Hallituksen riitainen riihi on päätymässä historiankirjoihin ennenkuulumattomalla sivistysvastaisuudellaan. Hallitus on esittämässä yleishyödyllisten yhteisöjen osinkotulolle lähdeveroa, joka todellisuudessa olisi apurahansaajien vero. Toteutuessaan veroesitys merkitsisi vuosittain 1700 henkilötyövuotta vähemmän apurahalla työskenteleville – siis suoraan rahaa pois tutkijoilta ja taiteilijoilta. Sellainen vappusatanen tänä vuonna.

Lisäys 29.4. klo 14:57: Viimeisimpien tietojen mukaan hallitus olisi rajaamassa yleishyödyllisiä yhteisöjä lähdeveron ulkopuolelle.

Yleishyödyllisyys tarkoittaa sitä, että joku toimii yhteiseksi hyväksi. Hyväntekemisen arvioivat verohallinnon asiantuntijat eli korkein mahdollinen taho Suomessa. 

Apurahaa jakavat säätiöt ja rahastot ovat yleishyödyllisiä. Se merkitsee, että ne käyttävät varansa kaikkien eduksi, ei minkään tahon omaksi hyödyksi. Näin säätiöt tukevat yli 530 miljoonalla eurolla vuosittain kaikkia suomalaisia. 

Säätiöiden rahat on saatu yksityisiltä kansalaisilta lahjoituksina. Nämä kansalaiset ovat uskoneet siihen, että antaminen kannattaa, että yhteinen hyvä on parempi kuin yksityinen etu. Lahjoittajat ovat myös uskoneet, että Suomessa yleishyödylliset säätiöt nauttivat samasta vuosituhantisesta erityisveroasemasta kuin muissakin sivistysmaissa.

Kärsijöinä tieteen- ja taiteentekijät sekä kansalaistoiminta

Tiede saa säätiötuesta eniten, ja tieteenaloista taas lääketiede, joka on yhä enemmän säätiörahoituksen varassa. Mikä merkitys säätiöillä on tieteelle ja tutkijoille?

– Vapaa tiede tarvitsee lisää panostuksia. Monen tieteentekijän uralla säätiöiden rahoituksella on keskeinen merkitys: joskus se paikkaa työsuhteissa olevia katkoksia, joskus taas tarjoaa mahdollisuuden irrottautua muista tehtävistä ja keskittyä tieteeseen. Tiede tarvitsee tukijoita, samoin kuin yhteiskunta tarvitsee tutkimusta. Sivistys ja monialainen tutkimus luovat perustan uusille ideoille, keksinnöille ja yhteiskunnan kannalta suurimpien ongelmien ratkaisulle, sanoo Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja, professori Maija S. Peltola.

Myös koronapandemian lyömälle kulttuurialalle isku olisi erityisen kipeä. Tuoreet tukipaketit ovat kertaluonteisia eivätkä korvaa huomattavia vähennyksiä vuotuisesta rahoituksesta. Yksityisten säätiöiden osuus taiteen ja kulttuurin tuesta on kasvanut vuosikymmenessä merkittävästi.

– Suora taiteilijatuki on tehokas taiteen tukemisen muoto. Erityisen tarpeellinen se on niillä taiteenaloilla, kuten kuvataiteessa, joilta puuttuvat perinteiset työllistävät rakenteet. Säätiöiden rahoitus täydentää merkittävällä tavalla taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta, sillä esimerkiksi valtion taiteilija-apurahan saa kuvataiteen hakijoista vain noin 8 %, kertoo Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki.

Verotuksen pitää olla kannattavaa

Kolmannella sektorilla on verotuksellinen erityisasema kaikissa sivistysmaissa, koska kansalaistoimintaa pidetään niin arvokkaana. Se vahvistaa moniarvoisuutta ja demokratiaa sekä lisää osallisuutta. Periaatteet on julkaistu mm. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä (8.3.2007). Kolmannen sektorin merkitys korostuu jatkuvasti myös EU:ssa. 

Osinkojen verovapaus säätiöille ei ole ristiriidassa verotuksen tasapuolisuuden kanssa. Yleishyödylliset yhteisöt eivät ole verrannollisia muihin verovelvollisiin: ne ovat ainoita sijoittajia, jotka eivät sijoita omaksi hyödykseen vaan jakavat tulonsa yhteiseksi hyväksi.

”Missään Suomelle vertailu-kelpoisessa maassa säätiöiden sijoitustuloja ei veroteta.”

Kotimaiset säätiöt toimivat luotettavasti maailman uudenaikaisin säätiölaki ohjenuoranaan. Säätiöt pyrkivät säilyttämään apurahajakonsa tason vakaana talouden heilahteluista huolimatta voidakseen antaa tukea myös vaikeina aikoina. Säätiöiden täytyy taata sukupolvien välinen tasa-arvo: jos käytämme kaikki varat tänään, tulevaisuudessa ei riitä jaettavaa. 

Jaettavaa rahaa kartutetaan taitavalla, pitkän aikavälin varainhoidolla. Rahaa puolestaan jaetaan vertaisarviointiin perustuen ja suurinta mahdollista vaikuttavuutta tavoitellen. Näin se säätiöiden raha, joka näennäisesti jää keräämättä veroina, palaa takaisin yleishyödylliseen käyttöön – säätiöiden verovapaus siis tasaa tuloeroja.

Kaikki menettävät

Säätiöiden satojen miljoonien eurojen rahoitus tieteelle ja taiteelle voi valtion miljardibudjettia ratkovalle poliitikolle näyttää vähäiseltä. Tutkijoiden ja taiteilijoiden näkökulmasta kyse on kuitenkin merkittävästä tuesta. Ei verotus vahingoita säätiöitä vaan niiden rahoittamia ihmisiä, tieteen- ja taiteentekijöitä.

Lähdeverojärjestelmä tarkoittaisi niin verottajalle kuin verotettaville kalliita veronkeräämisen kustannuksia, lisää byrokratiaa sekä lisätyötä ilman lisäarvoa. Lähdevero olisi uusi koiravero: kallis ja hyödytön. Olisi myös verotuksen perusperiaatteita vastaan vaatia, että verovelvollisen on käytettävä varallisuuttaan ja tuottojaan yhteiskunnan hyväksi tietyllä tavalla samalla kun niitä verotettaisiin.

Vero antaisi myös todella erikoisen signaalin yhteiskunnalle: kansalaisyhteiskunta heikkenisi, poliittinen ohjaus lisääntyisi, tieteen ja taiteen vapaus kaventuisi, uudet lahjoittajat pitäisivät varansa itsellään. Sitäkö halutaan koronapandemiasta toipuvassa Suomessa? 

Se merkitsee taloudellista ja henkistä tappiota. Me kaikki menetämme, kun tieteen ja taiteen uudet tulokset jäävät syntymättä ja kansalaisten oma tekeminen niukentuu entisestään.

Lue lisää osinkojen lähdeveron ja kiinteistötulon veron hyödyttömyydestä suomeksi ja ruotsiksi.

Katso tutkijoiden näkemyksiä säätiörahoituksen merkityksestä Helsingin yliopiston Studia Generalia -luentosarjalla keväällä 2021.