Monelle ne ovat elämää suurempia sisältöjä. Toiset tuskin huomaavat niiden olemassaoloa. Jokaista ne koskettavat tavalla tai toisella. Taide ja kulttuuri. 

Koronakeväänä taiteen- ja kulttuurinjanoisten ihmisten on täytynyt tyytyä virtuaalisiin tai muuten tavallisesta poikkeaviin taide-elämyksiin. Pandemian aiheuttamat kokoontumisrajoitukset lopettivat kollektiivisen kokemisen kertaheitolla. Lykätyt esitykset ja näyttelyt odottavat yleisöään toistaiseksi tuntemattomalla aikataululla. Mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta.

”Trots kriget behöver man konst och kultur!” – “sodasta huolimatta tarvitsemme taidetta ja kulttuuria!” kirjoitti liikemies ja taidemesenaatti Amos Anderson toisen maailmansodan vuosina. Kriisiaikoina kulttuurinjano moninkertaistuu, ja ajatus tulevasta taiteentäyteisestä arjesta värisyttää ihanasti. Ainakin jokapäiväiseen kulttuuriinsa tottuneita, taiteen ravitsemia suurkuluttajia.

”Tieteen nobelistit ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia.”

Suomalaiset tuntevat hyvin ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan taiteen ja taiteellisen toiminnan on todettu itseisarvonsa lisäksi myös parantavan eri ikäisten kognitiivisia kykyjä, siis taitoa havainnoida, oppia ja soveltaa opittua. TKI-panostuksiaan punnitsevassa Suomessa tiedetään kyllä, että tieteen alojen nobelistit ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin muut tutkijat tai ihmiset ylipäätään. 

Mutta kuinka kasvetaan taidetta hyödyntäväksi kulttuuritantaksi, kukkahattuhenkilöksi tai sinfoniasedäksi? Onko jossakin pienten kansalaisten taideidättämöitä? Onpa hyvinkin. 

Taideidättämöissä versoaa hyvinvointi

Helsingin kaupungin myönteiset kokeilut kaupunginorkesterinsa kummitoiminnasta ovat muuttumassa pysyviksi. Jokainen helsinkiläislapsi saa perheineen kokea taide-elämyksiä Kulttuurin kummilapset -hankkeessa, jonka tavoite on edistää lapsiperheiden hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta kulttuurin ja taiteen keinoin. Hankkeen mahdollistaa Jane ja Aatos Erkon säätiön avustus, jolla säätiö haluaa tukea pienten, alle kouluikäisten kaupunkilaisten kasvamista luontevasti ja tasa-arvoisesti kulttuurin kuluttajiksi. 

Seuraavaan ikäluokkaan iskevät Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden, joiden luomalla kymmenien miljoonien eurojen Taidetestaajat / Konsttestarna-hankkeella tarjotaan kaikille 8.-luokkalaisille ikimuistoisia taide-elämyksiä ja puretaan siten myyttiä vaikeasta taiteesta. Tavoitteena on saada nuoret kokemaan myös sellaista taidetta, johon moni ei muuten saisi kosketusta. Taidevierailuihin liittyy kokemusta syventävää ennakko- ja jälkityöskentelyä, jonka avulla nuoret oppivat käsittelemään taidevierailun herättämiä tunteita ja kysymyksiä. Nuorten verkkopalvelussa antamat taidearviot tarjoavat kaikille tuoreita näkemyksiä, jonka avulla myös toiset taiteenkokijat ja taidelaitokset itsekin voivat kehittyä.

Taiteen kokemista on myös itse tekeminen. Monet säätiöt tukevat taideleirejä ja -ryhmiä, lainaavat nuorille muusikoille arvosoittimia sekä rahoittavat taidekasvatusta ja -opetusta. Esimerkiksi Sinfoniaorkesteri Vivo on maamme ainut täysimittainen säännöllisesti toimiva nuorten sinfoniaorkesteri, jota mm. Jane ja Aatos Erkon säätiö on tukenut mittavalla lahjoituksella. Vivon soittajat ovat 16–24-vuotiaita ympäri Suomea, ja sen riveistä ovat nousseet muun muassa Mikko Franck, Santtu-Matias Rouvali ja Apocalyptican perustajajäsenet. Julkisella ja yksityisellä rahoituksella toimivan Vivon vaikutus suomalaisena musiikkikasvattamona on ollut ratkaiseva, ja kaikkiaan orkesterin riveissä on ehtinyt soittaa lähes tuhat nuorta. 

Henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä yhteiseksi hyväksi

Moni taiteenrakastaja ja kulttuurin ystävä on jo vuosikymmeniä sitten osannut ennakoida taiteen hyvinvointiseuraukset ja kulttuurin vaikuttavuuden tutkimustulokset. Yksityiset kansalaiset ovat nimittäin antaneet merkittäviä lahjoituksia yhteiseksi hyväksi määräten testamentissaan tai lahjakirjassaan, että varat on kohdistettava tavalla tai toisella taiteen ja kulttuurin tulevaisuuden hyväksi. Siksi useat säätiöt ja rahastot nykyäänkin tukevat säädekirjansa perusteella taidetta sen monissa muodoissaan. 

Lahjoittajalle taide on ollut henkilökohtaisesti merkittävää. Ehkä se on antanut merkityksiä ihmisenä olemiseen, koskettanut, antanut mahdollisuuksia heijastaa maailmaa suhteessa omaan identiteettiin. Ehkä taide on asettanut oman itsen paikalleen maailmassa.Ja siksi lahjoittaja on halunnut, että myös muut saisivat kokea saman merkityksellisyyden tunteen ja ymmärtää olemassaolostaan jotakin hieman lisää.

Kokija antaa teokselle merkityksen. Lahjoittaja antaa taiteelle mahdollisuuksia.

Säätiöt kulttuurin riskinhallinnan apuna

Säätiöiden mahdollisuus rahoittaa kokeiluja, riskinottoa ja aiemmin kokematonta tekevät niistä myös taiteen kehittäjiä. Ikiaikainenkin voi uusiutua. 

Esimerkki uudenlaisesta taideavauksesta Suomessa on Helsinki Biennaali, jonka piti kurkottaa pääkaupungin saaristoon kesällä 2020. Monen säätiön rahoittama taidetapahtuma lykkääntyi, mutta seuraavana kesänä on uusi mahdollisuus; usko riskinoton kannattavuuteen elää. Myös taiteessa suunnittelua ja valmistelua pitää tehdä pitkäjänteisesti, jotta maailma koskaan muuttuisi. Säätiöt ovat riskinhallinnan vahvana tukena taideyhteisölle.

Nykytaiteen globaaleja trendejä ovat taiteen kokemuksellisuuden ja tieteen tiedollisen maailman yhdistäminen. Myös saavutettavuus ja taiteen tuominen uusien yleisöjen ulottuville on tärkeätä Ihme Helsingille, jonka kaikki tapahtumat ovat avoimia ja maksuttomia. Ihme Helsinki etsii ja kokeilee kestäviä taiteen tuottamisen toimintamalleja, ja on siten aukomassa uusia uria tulevaisuuden taiteelle ja sen tekijöille ja kokijoille. 

Poikkeukselliset ajat synnyttävät poikkeuksellisia ratkaisuja. Diginäyttelyt, striimaukset ja etäkokoontumiset ovat koronakokemuksia, joita kenties jälkikäteen haikaillaan omanlaisensa yhteisöllisyyden ilmiöinä. Ehkäpä taide-elämyksen jakaminen Zoomilla luokin sellaisen siteen kokijoiden välillä, joka millään muulla välineellä ei onnistu. Ehkäpä kriisi on mahdollisuus myös taiteen ja kulttuurin kokemisen välineille. Avaimena siinäkin uusiutumisessa on uusien kokeilujen ituihin uskominen. Siinä idättämisessä säätiöt ovat huippuja.

Kuva: Vallisaari / Helsinki Biennaali