Yhdeksän myyttiä säätiöistä

Artikkelit
|
10.01.2024
Liisa Suvikumpu, toimitusjohtaja, Säätiöt ja rahastot ry

Säätiöihin liittyy myyttejä, tietämättömyyttä ja epäluuloja. Varsinkin verotukseen liittyy paljon väärinymmärryksiä, joita haluamme oikaista. Verokysymykset ovat harvoin yksinkertaisia, ja siksi niistä on vaikeata saada selkeätä tietoa. Tässä jutussa murramme yhdeksän yleisintä harhaluuloa säätiöistä faktoilla.

Myytti: ”Säätiöiden veronkiristyksillä valtio saisi lisätuloja tärkeämmille asioille kuin mitä säätiöt rahoittavat”

Fakta: Säätiöt rahoittavat Suomessa asioita, joita valtio rahoittaa tai sen pitäisi rahoittaa. Esimerkiksi lääketiedettä yksityiset säätiöt rahoittavat lähes 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Jos säätiöiden varoja vähennettäisiin verotuksella, pitäisi samalla valita, mikä syöpä jätetään tutkimatta ja minkä taudin hoito keksimättä.

Säätiöt saavat lahjoituksia ihmisiltä, jotka haluavat ratkaista ympäröivän maailman ongelmia, uusia säätiöitäkin perustetaan noin 35 vuosittain. Säätiöiden tiukentuva verotus vaikuttaisi siihen, etteivät ihmiset lahjoittaisi yhtä paljon yhteiskunnan hyödyksi säätiöiden kautta. Vanhusten aamupuurotoiminta kyläkeskuksissa, lasten liikunta, vapaaehtoinen maanpuolustus ja lukemattomat muut yhteiskuntaa kehittävät asiat kärsisivät.

Suomessa julkinen raha ei lisäänny, mutta yksityisten kansalaisten varallisuus kasvaa. On motivoitava kansalaisia lahjoittamaan omaisuuttaan yhteiseksi hyväksi, eikä päinvastoin heikentää säätiöiden asemaa ja siten tehdä lahjoittamisesta epähoukuttelevaa. 

Säätiöiden varallisuus ja tuotot ovat sidottuja tuottamaan hyvää yhteiskunnalle suoraan, ei verotuksen tai veropohjan kautta.

Myytti: ”Veropohjan aukkoja kannattaa tilkitä verottamalla yleishyödyllisiä säätiöitä”

Fakta: Yleishyödyllisyysaseman saaminen tarkoittaa, että yhteisö tekee niin paljon yleistä hyvää, ettei ole järkeä verottaa sen tiettyjä tuloja. Yleishyödyllinen säätiö ei voi valita, mitä se tekee varoillaan ja tuotoillaan, vaan sen täytyy toteuttaa viranomaisten hyväksymää yleishyödyllistä tarkoitustaan. Varat ovat siis sidottuja tähän toimintaan. 

On tahallista väärän tiedon levittämistä puhua yleishyödyllisten yhteisöjen veroasemasta ”verotuksen aukkona” tai ”verovälttelynä”. Sen sijaan on verotuksen perusperiaatteita vastaan vaatia, että verovelvollisen olisi käytettävä varallisuuttaan ja tuottojaan yhteiskunnan hyväksi määrätyllä tavalla samalla kun sitä verotetaan.

Myytti: ”Säätiöt eivät maksa veroja”

Fakta: Säätiöt eivät ole verovapaita. Ne ovat verovelvollisia silloin, kun toiminta on elinkeinotoimintaa eli ne toimivat markkinariskillä, mutta eivät toimiessaan yleishyödyllisesti yhteiseksi hyväksi, mitä yritykset eivät tee (eikä lain mukaan kuulukaan tehdä). Määrätyissä tapauksissa säätiöt maksavat myös varainsiirtoveroa ja kiinteistöveroa.

Säätiöt hyödyttävät yhteiskuntaa merkittävästi arvonlisäveron maksajina, koska ne eivät saa käyttää alv-vähennyksiä kuten yritykset. Tämä merkitsee huomattavia verotuloja valtiolle kaikista säätiöiden ostamista palveluista. 

Tietyissä tulolajeissa säätiöille on myönnetty matalampi verokanta, koska näin säätiöt voivat käyttää varojaan tehokkaammin tarkoituksensa toteuttamiseen yhteiskunnan määräämällä yleishyödyllisellä tavalla. 

Säätiöt maksavat palkkoja tuhansille ihmisille vuodessa, mistä syntyy huomattavaa työllisyys- ja verovaikutusta.

Myytti: ”Säätiöt kiertävät veroja”

Fakta: Laki määrää Suomessa, että säätiöiden täytyy käyttää varansa yhteiseksi hyväksi ollakseen yleishyödyllisiä. Jokaisen säätiön yleishyödyllisyyden arvioi ja hyväksyy vuosittain verohallinto. Säätiöt eivät siis voi kiertää veroja.

Säätiöt ovat ainoita sijoittajia, joiden tuotot hyödyttävät muita kuin niitä itseään. 

Säätiötkin ovat tulo- ja arvonlisäverovelvollisia silloin, kun ne harjoittavat elinkeinotoimintaa. Säätiöt ovat – toisin kuin yritykset – lisäksi velvollisia käyttämään nämä elinkeinotoiminnastakin saamansa tulot yleiseksi hyväksi.

Myytti: ”Rikkaat perustavat säätiöitä välttääkseen veroja”

Fakta: Säätiöitä ei Suomessa voi perustaa tai käyttää verojen välttämiseen, koska säätiölle lahjoittamalla ei säästä veroissa. 

Säätiölle annettuja varoja ei voi nostaa takaisin lahjoittajalle tai kenellekään muullekaan, vaan ne jäävät ikuisesti säätiön tarkoituksen toteuttamiseen. Tarkoituksen täytyy olla hyödyllinen, minkä hyväksyy PRH. Toiminnan yleishyödyllisyyttä varmistaa säätiön hallitus ja valvoo verohallinto. Tilintarkastaja valvoo, ettei säätiön varoja jaeta sääntöjen vastaisesti.

Ihmiset, myös ihan tavalliset ja vähävaraisetkin, lahjoittavat säätiöille parantaakseen maailmaa tärkeänä pitämiensä asioiden kautta.

Myytti: ”Säätiöt ovat vain rikkaiden vallan väline”

Fakta: Säätiöt tuovat vaihtoehtoja ja moniäänisyyttä julkisen rahoituksen rinnalle, joka edustaa poliittista vallan ja rahan keskittymistä. Säätiöitä ovat perustaneet ja niille ovat lahjoittaneet myös monet vaatimattomista oloista ponnistaneet ihmiset, aivan tavalliset suomalaiset. Kansan Sivistysrahasto, Suomen Kulttuurirahasto ja lukemattomat muut säätiöt ja rahastot ovat syntyneet tästä kansalaisten hyvästä tahdosta. 

Nämä 2.700 eri tarkoituksiin perustettua säätiötä Suomessa rahoittavat monista pienistä lähteistä mitä erilaisimpia yleishyödyllisiä tarkoituksia kansalaistoiminnasta koulutukseen ja tutkimuksesta kulttuuriin. Säätiöiden hallituksissa puolestaan tuhannet kansalaiset päättävät rahoituksen myöntämisestä satoihin tuhansiin eri hyödyllisiin tarkoituksiin.

Viranomainen, siis julkinen ohjaus, valvoo ja määrittelee, mitä on yleishyödyllisyys ja miten sitä saa toteuttaa. Säätiöt ovat kuin Robin Hood: ottavat niiltä, joilla on varaa ja antavat niille, jotka tarvitsevat rahoitusta. Säätiöiden kautta kaikki voittavat.

Myytti: ”Säätiöt ovat läpinäkymättömiä eikä niistä saa mitään tietoa”

Fakta: Mikään yhteisömuoto ei Suomessa ole niin läpinäkyvä kuin säätiö. Säätiöiden tilinpäätöstiedot ja toimintakertomukset ovat avoimesti saatavina Patentti- ja rekisterihallituksesta (PRH) toisin kuin yhdistyksissä kuten liitoissa, puolueissa ja ay-liikkeessä tai yrityksissä. 

Suomessa on yksi maailman moderneimmista säätiölaeista, joka edellyttää säätiöitä toimimaan läpinäkyvästi ja raportoimaan avoimesti kaikki lähipiiritoimet. 

Moni säätiö julkaisee taloustietonsa täysin avoimesti myös verkkosivuillaan.

Myytti: ”Säätiöiden hallituksen jäsenet jakavat rahaa itselleen ja kavereilleen”

Fakta: Säätiöitä koskevat lähipiirisäännöt ovat erittäin tiukat, ja säätiön on raportoitava kaikki lähipiiritoimet vuosittain julkisessa toimintakertomuksessaan. 

Säätiön tehtävä on toteuttaa yleishyödyllistä tarkoitustaan säädekirjassa mainitulla tavalla. Siihen ei voi lain mukaan kuulua rahan antaminen omille luottamushenkilöille tai muulle lähipiirille.

Näiden säädösten noudattamista valvovat hallituksen lisäksi tilintarkastaja, PRH:n säätiövalvonta ja verohallinto.

Myytti: ”Yleishyödylliset yhteisöt vääristävät markkinoiden toimintaa”

Fakta: Säätiötkin ovat verovelvollisia samalla tavalla kuin yritykset harjoittaessaan elinkeinotoimintaa. 

Yksi tärkeimmistä kriteereistä verohallinnon arvioidessa, onko säätiön harjoittama toiminta elinkeinotoimintaa, on juuri se, tapahtuuko toiminta kilpailluilla markkinoilla. Säätiöt ovat lisäksi velvollisia käyttämään elinkeinotoiminnastakin saamansa, verotetut tulot yleiseksi hyväksi.

Säätiöt rahoittavat uusia innovaatioita, perustutkimusta ja luovia aloja, jotka rakentavat myös yhteiskunnan kasvua.

Säätiöt sparraavat julkista valtaa

Säätiörahoituksella ruokitaan ajankohtaisten ideoiden ituja ja pölytetään marginaaleista esiin vaihtoehtoisuutta. Yleishyödylliset säätiöt tukevat yhteisömme moniarvoisuutta.

Omien tarkoituspykäliensä rajoissa säätiöt voivat huolehtia valtavirran ohella myös syrjemmälle jäävistä aloista ja hankkeista. Mitä monilukuisemmat säätiöt moninaisine säädekirjoineen, sitä monipuolisempi on yhteisömme. Säätiöiden roolit yhteiskunnassa ovatkin moninaiset:

Lue myös

Artikkeli on julkaistu alun perin 16.3.2023.

.

Kuva: Rudolf Koivu (1890–1946): Juhla niityllä. Amerin Kulttuurisäätiön taidekokoelma, julkaistu säätiön luvalla. Säätiön kokoelma kattaa lähes 17 000 kirja‐ ja lehtikuvitusoriginaalia yli 80 suomalaiselta kuvittajalta Rudolf Koivusta Martta Wendeliniin.