansalaiskeräyksen kuten vaikkapa Turun yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston perustamisen yhteydessä. Perustajat haluavat tukea jotakin tärkeänä pitämäänsä asiaa, josta on yhteistä hyötyä kaikille. 

”Pääasia, että tehdään hyvää.”
– Antti Herlin

Tunnemme Suomesta monia menneisyyden kuuluisia mesenaatteja kuten neuvokset Jusélius, Wihuri ja Kordelin. Mutta myös nykyään yksityishenkilöt perustavat uusia säätiöitä. Patentti- ja rekisterihallituksen tuoreiden tietojen mukaan Suomeen on perustettu viimeisen kymmenen vuoden aikana 355 uutta säätiötä, joihin on lahjoitettu perustamisen yhteydessä satoja miljoonia euroja säädepääomaa. 

Yksi esimerkki uusimmista kotimaisista säätiöistä on Tiina ja Antti Herlinin säätiö, joka perustettiin 2014 tukemaan yhteiskunnallista hyvinvointia, kulttuuria, ympäristöä ja tiedettä sekä niihin liittyvää tutkimusta ja opetusta. Varsin monisyiseen kysymykseen, miksi perustaa oma säätiö, hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on kiteyttänyt yksinkertaisen vastauksen: ”Säätiössä suvun ja perheen perinne yhdistyy lainsäädännöllisesti ja verotuksellisesti tarkoituksenmukaiseen tapaan osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Suomessa säätiön kautta pystyy toimimaan fiksulla tavalla tärkeitten asioiden hyväksi.” 

Tässä onkin ilmiön ydin: säätiöt ovat tyypillisiä vahvoille demokratioille, joissa kansalaisyhteiskunta sparraa julkista valtaa, on sille myönteinen vastavoima ja täydentäjä. Yhteiseksi hyväksi lahjoittaminen on myös vakaassa demokratiassa ja hyvinvointivaltiossa asia, johon tulisi kannustaa. Yksityishenkilöiden yleishyödyllisten lahjoitusten verovähennysoikeuden kokeileminen olisi kansainvälisten esimerkkien valossa kannatettavaa myös Suomessa. Konkreettisen hyvinvoinnin lisäämisen ohella se voisi tuoda myös uudenlaista osallistavaa ja osallistuvampaa toimintakulttuuria, joka vahvistaisi yhteisöämme.

Onnea antamisesta

Kaikki eivät perusta omaa säätiötä, mutta haluavat silti tukea yhteistä hyvää antamalla aikaansa tai rahaa. Jo olemassa olevat säätiöt saavatkin vuosittain lahjoituksina kymmeniä miljoonia euroja kohdennettavaksi mitä erilaisimpiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Lahjoittajien näkökulmasta säätiömuotoa pidetään siis hyvin käyttökelpoisena aiotun tavoitteen toteuttamiseksi. 

Moni lahjoittaja nimeää tasavuosia täyttäessään jonkun itselleen läheisen säätiön tai nimikkorahaston onnittelulahjoitusten vastaanottajaksi. Yksi uusi lahjoittamisen tapa on myös Kansan Sivistysrahaston perustama Kulttuurilahja, jolla pienelläkin summalla voi antaa aineettoman lahjan ja tukea suomalaista kulttuuria. 

Miksi ihmeessä niin moni sitten lahjoittaa, säätiöille tai muuten? Perinteinen talousteoria ei pysty selittämään anteliaisuutta, mutta monitieteiset tutkimukset ovat perehtyneet aiheeseen laajasti. 

Yhteisö hyötyy jäsentensä anteliaasta käyttäytymisestä, kuten vapaaehtoistyöstä tai lahjoittamisesta yhteiseksi hyväksi. Anteliaisuus on ihmiselle kuitenkin kallista, koska siihen liittyy omien varojen käyttäminen toisten hyödyksi. Silti anteliaisuus on yleistä ja sitä esiintyy jopa tilanteissa, joissa lahjoittajalla ei ole varmuutta maineensa karttumisesta tai vastaanottajan tilanteen välittömästä paranemisesta. 

”Toisten auttaminen ja lahjoittaminen tärkeinä pidettyihin tarkoituksiin lisää tutkitusti onnellisuutta ja hyvinvointia.”

Vaikka sorrumme helposti synkkään ajatukseen siitä, että ihminen tavoittelee aina ensisijaisesti vain omaa etuaan, meitä motivoivat todellisuudessa muutkin asiat. Oman elämän kannustimet vaihtelevat ihmisestä riippuen, mutta syvällisiä universaaleita tarpeitamme ovat tärkeinä pitämiemme asioiden edistäminen, arvostuksen saaminen ja hyvien muistojen jääminen itsestämme kuolemamme jälkeenkin. Nämä kaikki syyt kannustavat lahjoittamaan. 

Kaikki viittaa siihen, että anteliaisuuden vahvin motiivi on lahjoittamisesta seuraava lisääntynyt onnellisuus. Antaminen voi siis lopulta tuoda suuremman onnen kuin saaminen. 

Tutkimusta lahjoittamisesta ja onnellisuudesta

Park, S., Kahnt, T., Dogan, A. et al., “A neural link between generosity and happiness”. Nat Commun 8, 15964 (2017). 

Dunn, Elizabeth W., Aknin, Lara B., Norton, Michael I., “Spending Money on Others Promotes Happiness”. Science 21 Mar 2008: Vol. 319, Issue 5870, pp. 1687–1688.

.

Kuva: Shutterstock